Miten oppia sietämään ihmisuhteisiin kuuluvia pettymyksiä?

Kaffepulla kirjoitti:

Ihmisissä on sekä hyviä että huonoja. Hyvä ihmistuntemus ja elämänkokemus auttaa karsimaan jyvät akanoista. Hankalien, ikävien ja negatiivisten ihmisten kanssa ei travitse olla tekemisissä. Seuransa saa valita.

Olisinpa itse nuorena tajunnut sen! Jotenkin aina vaan hakeuduin "huonosti voivaan" seuraan, ehkä siksi, että muuten olisin tuntenut alemmuuden tunteita? En kokenut, että itselläkään oli asiat hyvin, vaikka päällisin puolin oli. Sisimmässäni tunsin itseni kuitenkin epäonnistuneeksi.

Jos oikeasti arvostaa itseään, hakeutuu seuraan, jossa ihmiset voivat hyvin. Alitajuisesti sitä valitsee "saman tasoisia" ihmisiä lähelleen. 

Ehkäpä, mutta tietysti ihmisten voinnissakin voi tapahtua muutoksia. Harvan elämä sujuu koko ajan kuin tanssi.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin yksinäisyyden. En kerta kaikkiaan kestä

Enää yhtäkään pettymystä toisilta ihmisiltä. Mulla on ihan tarpeeksi pska olo muutenkin koko ajan kiitos masennukseni. En tarvitse yhtään lisää pskaa varsinkaan toisilta ihmisiltä.

Ymmärrän, mutta eristäytyminen voi myöskin pitää masennusta yllä. Ajatukset jäävät helposti kiertämään kehää, jos on paljon yksin.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut niin, että jokainen ihminen on yksilö. Eli jos kohdalle on sattunut vaikka kaksi "pahaa" ihmistä, niin se ei tarkoita että kaikki ihmiset olisivat "pahoja".

Itse lähestyn jokaista uutta ihmissuhdetta (muutakin kuin romanttista) avoimesti ja vailla ennakkoluuloja. Toki niitä pettymyksiä tulee jokaiselle, mutta pysymänä avoimena ja "aitona", rakentamatta mitään suojamuureja, saan enemmän irti suhteista ja itsestänikin. 

Jos vaikka kymmenestä ihmisestä yksi on "paha" ja ne yhdeksän muuta "hyviä", niin olenpahan sitten saanut ne yhdeksän hyvää kokemusta, joista osa olisi ehkä jäänyt saamatta jos olisin suojellut itseäni. 

Ja jos olisin ennakkoluuloinen tai varovainen niin tuskin olisin nyt elämäni parhaassa parisuhteessa itseäni huomattavasti nuoremman, ei-kantasuomalaisen miehen kanssa. <3 

Jos ihmisellä on traumatausta, niin se ei ole välttämättä niin yksioikoista, että vain päättäisit toimia jotenkin. Toki oma asennekin vaikuttaa, mutta osa reaktioista tulee hyvin kaukaa, heijastuksena menneisyydestä.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Samaan hengenvetoon huomauttaisin kuitenkin, että mulla on itsellänikin traumatausta: juoppo isä, juoppo ja väkivaltainen isäpuoli, siitä siirtymä juoppoon ja väkivaltaiseen poikaystävään, sen jälkeen yksi raiskaus ja yksi raiskauksen yritys... 

Juuri tämän taustani takia yritänkin pysyä positiivisena ja ennakkoluulottomana - minun menneisyyteni ei määrittele nykyhetkeä tai tulevaisuutta, eivätkä nuo "pahat" ihmiset pelota pois mahdollista tulevaa hyvää!

Pyrin siis tietoisesti poispäin opituista käyttäytymismalleista, meditaatio ja jooga tässä jo vuosikausia auttaneet. Terapiassa en ole koskaan käynyt, ellei viinipulloterapiaa ystävien kanssa lasketa. (En siis ole itse alkoholisti hehe.) 

Miten toimit niissä tilanteissa, jotka laukaisevat sinulla päälle jonkun ei-toivotun reaktion?

Jos tilanteessa on muita ihmisiä niin selitän tunteeni ja sen, mistä ne johtuvat, ääneen, muuten selitän (rationalisoin) sen pääni sisällä. 

Esimerkki: kerran harrastaessamme seksiä nykyisen poikaystäväni kanssa tämä läpsäytti mua lempeästi pepulle. Sain tästä flashbackit lapsuuden väkivaltaan ja varmaan siihen raiskaukseenkin. Pysäytin tilanteen (siis sen seksin harrastamisen) ja kerroin miltä musta tuntuu ja miksi. 

