lapsi puhuu iskän uudesta tyttöystävästä :(

Hanki sinäkin uusi kumppani, niin on ajatukset jossain muualla kuin exässä.

Mikä siinä on se mikä tekee sinut katkeraksi?

Kasvamalla henkisesti, ei voi muuta. Paskaa se on tietty. Lapsesi edun vuoksi sun on kestettävä, etkä saa ikinä haukkua lapselle exääs etkä sitä hemmetin tyttistä.

Erosta on vasta niin vähän aikaa enkä ole varma oliko uusi nainen kuvioissa jo ennen eroa. Itse olisin halunnut vielä yrittää. En voi hyväksyä enkä ymmärtää.

Kasvamalla aikuiseksi.

Aina ei voi voittaa, eikä läheskään joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Erosta on vasta niin vähän aikaa enkä ole varma oliko uusi nainen kuvioissa jo ennen eroa. Itse olisin halunnut vielä yrittää. En voi hyväksyä enkä ymmärtää.

No ei siinä nyt mitään sun hyväksyntääsi tarvita. Exälläsi on nyt uusi elämä ja niin on sinullakin.

Mulla sama tilanne, mies halusi vuosi sitten erota ja paljastui että oli rakastunut toiseen. Nyt sitten viettää elämänsä onnellisinta aikaa uuden tyttöystävän kanssa ja lapsikin hänet tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Erosta on vasta niin vähän aikaa enkä ole varma oliko uusi nainen kuvioissa jo ennen eroa. Itse olisin halunnut vielä yrittää. En voi hyväksyä enkä ymmärtää.

Exäsi ei halunnut olla kanssasi. Miksi sitä on vaikea ymmärtää? Hyväksyminen voi viedä toki aikaa mitta miksi jäädä vatvomaan ja katkeroirumaan. Sinä siinä vain menetät. Plus lapsesi jos avoimesti tunteita ei hänen edessään näytät.

Vierailija kirjoitti:

Erosta on vasta niin vähän aikaa enkä ole varma oliko uusi nainen kuvioissa jo ennen eroa. Itse olisin halunnut vielä yrittää. En voi hyväksyä enkä ymmärtää.

Parin vuoden draaman voit varmaan tuostakin kehittää joita pitää sitten dramaattisesti selventään sen rakkaan entisen puolison kanssa lapsen seisoessa jossain taustalla.

Unohda. Keskity sinun ja lapsen arkeen iloineen ja suruineen.

Jos tämä nyt yhtään lohduttaa, niin tuollaiset "isin uusi tyttöystävä" -kuviot harvemmin toimii pidemmän päälle. 

Mutta älä nyt missään nimessä kuitenkaan enää elättele mitään toiveita exäsi suhteen, hän on menneen talven lumia. Nyt katse menosuuntaan ja ala elää itsellesi!

Me oltiin täydellinen pari. Just rakennettu talo, pieni lapsi, matkusteltiin ja elettiin. Sit kaikki yhtäkkiä loppui.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin täydellinen pari. Just rakennettu talo, pieni lapsi, matkusteltiin ja elettiin. Sit kaikki yhtäkkiä loppui.

Sori, mutta täydellinen pari ei eroa. Siis olitte täydellinen pari vain sinun mielestäsi, mies ei kokenut samoin.

Ompa tylyjä kommentteja. Erosta toipuminen vie aikaa, vaatii viha-ja suruvaiheen, ja on ihi kun on ohi. Ei prosessia voi tahdonvoimalla nopeuttaa. Mun neuvo on että anna aikaa itselles, vihalle ja surulle. On iso asia menettää tulevaisuuden unelmansa, lapsen perhe jne. Eihän menneisyys lakkaa olemasta koskaan. Ja uusi alkaa pikkuhiljaa. Siis ole itsellesi lenpeä ja hyväksy mitä tunnet. Muuten et pääse oikeesti eteenpäin. Kun minä aikoinaan erosin, muistan kuinka vaikeaa oli hyväksyä "häviö" eli exän uusi. Vaikka itse halusin erota. Pakotin itseni katsomaan totuutta, että minä olen nyt yksin ja ex lasten ja uuden kanssa jossain leikkii nyt kotileikkiä. Se oli pohjattoman surullista, tuntea olevansa yksin ja hylätty. Mutta helpotti. Että nyt osani on tämä, mutta tulevaisuus tuo mukanaan uusia tuulia. Niinkuin toi. Toinen asia, jos voit kunnioittaa exän uutta, säästyvät kaikki paljolta. Uuden naisen vihaamisella estät omankin surusi ja toipumisen.

