En käsitä mitä iloa ihmiset saavat tuhlailusta

Se on se nykymaailman sairas kulutushysteriamuotti

Samat sanat. Ostaminen ei kiinnosta, koska esim. laukku on mulle vain laukku. Tai ripsiväri ja kasvovoide vain tuotteita, joissa tärkeintä toimivuus ja se, ettei ärsytä ihoa.

On kai mukavaakin joillekin, ettei kaikki ole brändipuettuja. Voi erottua positiivisesti ; )

Minä saan kiksit siitä, että saa jonkun tarvitsemansa jutun ostettua alennettuun hintaan :)

Joo, mutta miksi säästät *monille tileille eri tarkoituksiin* kun et koskaan osta mitään *turhaa*?

Miten niitä tarkoitukselllisia kohteita sitten löytyy niin paljon?

Ilmeisesti ostat kestävää ja pitkäaikaista myäös et halpaa ja huonoa? Kaikki kestää pitkään, ne joita hankit?

Itse ajattelen, että nimenomaan on joskus kiva ostaa ihan sellaista mistä tykkää, vaikka ei olisikaan niin tarpeellista.

Ettei kaikkea tarvitse niin kamalasti miettiä ja laske, se vie ilon ja spontaaniuden ja helposti taloudellisuus muuttuukin juuri nuukuudeksi.

Vaikka sitä ei itse huomaa.

Säästämisestä tuleekin itsetarkoitus, eikä siitä, että voi joskus tuottaa iloa itselle tai jollekin lähimmäisille.

Tuhlaavaisuuden ja säästäväisyyden väliin jää normaali kuluttaminen, jossa ei aina lasketa joka asiaa sentin päälle.

Jostain sitä iloa pitää koittaa saada. Mä shoppaan suruuni ja tyhjyyteeni. Elämässäni kun ei ole mitään sisältöä, rakkautta eikä toisia ihmisiä.

Niin säästäminen ja omaisuuden kartuttaminen luovat turvaa ja henkistä hyvää oloa, kun tietää, ettei maailma kaadu jonkin isommankaan asian hajoamiseen. Säästän aina tosiaan eläkkeelle, autoon, jokaiselle lapselle, uusittaviin hyvälaatuisiin huonekaluihin jne.

ap

Ei tulisi mieleenikään esim. tuhlailla ravintoloihin, kahviloihin, jatkuviin uusii vaatteisiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Mieluummin olen kotona ja säästän ja saan taloudellista turvaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin säästäminen ja omaisuuden kartuttaminen luovat turvaa ja henkistä hyvää oloa, kun tietää, ettei maailma kaadu jonkin isommankaan asian hajoamiseen. Säästän aina tosiaan eläkkeelle, autoon, jokaiselle lapselle, uusittaviin hyvälaatuisiin huonekaluihin jne.

ap

No sinä saat orgasmisi säästämisestä, joku muu jostain muusta.

Ja joo, itsekin mieluummin sijoitan kuin shoppaan.

No niinpä. Mä nautin nimenomaan säästämisestä. En tarvitse uusia vaatteita ja hienoja huonekaluja. Toki tykkää niitä katsella, jos ovat kauniita, mutta ei mun tarvitse omistaa sellaisia. Kiva kun on rahaa säästössä, niin sit voi ostaa joskus jotaan, jos tahtoo. Toisaalta en tiedä mitä tahtoisin. Mulla rahat seisoo, kun en keksi mihin niitä käyttäisin. Ehkä auto olis sellainen, jonka tahtoisin. Siis hyvä ja kallis, jonka voisin ostaa sit käteisellä... mutta toisaalta: onko mitään niin järjetöntä kuin tuhlata peltilaatikkoon neljän pyörän päällä. Joten ajan toistaiseksi vanhoilla autoilla.

No kyllä minunkin elämässäni surua ja tyhjyyttä on, mutta iloa siihen tuo säästäminen ja koira.

En mäkään shoppaile tai käy syömässä luotolla, mutta yhtään ylimääräistä ei kyllä jää säästöön, joten esim. autoa varten pitäisi ottaa lainaa. Ostaminen on vaan mun mielestä kivaa, en mäkään ymmärrä miten todella nuukat ihmiset saa kiksejä pihistelystä, vaikka tiedän kyllä, että sellaisiakin ihmisiä on.