Jos olen tilanteessa yksin, pyrin "avaamaan" tunteeni itselleni ja sen jälkeen kerron itselleni, mistä tunteeni johtuvat. Hyväksyn ne, mutta en anna niille ylivaltaa. 

Kuulostaa todella yksinkertaiselta eikä varmasti toimi kaikille, mutta mulle toimii. 

Käytän samaa taktiikkaa myös konfliktitilanteissa, eli jos tuntuu että alkaa riita, pysäytän tilanteen, selitän tunteet ja kyseenalaistan koko riidan tarpeen. Toki tämä ei aina toimi mutta usein toimii, ollaankohan kerran vuodessa riidelty toistaiseksi. :) 

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mä olen aina ajatellut niin, että jokainen ihminen on yksilö. Eli jos kohdalle on sattunut vaikka kaksi "pahaa" ihmistä, niin se ei tarkoita että kaikki ihmiset olisivat "pahoja".

Itse lähestyn jokaista uutta ihmissuhdetta (muutakin kuin romanttista) avoimesti ja vailla ennakkoluuloja. Toki niitä pettymyksiä tulee jokaiselle, mutta pysymänä avoimena ja "aitona", rakentamatta mitään suojamuureja, saan enemmän irti suhteista ja itsestänikin. 

Jos vaikka kymmenestä ihmisestä yksi on "paha" ja ne yhdeksän muuta "hyviä", niin olenpahan sitten saanut ne yhdeksän hyvää kokemusta, joista osa olisi ehkä jäänyt saamatta jos olisin suojellut itseäni. 

Ja jos olisin ennakkoluuloinen tai varovainen niin tuskin olisin nyt elämäni parhaassa parisuhteessa itseäni huomattavasti nuoremman, ei-kantasuomalaisen miehen kanssa. <3 

Jos ihmisellä on traumatausta, niin se ei ole välttämättä niin yksioikoista, että vain päättäisit toimia jotenkin. Toki oma asennekin vaikuttaa, mutta osa reaktioista tulee hyvin kaukaa, heijastuksena menneisyydestä.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Samaan hengenvetoon huomauttaisin kuitenkin, että mulla on itsellänikin traumatausta: juoppo isä, juoppo ja väkivaltainen isäpuoli, siitä siirtymä juoppoon ja väkivaltaiseen poikaystävään, sen jälkeen yksi raiskaus ja yksi raiskauksen yritys... 

Juuri tämän taustani takia yritänkin pysyä positiivisena ja ennakkoluulottomana - minun menneisyyteni ei määrittele nykyhetkeä tai tulevaisuutta, eivätkä nuo "pahat" ihmiset pelota pois mahdollista tulevaa hyvää!

Pyrin siis tietoisesti poispäin opituista käyttäytymismalleista, meditaatio ja jooga tässä jo vuosikausia auttaneet. Terapiassa en ole koskaan käynyt, ellei viinipulloterapiaa ystävien kanssa lasketa. (En siis ole itse alkoholisti hehe.) 

Miten toimit niissä tilanteissa, jotka laukaisevat sinulla päälle jonkun ei-toivotun reaktion?

Jos tilanteessa on muita ihmisiä niin selitän tunteeni ja sen, mistä ne johtuvat, ääneen, muuten selitän (rationalisoin) sen pääni sisällä. 

Esimerkki: kerran harrastaessamme seksiä nykyisen poikaystäväni kanssa tämä läpsäytti mua lempeästi pepulle. Sain tästä flashbackit lapsuuden väkivaltaan ja varmaan siihen raiskaukseenkin. Pysäytin tilanteen (siis sen seksin harrastamisen) ja kerroin miltä musta tuntuu ja miksi. 

Jos olen tilanteessa yksin, pyrin "avaamaan" tunteeni itselleni ja sen jälkeen kerron itselleni, mistä tunteeni johtuvat. Hyväksyn ne, mutta en anna niille ylivaltaa. 

Kuulostaa todella yksinkertaiselta eikä varmasti toimi kaikille, mutta mulle toimii. 

Käytän samaa taktiikkaa myös konfliktitilanteissa, eli jos tuntuu että alkaa riita, pysäytän tilanteen, selitän tunteet ja kyseenalaistan koko riidan tarpeen. Toki tämä ei aina toimi mutta usein toimii, ollaankohan kerran vuodessa riidelty toistaiseksi. :) 

Kuulostat todella rationaaliselta ihmiseltä. Varmaan pitkä harjoittelu näkyy tuossa myös. Itse en noin kehittyneeseen tunteiden säätelyyn valitettavasti ole tähän mennessä kyennyt.