Et ole ainoa jolle on käynyt niin. Itse olen kokenut saman. Jos olet nuori niin voit vielä löytää jonkun uuden miehen. Jos tilanne menee vaikeaksi niin voit päätyä totaaliyksinhuoltajaksi. Onko se sitten hyvä tai paha en tiedä. Lapselle on parempi olla tekemisissä isän kanssa edes vähän kuin että välit katkeaa kokonaan.

Mulle kävi samoin ja vieläkin sattuu. Kuulen kans juttuja isin uudesta tyttöystävästä.

Vierailija kirjoitti:

Ompa tylyjä kommentteja. Erosta toipuminen vie aikaa, vaatii viha-ja suruvaiheen, ja on ihi kun on ohi. Ei prosessia voi tahdonvoimalla nopeuttaa. Mun neuvo on että anna aikaa itselles, vihalle ja surulle. On iso asia menettää tulevaisuuden unelmansa, lapsen perhe jne. Eihän menneisyys lakkaa olemasta koskaan. Ja uusi alkaa pikkuhiljaa. Siis ole itsellesi lenpeä ja hyväksy mitä tunnet. Muuten et pääse oikeesti eteenpäin. Kun minä aikoinaan erosin, muistan kuinka vaikeaa oli hyväksyä "häviö" eli exän uusi. Vaikka itse halusin erota. Pakotin itseni katsomaan totuutta, että minä olen nyt yksin ja ex lasten ja uuden kanssa jossain leikkii nyt kotileikkiä. Se oli pohjattoman surullista, tuntea olevansa yksin ja hylätty. Mutta helpotti. Että nyt osani on tämä, mutta tulevaisuus tuo mukanaan uusia tuulia. Niinkuin toi. Toinen asia, jos voit kunnioittaa exän uutta, säästyvät kaikki paljolta. Uuden naisen vihaamisella estät omankin surusi ja toipumisen.

Se vielä, että tuollainen uutuudenviehätys on aika haurasta. Siitä on pitkä matka oikeaan suhteeseen. Että kyllä se ex ja nyxänsä vielä joutuvat tosiasioita kohtaamaan.

Tai ex ja sen nyksä on oikeasti täydelliset toisilleen. Oli miten oli, et voi asialle yhtään mitään. Hyvä että eksä sentään jatkaa elämäänsä eikä jumitu katkeruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa jolle on käynyt niin. Itse olen kokenut saman. Jos olet nuori niin voit vielä löytää jonkun uuden miehen. Jos tilanne menee vaikeaksi niin voit päätyä totaaliyksinhuoltajaksi. Onko se sitten hyvä tai paha en tiedä. Lapselle on parempi olla tekemisissä isän kanssa edes vähän kuin että välit katkeaa kokonaan.

Lapselle on todella traumaattista menettää yhteys toiseen vanhempaansa. Ja uuden voi löytää vanhanakin. Katsos kun kaikki vanhenee. Myös miehet. Lapsen takia kannattaa yrittää pitää välit. Mulla kokemus siitä, et miehen eks taistelee kaikesta. Joka asia on katkera valtataistelu, vaikka muutos lapsen kulkemisessa isälle. Tai se voiko isä tehdä lapsen kans jotain ylimääräistä kivaa. Niin ei voi. Vaikka toisaalta on katkera siitä ettei isä ole tarpeeks lapsen kanssa. Tämä katkera touhu on todella haitannut lapsen ja isän suhdetta, vaikka isä kuinka on yrittänyt ja yrittää. Ei ole mitään lapsen asiaa ilman exän katkeraa naamaa. Todella suru lapsen puolesta. Et lapsen takia olis niin tärkeää käsitellä omat tunteensa. Katkeruus on oma valinta, ettei halua hyväksyä tosiasioita.

Surutyö pitää tehdä ja päästä eteenpäin, mutta katkeruus on ihan turhaa, eikä auta yhtään. Ette olleet täydellinen pari, mies ei halunnut olla sun kanssa. Se on tosi surullista, mutta niin se on. Se on totta, se ei ole uuden tyttöystävän vika tai miehen vika tai keneenkään vika. Syyllisiä ei tarvi löytyä. Elämäsi on muuttunut. Lapsi saa puhua uudesta tyttöystävästä ja sun täytyy hymyillen sanoa, että no sepä kiva!