No sinä tykkää pitää rahaa tilillä, minä tykkään käyttää sitä. Eihän sitä tiedä, että mikä päivä sitä kuolee.

Se on toki naurettavaa, että eletään yli varojen ja sitten valitetaan, kun ei ole rahaa. 

Käymme silloin tällöin ulkona syömässä, koska se on mukavaa ja meillä on rahaa siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään esim. tuhlailla ravintoloihin, kahviloihin, jatkuviin uusii vaatteisiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Mieluummin olen kotona ja säästän ja saan taloudellista turvaa.

ap

Ja minä taas mieluummin käytän rahaa mukaviin elämyksiin kuin istun kotona tekemättä mitään.

Yrittäjän näkökulmasta käytän mielelläni paikallisia palveluita. Olen pienituloinen ja tulot vaihtelevat, mutta käyn syömässä omalla mittapuullani mahdollisimman paljon ulkona (ruoka on käsityötä), tuen kulttuuri- ja liikuntapalveluita sillä että ostan pääsymaksun ja käyn niissä. Asun pikkukaupungissa, jossa ei ole volyymia useisiin palveluihin, joten kahvilassa käyminen on tietoinen valinta yrittää pitää edes sitä kylän ainoaa paikkaa pystyssä. Ostan välillä tosi kalliilta tuntuvia ruoka-aineksia, marketista saisi kyllä halvemmallakin lihaa ja munia kuin suoraan tuottajilta, mutta taas: valinta.

EN käy isoissa kauppakeskuksissa, minusta se on luonnonvarojen tuhlaamista rakentaa halleja pelloille. Tai niihin keskuksiin pitäisi sijoittaa pieniä esteettömiä asuntoja etenkin vanhuksille ja kehitysvammaisille, niin ikäihmiset pääsisi käppäilemään ja vammaisille olisi työpaikkoja. Verkko-ostoksia teen harvakseltaan.

Kuluttamisella olen mukana yhteiskunnassa vaikuttamassa siihen, kuka pystyy elättämään perheensä ja samalla pitämään paikkakunnan elävän oloisena, ja toivon tietty, että minunkin tuottamia palveluita käytetään. Maksan itse eläkkeeni ja vakuutukseni, ja pyrin sijoittamaan rahastoon, jos tulee välillä parempaa tiliä, asumisen kustannukset vievät eniten heti sen jälkeen kun verot, palvelumaksut, vakuutukset, YEL yms on maksettu.

Säästäväisyys on hienoa, mutta rahan käyttökin on taitoa. On ihmisiä, jotka sanovat kampaajalle että leikkaan itse tukkani viiden vuoden välein, ravintoloitsijalle että otin omat eväät mukaan, kulttuuritapahtuman tuottajalle että no tuleehan radiostakin musiikkia, oman kylän urheilukauppiaalle että naapurikaupungin ison ketjun alesta sai halvemmalla, ja niin edelleen. Sellaisille pitää vain hymyillä kohteliaasti, vaikka miten ärsyttäisi. 

Tämänikäinen kääkkä ei tarvitse vaatteita eikä huonekaluja, mutta ihmettelen kyllä että kulttuuriin ei laiteta rahaa. Itselleni konsertit ovat todella iso asia henkiselle jaksamiselle, näyttelyt avaavat silmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään esim. tuhlailla ravintoloihin, kahviloihin, jatkuviin uusii vaatteisiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Mieluummin olen kotona ja säästän ja saan taloudellista turvaa.

ap

Nämä kaksi eivät sulje pois toisiaan. Käydään miehen kanssa konserteissa ja toisinaan ulkona syömässä ja laitetaan palkoista säästöön sekä sijoitetaan osa.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjän näkökulmasta käytän mielelläni paikallisia palveluita. Olen pienituloinen ja tulot vaihtelevat, mutta käyn syömässä omalla mittapuullani mahdollisimman paljon ulkona (ruoka on käsityötä), tuen kulttuuri- ja liikuntapalveluita sillä että ostan pääsymaksun ja käyn niissä. Asun pikkukaupungissa, jossa ei ole volyymia useisiin palveluihin, joten kahvilassa käyminen on tietoinen valinta yrittää pitää edes sitä kylän ainoaa paikkaa pystyssä. Ostan välillä tosi kalliilta tuntuvia ruoka-aineksia, marketista saisi kyllä halvemmallakin lihaa ja munia kuin suoraan tuottajilta, mutta taas: valinta.

