Koska viimeksi itkit ja miksi?

Riitelin teinin kanssa, tai yritin, hän karkas kaverilleen. Vituttaa kun ei saa otetta, vaikka kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan fiksu lapsi.

Varmaan kk sitten: väsymystä, turhautumista ja kiukkua, mä ja meidän muksu ei vaan sovita samaan taloon, pelkkää riitelyä samoista itsestäänselvistä asioista vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa, kun mieheni pillittää niin herkästi - aina kun se kuuntelee/katselee jotain musiikkikilpailua se alkaa poraamaan niitä lauluja. No, muusikkohan tuo on itsekin ja aika herkäläinen on muutenkin.

Minua nuo ei kyllä ikinä itketä, en muutenkaan koskaan itke, koska se on niin turhaa.

N50

En häntä siitä pilkkaa, vaan nauramme sille yhdessä, kun hänelle tuli taas "nuha". Hänella on hyvä itsetunto ja huumori onneksi.

Sama N50

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös sukupuoli, koska kaikki luulevat ettei miehet itke koskaan. Itse olen nainen ja itken päivittäin paskan mieheni takia. Hän saa minut itkemään sanoillaan ja teoillaan, mutta rakastan häntä ja itken enemmän jos eroamme.

Rakastat väärää ihmistä, jos hän itkettää sinua.

Pari päivää sitten, kun tulin kotoo perheen luota takasi opiskelupaikkakunnalle ja heti iski kauhee ikävä perhettä ja koiria. Muutin siis omilleni alle kuukaus sit, joten tähän yksin asumiseen en oo vielä kovin tottunu :D

N20

Tänään itkin pahaa oloani. Olen vain niin loppu. Onneksi etäpäivinä saan itkeä vaikka koko työpäivän ajan.

Töissä eilen kun asiakkaat ja muutamat työkaverit kiukutteli ja nämä työkaverit jätti taas oman osuutensa töistä tekemättä. Ei vaan enää jaksanut niin tuli itku siinä kohtaa kun yksi mukavista työkamuista kysyi miten menee 😶 helpotti ja tänää oli jo hyvä päivä.

En enää oikein osaa itkeä. Se on surullista. Joskus liikutun esim kaltoin kohdeltujen eläinten kohtalosta. Ne ovat niin puolustuskyvyttömiä. Suren maapallon kohtaloa ja ihmisten käsittämätöntä tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä. Siinä ei itku auta, mutta voisi lohduttaa.

Kun Kimi Räikkönen ajoi Monzassa paalulle. Itken paljon herkemmin ilosta ja onnistumisista kuin surusta.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa, kun mieheni pillittää niin herkästi - aina kun se kuuntelee/katselee jotain musiikkikilpailua se alkaa poraamaan niitä lauluja. No, muusikkohan tuo on itsekin ja aika herkäläinen on muutenkin.

Minua nuo ei kyllä ikinä itketä, en muutenkaan koskaan itke, koska se on niin turhaa.

N50

Kyllä olet lapsellinen. Ehkä joskus opit elämästä jotain :)

Päinvastoin, sinä olet lapsellinen - koska sanoit noin tuntematta minua millään tavoin.

Olen jo kaikki itkuni itkenyt, enää ei vaan kyyneleitä tule - joskus teininä saatoin esim. herkistyä tunteellisenä hörhönä laulun sanoille ja kauniille sävelmille, sitten on monet vastoinkäymiset itkettäneet, muttei enää aikohin ole jaksanut itkeäkään, koska se on hyödytöntä.

Ei itkeminen auta mitään, se on vaan puskettava tuulta/tulta päin tässä elämässä, sen olen huomannut, olen käynyt aika rankkoja juttuja läpi, enkä aio silti ikinä antaa periksi!

Itken usein luettuani eläinten kaltoinkohtelusta. Myös maailman merten roskaantuminen ahdistaa, Afrikan sarvikuonojen ja norsujen tilanne salametsästäjien vuoksi. Jääkarhut ulapalla pienellä jäälautalla eikä jäätä missään. Turkistarhasusus, tehotuotanto jne jne jne. Ihmisiä harvoin itken.

Minä nyt itkeä tirautan vähän väliä - lähinnä kuitenkin iloisesta uutisesta tai suuresta onnentunteesta, kuten esimerkiksi miten 10vuotias veljenpoika voittaa 100 metrin juoksun koulujen välisissä kilpailuissa ;D

Tiedostan olevani erityisherkkä ja tällaiset onnellisuuden hetket tuovat kyyneleet pintaan ihan saman tien! :D

Nainen

Tässä ketjussa taas nähdään, miten naiset ovat ylitunteellisia, hysteerisiä mössöjä. Ulvotaan ihan mistä syystä hyvänsä.

Kivusta itkin tänään kotiin ajaessassani lääkärin tarkastuksesta. Proktoskopi.

Toi 54.

Nainen 48 v.

Vierailija kirjoitti:

Itken usein luettuani eläinten kaltoinkohtelusta. Myös maailman merten roskaantuminen ahdistaa, Afrikan sarvikuonojen ja norsujen tilanne salametsästäjien vuoksi. Jääkarhut ulapalla pienellä jäälautalla

Tämä. Ihan hirveetä. En pysty yhtään lukemaan juttuja lehdistä, jos jollekin eläimelle on käynyt tai edes aavistan käyvän huonosti.

Tiedostan maapallon tilanteen kyllä, mutta olen liian herkkä lukemaan näistä asioista, ne aiheuttavat valtavaa ahdistusta. Riittää, että olen tietoinen tällaisten asioiden tapahtuvan, mutta yksityiskohdat eläinten surullisista kohtaloista jätän lukematta.

Olen kuukausilahjoittaja Maailman Luonnonsuojelusäätiöön (WWF) jo monen vuoden ajalta ja olen siten yrittänyt kantaa korttani kekoon. Heidän uutiskirjeensä luovat vielä toivoa, kuten uutiset onnistumisista salametsästyksen vähentämisessä esim. lumileopardien osalta.

"Se erityisherkkä"

Itkettyä tulee tämän tästä. Olen krooninen kipupotilas ja hermokipu on kauheaa.

Jatkuva kipu vaikuttaa myös psyykeen ja lisää masennusta. Yritän olla positiivinen enkä anna periksi, joskus kuitenkin jo aamusta tietää että tästä tulee itkupäivä ja kotoa ei paljon liikahdeta. Elämänhalu kuitenkin on kova.

Aikuinen nainen

Pahaa oloa pari viikkoa sitten kun paras ystävä katkaisi välit sanomatta mitään.

Kaupan kassalla eilen. Takana oleva poika sanoi äidilleen ’kato, läski ostaa pitsaa.. isi oli oikeassa, läskit ei syö salaattia’.