Miksi joillekin ihmisille "riittää" hyvin vähäiset ärsykkeet ja mielikuvitus?

Minäkin viihdyn yksin, mutta nautin juuri itsenikehittämisestä. Nykyään osaan "miesten työt" ja on mahtavaa kunnostaa vanhaa mummonmökkiä hartaasti.

:D

Onneksi on hyvä mielikuvitus. Ilman sitä mä pitkästyisin sekunneissa. Tavallinen elämä on niiiin tylsää. Kirjat, elokuvat ja katsottavat sarjat auttaa vähän. Päihteiden avulla "omaan mailmaan" on se millä jaksaa lampaiden "demokratiaa".

Arki ja tavalliset ihmiset on kuin harmaata kaurapuuroa. Klimppistä tylsää massaa. Niille hauska on jokin putouksen hahmo. Oikean ihmisen kanssa jutellessa ovat huuli pyöreänä voiko noin tehdä? Aika paljon voi kun heittää oravanpyörän roskiin.

Elämä on lyhyt eikä mulla ole aikaa eikä mielenkiintoa hiihtää. Varsinkaan kenenkään perässä. Nautinnot on ainoita mistä kannattaa huutaa moo, moo, moo.

Vierailija kirjoitti:

Temperamentti. Toiset ovat luonnostaan tyytyväisempiä eivätkä tarvitse jatkuvia impulsseja tunteakseen olonsa hyväksi.

Siitä kutsutaan onnelisuudeksi.

Sehän on tavallaan rikkaus jos osaa arvostaa elämän pieniä asioita :)

Sama juttu! Olen tällä hetkellä toipumassa vähän rajummasta sairaudesta ja täyslepoa on vielä pari viikkoa edessä. Toipuminen on siinä mielessä kivaa, että jaksan olla jo hereillä ja saan nauttia tästä, mistä olen nauttinut koko tämän päivän. Ei ääniä, ei siis edes telkkaria, radioa, sarjoja koneelta. Olen vain lueskellut kirjaa, selaillut av:ta, keitellyt kahvia, katsellut ikkunasta takapihalla kiireisenä paahtavia elukoita. Mies tulee kotiin vasta huomenna ja mä olen ihan oikeasti ollut täydessä hiljaisuudessa koko päivän. Tekee tällaiselle introvertille niiiiiiin hyvää! Tuntuu oikein miten voimat palautuu sairauden jälkeen.

Juuri tällaisten keskusteluiden vuoksi minä täällä palstalla pyörin ♥️

Täältä saa vertaistukea ja uusia näkökulmia; joskus kovasti kaivatun huumorin maustamanakin ♥️

Kiitos vauva.fi ♥️

Minä nautin mm. hiljaisuudesta, täydestä uudesta pullosta nestekäsisaippuaa, kahvikupista, pasianssin peluusta, hyvästä kuulakärkikynästä hyvällä paperilla, kivoista sukista, eläimistä joita näen ikkunan läpi pihallani.

Kaikki päiväni koostuvat tällaisista asioista. Minulla ei ole koskaan tylsää. Ainoa ongelma on siinä, kun menee jonnekin ja tapaa ihmisiä ja pitäisi puhua jostain kiinnostavasta, kertoa itsestään. Silloin tuntuu ettei minulla ole mitään sanottavaa.