EN käy isoissa kauppakeskuksissa, minusta se on luonnonvarojen tuhlaamista rakentaa halleja pelloille. Tai niihin keskuksiin pitäisi sijoittaa pieniä esteettömiä asuntoja etenkin vanhuksille ja kehitysvammaisille, niin ikäihmiset pääsisi käppäilemään ja vammaisille olisi työpaikkoja. Verkko-ostoksia teen harvakseltaan.

Kuluttamisella olen mukana yhteiskunnassa vaikuttamassa siihen, kuka pystyy elättämään perheensä ja samalla pitämään paikkakunnan elävän oloisena, ja toivon tietty, että minunkin tuottamia palveluita käytetään. Maksan itse eläkkeeni ja vakuutukseni, ja pyrin sijoittamaan rahastoon, jos tulee välillä parempaa tiliä, asumisen kustannukset vievät eniten heti sen jälkeen kun verot, palvelumaksut, vakuutukset, YEL yms on maksettu.

Säästäväisyys on hienoa, mutta rahan käyttökin on taitoa. On ihmisiä, jotka sanovat kampaajalle että leikkaan itse tukkani viiden vuoden välein, ravintoloitsijalle että otin omat eväät mukaan, kulttuuritapahtuman tuottajalle että no tuleehan radiostakin musiikkia, oman kylän urheilukauppiaalle että naapurikaupungin ison ketjun alesta sai halvemmalla, ja niin edelleen. Sellaisille pitää vain hymyillä kohteliaasti, vaikka miten ärsyttäisi. 

Tämänikäinen kääkkä ei tarvitse vaatteita eikä huonekaluja, mutta ihmettelen kyllä että kulttuuriin ei laiteta rahaa. Itselleni konsertit ovat todella iso asia henkiselle jaksamiselle, näyttelyt avaavat silmiä.

Vammaisille olisi työpaikkoja? En oikein ymmärtänyt, miten liittyi asiaan.

Rakastan ulkona syömistä koska en osaa itse tehdä yhtä hyvää esim. japanilaista, intialaista tai vietnamilaista ruokaa. Ja pitsakin maistuu paremmalta rapeaksi pitsakivellä paistettuna kuin kotona uunissa. Ja vaikka osaisinkin yhtä hyvää tehdä niin tuhottomasti aikaa siihen menisi. Olen laiska kokki enkä nauti ruuanlaitosta mutta rakastan hyvää ruokaa. Tykkään käydä lisäksi konserteissa ja teatterissa - ihan eri elämys kuin katsoa vaikka kotona youtubesta konserttia. Leffateatterissakin käyn silloin tällöin, ihana poppareiden tuoksu ja kunnon ääniefektit ovat huumaavia. Elämä on täynnä ihania elämyksiä ja mielelläni niihin käytän rahaakin. Materiaa en hirveästi ostele, mutta en siinäkään pihistele. Jos tarvitsen sohvan niin mielummin maksan vähän enemmän vaikka sohvasta joka miellyttää paremmin omaa silmää, kuin vastaavasta ei yhtä kivasta.

Tuhlaan mieluummin palveluihin kuin tavaraan. Saatan harkita jonkin halvankin tavaran ostamista useita päiviä, joskus jopa viikkoja. Suurin osa tavaroista jää ostamatta tällä tyylillä.

Ei kai koko elämän sisältö pitäisi olla säästäminen? Totta kai on järkevää pitää jonkinlaista vararahastoa, mutta en ymmärrä sitäkään, että kaikesta  tekemisestä pitää kieltäytyä vain siksi, että siihen menee rahaa.

Niin mutta kun ei käy ulkona eikä konserteissa, saa säästöön vielä enemmän.

ap