Voiko asioiden runsas pohdiskelu altistaa mielenterveysongelmille?

Mulla ainakin on aiheuttanut. Ajatukset eivät vaan hiljene.

Minustakin tuntuu siltä, että toisilla ajatukset ja kokemukset "tarttuvat" enemmän kiinni mieleen. Sekä hyvässä että pahassa asiat koetaan voimakkaammin, jolloin niitä myös joutuu käsittelemään enemmän.

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Yiherkät, introvertit yms. yliedustettuina

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on aiheuttanut. Ajatukset eivät vaan hiljene.

Ei ajatusten kuulu hiljetä. Ihminen "kuulee" päässään esimerkiksi lukemansa.

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Toki eri näkökulmien pohdiskelu voi olla hyvästä, jos puhutaan vaikka masennuksesta toipumisesta. Sen sijaan mielenterveydelle voi jossain oloissa olla jopa parempi se, jos ei asioita niin hirveästi miettisi. Esimerkiksi kamalassa työpaikassa pärjää todennäköisesti paremmin se, joka ei työtään pahemmin mieti kuin sellainen, joka paljon miettii miksi työpaikka on kamala, mitä hänen pitäisi sille tehdä, miten toisten ihmisten käytös häneen vaikuttaa jne. Toki ominaisuudet ihmisillä ovat erilaisia, ei ole pelkästään tietoinen päätös pohtia jotain tai olla pohtimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on aiheuttanut. Ajatukset eivät vaan hiljene.

Ei ajatusten kuulu hiljetä. Ihminen "kuulee" päässään esimerkiksi lukemansa.

Tarkoitan enemmänkin ahdistavia ajatuksia, jotka ikään kuin vainoavat ja joita ei saa hiljennettyä, vaikka järjellä ymmärränkin niiden hulluuden. Tuntuu, etten edes muista, millaista on olla rentoutunut ja "vapaa". 

Mielenterveysongelma saa myös ajatukset junnaamaan päässä.

Parhaiten tuntuvat keskivertoelämässä menestybän ne, jotka eivät paljon asioita mieti.

"Se on semmoinen filosofi" ei ole kehu, vaan ilmaisee, että henkilö puhuu joutavia.

Asioiden pohtiminen, ainakin mietteidensä julkituominen altistaa yksinäisyydelle ja masennukselle.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelma saa myös ajatukset junnaamaan päässä.

Näin se usein on. Silti moni mielenterveysongelmista kärsivä on kertonut saaneensa terapiassa kiitosta itsereflektiivisyydestään. Toki terapia varmasti tällaisia ominaisuuksia ihmisessä kehittää toimivampaan suuntaan (ratkaisukeskeisyys). Voimakas tietoisuus erilaisista ongelmista on silti voinut olla myös yhtenä syynä siihen, että mieli on alkanut järkkyä.

V#ttu ei tätä jaksa, mutta pakoon ei pääse. ):

Minulla junnasi ajatukset päässä ihan äskettäin mutta se helpottui kuin kirjoitin "kirjeen" vaikka en sitä sit lähettänytkään kenellekään. Ehkä kirjoittaminen selkeytti ajatuksia niin paljon että siihen sai jonkinlaisen rauhan. En tiedä miksi mutta ainakin minua se auttoi.

:O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Toki eri näkökulmien pohdiskelu voi olla hyvästä, jos puhutaan vaikka masennuksesta toipumisesta. Sen sijaan mielenterveydelle voi jossain oloissa olla jopa parempi se, jos ei asioita niin hirveästi miettisi. Esimerkiksi kamalassa työpaikassa pärjää todennäköisesti paremmin se, joka ei työtään pahemmin mieti kuin sellainen, joka paljon miettii miksi työpaikka on kamala, mitä hänen pitäisi sille tehdä, miten toisten ihmisten käytös häneen vaikuttaa jne. Toki ominaisuudet ihmisillä ovat erilaisia, ei ole pelkästään tietoinen päätös pohtia jotain tai olla pohtimatta.

Eipä näihin ole yhtä oikeaa vastausta, mutta onhan se totta, että esimerkiksi vaikeasti vammaiset voivat olla todella onnellisia vain siksi että he elävät, koska eivät ehkä pohdi asioita niin paljoa kuin muut.

Sanontoja ja laulujakin on, kuten "mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää" tai toisin päin "tieto luo tuskaa".

Myös historiaa pohtien voi ajatella niin, että kun oltiin vähemmän koulutettuja ja uskottiin Jumalaan, oltiin vähemmän masentuneita, mutta sitten kun tiede syrjäytti uskonnon ja siirryttiin indoktrinoivasta opetuksesta emansipatoriseen, eli ihmisten itsensä vastuulla on selvittää totuus itselleen, on myös masennuksen määrä kasvanut. Vaikka aiemmat sukupolvet sotivat ja kokivat todellista kärsimystä verrattuna nykypäivän hyvin abstrakteihin kärsimyksiin.

Neurologian ja masennuksen patologian kannalta sairauksien keskipisteessä näyttää olevan stressi. Stressireaktio on hyvin primitiivinen jäänne. Stressin haittoja voi pyrkiä hallitsemaan jollain tasolla ajatuksilla. Tästä tulee minäpystyvyys ja coping, eli asioihin suhtautuminen. Mikäli työpaikka on perseestä, on se perseestä vaikka miten asiaa pohdiskeli, mutta se miten perseestä olevaa työpaikkaa kestää on copingia. Nykyisin ei edes pyritä työpaikkaan, joka olisi kiva ja saisi ihmiset sitoutumaan saati innostumaan työstä. Tärkeintä on tuottavuus, jossa ihminen on vain pelinappula. Työpaikoilla ei pidä luoda sosiaalisia suhteita, koska työpaikka todennäköisesti järjestetään kohta kuitenkin uudelleen ja työkaverit vaihtuvat. Tällöin suhde työhän pitää muuttua vastaamaan esimerkiksi vessassa käyntiä: välttämätön paha, pakko kestää, mutta ei tarvitse pitää tai muutenkaan pyrkiä koko ajan ulostamaan :)

#3

Assburger kirjoitti:

Parhaiten tuntuvat keskivertoelämässä menestybän ne, jotka eivät paljon asioita mieti.

"Se on semmoinen filosofi" ei ole kehu, vaan ilmaisee, että henkilö puhuu joutavia.

Asioiden pohtiminen, ainakin mietteidensä julkituominen altistaa yksinäisyydelle ja masennukselle.

Tuo on ikävää. Henkilökohtaisesti ajattelen silti asiasta samoin.

Mulla jää asiat junnaamaan päähän. Osaan nykyään laittaa sille stopin, ihan vaan sillä että laitan pään sisäisen jukeboksin päälle. Välillä joutuu vielä "huutamaan" mutta ahdistavat ajatukset ovat pysyneet poissa.

Vaatii hieman valppautta ja tietoista ajattelua sekä halua. Ei toimi kaikilla.

Joillakin toimi joku muu. Tämän kikan kuulin psykologilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Toki eri näkökulmien pohdiskelu voi olla hyvästä, jos puhutaan vaikka masennuksesta toipumisesta. Sen sijaan mielenterveydelle voi jossain oloissa olla jopa parempi se, jos ei asioita niin hirveästi miettisi. Esimerkiksi kamalassa työpaikassa pärjää todennäköisesti paremmin se, joka ei työtään pahemmin mieti kuin sellainen, joka paljon miettii miksi työpaikka on kamala, mitä hänen pitäisi sille tehdä, miten toisten ihmisten käytös häneen vaikuttaa jne. Toki ominaisuudet ihmisillä ovat erilaisia, ei ole pelkästään tietoinen päätös pohtia jotain tai olla pohtimatta.

Eipä näihin ole yhtä oikeaa vastausta, mutta onhan se totta, että esimerkiksi vaikeasti vammaiset voivat olla todella onnellisia vain siksi että he elävät, koska eivät ehkä pohdi asioita niin paljoa kuin muut.

Sanontoja ja laulujakin on, kuten "mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää" tai toisin päin "tieto luo tuskaa".

Myös historiaa pohtien voi ajatella niin, että kun oltiin vähemmän koulutettuja ja uskottiin Jumalaan, oltiin vähemmän masentuneita, mutta sitten kun tiede syrjäytti uskonnon ja siirryttiin indoktrinoivasta opetuksesta emansipatoriseen, eli ihmisten itsensä vastuulla on selvittää totuus itselleen, on myös masennuksen määrä kasvanut. Vaikka aiemmat sukupolvet sotivat ja kokivat todellista kärsimystä verrattuna nykypäivän hyvin abstrakteihin kärsimyksiin.

Neurologian ja masennuksen patologian kannalta sairauksien keskipisteessä näyttää olevan stressi. Stressireaktio on hyvin primitiivinen jäänne. Stressin haittoja voi pyrkiä hallitsemaan jollain tasolla ajatuksilla. Tästä tulee minäpystyvyys ja coping, eli asioihin suhtautuminen. Mikäli työpaikka on perseestä, on se perseestä vaikka miten asiaa pohdiskeli, mutta se miten perseestä olevaa työpaikkaa kestää on copingia. Nykyisin ei edes pyritä työpaikkaan, joka olisi kiva ja saisi ihmiset sitoutumaan saati innostumaan työstä. Tärkeintä on tuottavuus, jossa ihminen on vain pelinappula. Työpaikoilla ei pidä luoda sosiaalisia suhteita, koska työpaikka todennäköisesti järjestetään kohta kuitenkin uudelleen ja työkaverit vaihtuvat. Tällöin suhde työhän pitää muuttua vastaamaan esimerkiksi vessassa käyntiä: välttämätön paha, pakko kestää, mutta ei tarvitse pitää tai muutenkaan pyrkiä koko ajan ulostamaan :)

#3

Tuossa taisikin tulla syy siihen, miksi työkyvyttömiä on paljon. Ei kaikilta tuollaisen asenteen omaksuminen työtä kohtaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää asiat junnaamaan päähän. Osaan nykyään laittaa sille stopin, ihan vaan sillä että laitan pään sisäisen jukeboksin päälle. Välillä joutuu vielä "huutamaan" mutta ahdistavat ajatukset ovat pysyneet poissa.

Vaatii hieman valppautta ja tietoista ajattelua sekä halua. Ei toimi kaikilla.

Joillakin toimi joku muu. Tämän kikan kuulin psykologilta.

Kiinnostava vinkki! Alatko siis miettiä jotain tiettyjä biisejä päässäsi?

Itse ajattelen päivittäin ja vuodesta toiseen niitä asioita, mitkä ottavat päähän. Se johtuu siitä, että näen ja koen ne asiat päivittäin.

Pää on kuitenkin kunnossa. Jos liikaa harmittaa, osaan kyllä keskittyä muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen päivittäin ja vuodesta toiseen niitä asioita, mitkä ottavat päähän. Se johtuu siitä, että näen ja koen ne asiat päivittäin.

Pää on kuitenkin kunnossa. Jos liikaa harmittaa, osaan kyllä keskittyä muuhun.

Mitkä asiat sinua päivittäin harmittavat?