Lue keskustelun säännöt.
lapsi puhuu iskän uudesta tyttöystävästä :(
18.09.2018 |
Onko muita, joita ahdistaa ja suorastaan kauhistuttaa, kun 5v lapseni on tavannut isänsä uuden tyttöystävän :( Itse en ole naista nähnyt, enkä haluakaan mutta lapsi ilmeisesti on useita kertoja. Puhuu kuinka iskä pussasi tyttöystävää ja olivat olleet uimassa yhdessä jne. Miten selviän näistä katkerista tunteista?
Kommentit (51)
Itselläni on vuosi erosta, enkä selviä millään. Tuntuu, että ex vei mukanaan kaiken ja itse olen pelkkä kuori, ihmisjätettä, en mitään muuta. En siis ole katkera vaan pohjattoman surullinen.
Jos mies 20 vuoden onnelliseksi kuvittelemani liiton jälkeen sanoo, etten koskaan ollut se täydellinen nainen hänelle, ettei hän koskaan oikeasti halunnut minua, vaikka väittikin aina kirkkain silmin rakastavansa, niin kyllä se itsetuntoa syö ja pahasti. Kaikki ne avioliiton aikana koetut hyvät hetket eivät enää merkitse mitään vaan olivat pelkkää valhetta.
Jos selviän tästä hengissä, en ikinä enää ryhdy parisuhteeseen. Ei ole tämän kivun ja pahan olon väärti. :´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nykyinen mies lähti suhteesta, jossa pettävä lasten äiti.
Sillä oli ennen mun miestä uusi mies.
Silti nainen huorittelee minua.
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen mies lähti suhteesta, jossa pettävä lasten äiti.
Sillä oli ennen mun miestä uusi mies.
Silti nainen huorittelee minua.
Nyksäsi valehtelee eronsa syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen mies lähti suhteesta, jossa pettävä lasten äiti.
Sillä oli ennen mun miestä uusi mies.
Silti nainen huorittelee minua.Nyksäsi valehtelee eronsa syistä.
Ei valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, mies halusi vuosi sitten erota ja paljastui että oli rakastunut toiseen. Nyt sitten viettää elämänsä onnellisinta aikaa uuden tyttöystävän kanssa ja lapsikin hänet tavannut.
Moikka moi 🖐🏻
Lapsemme täyttää kohta viisi ja mieheni petti ekan kerran 1,5v sitten. Jatkoimme kuitenkin liittoa. Vuosi sitten sain hänet taas kiinni mutta nyt hän halusi erota koska oli rakastunut tähän naiseen. Yhdessä ovat vieläkin ja lapsikin hänestä puhuu. Pahalta tuntuu vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että totut ajatukseen ja aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme täyttää kohta viisi ja mieheni petti ekan kerran 1,5v sitten. Jatkoimme kuitenkin liittoa. Vuosi sitten sain hänet taas kiinni mutta nyt hän halusi erota koska oli rakastunut tähän naiseen. Yhdessä ovat vieläkin ja lapsikin hänestä puhuu. Pahalta tuntuu vieläkin.
Sun tarina on kuin mun tarina. Jäin asumaan yhteiseen omakotitaloon, josta minulla ei ole varaa lunastaa exää ulos. Kaiken lisäksi exän vanhemmat asuvat ihan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vuosi erosta, enkä selviä millään. Tuntuu, että ex vei mukanaan kaiken ja itse olen pelkkä kuori, ihmisjätettä, en mitään muuta. En siis ole katkera vaan pohjattoman surullinen.
Jos mies 20 vuoden onnelliseksi kuvittelemani liiton jälkeen sanoo, etten koskaan ollut se täydellinen nainen hänelle, ettei hän koskaan oikeasti halunnut minua, vaikka väittikin aina kirkkain silmin rakastavansa, niin kyllä se itsetuntoa syö ja pahasti. Kaikki ne avioliiton aikana koetut hyvät hetket eivät enää merkitse mitään vaan olivat pelkkää valhetta.
Jos selviän tästä hengissä, en ikinä enää ryhdy parisuhteeseen. Ei ole tämän kivun ja pahan olon väärti. :´(
Eroaminen on vaikeaa jättäjällekin. Se johtaa ylilyönteihin eli koko entisen elämän arvon kiistämiseen. Voimat eivät riitä oikeaan surutyöhön eli siihen, että muistaa kaiken hyvän, mistä luopuu. En usko, että yleensä olisi totta nuo puheet siitä, ettei muka mitään rakkautta koskaan ollut. Sitä paitsi on todella julmaa toista osapuolta kohtaan mitätöidä kaikki. Eroaikojen puheet eivät kuitenkaan ole koko totuus.
Ap lohdutuksena voin sanoa, että kyllä se arki astuu siihen eksän uuteenkin suhteeseen jossain vaiheessa. Näin kävi munkin eksälle ja lasten kertomusten perusteella kaikki ei enää olekaan yhtä auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vuosi erosta, enkä selviä millään. Tuntuu, että ex vei mukanaan kaiken ja itse olen pelkkä kuori, ihmisjätettä, en mitään muuta. En siis ole katkera vaan pohjattoman surullinen.
Jos mies 20 vuoden onnelliseksi kuvittelemani liiton jälkeen sanoo, etten koskaan ollut se täydellinen nainen hänelle, ettei hän koskaan oikeasti halunnut minua, vaikka väittikin aina kirkkain silmin rakastavansa, niin kyllä se itsetuntoa syö ja pahasti. Kaikki ne avioliiton aikana koetut hyvät hetket eivät enää merkitse mitään vaan olivat pelkkää valhetta.
Jos selviän tästä hengissä, en ikinä enää ryhdy parisuhteeseen. Ei ole tämän kivun ja pahan olon väärti. :´(
Olen tosi pahoillani sun puolesta :( P***ka mies
Vierailija kirjoitti:
Ap lohdutuksena voin sanoa, että kyllä se arki astuu siihen eksän uuteenkin suhteeseen jossain vaiheessa. Näin kävi munkin eksälle ja lasten kertomusten perusteella kaikki ei enää olekaan yhtä auvoa.
Miksi pitää iloita jos onnenhuuma katoaa ja suhde arkistuu. Mitä iloa siitä itselleen saa että on noin katkera? Eikö pitäisi olla tyytyväinen päästesään eroon huonosta/epäsopivasta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme täyttää kohta viisi ja mieheni petti ekan kerran 1,5v sitten. Jatkoimme kuitenkin liittoa. Vuosi sitten sain hänet taas kiinni mutta nyt hän halusi erota koska oli rakastunut tähän naiseen. Yhdessä ovat vieläkin ja lapsikin hänestä puhuu. Pahalta tuntuu vieläkin.
Sun tarina on kuin mun tarina. Jäin asumaan yhteiseen omakotitaloon, josta minulla ei ole varaa lunastaa exää ulos. Kaiken lisäksi exän vanhemmat asuvat ihan vieressä.
Muuta pois, älä ruikuta. Ei ex-anoppikaan sua enää lähelle halua
Aika julmia kommentteja tähän on sadellut. Taitaa olla niin ettei monellakaan ole itsellään kokemusta eroamisesta, sen verran mustavalkoista ajattelua kommenteissa. Totta kai sitä ydinperheen menetystä suree, vaikka ei exänsä kanssa haluaisi enää ollakaan. Minäkin suren sitä ettei exäni rakastanut minua, tai halunnut samoja asioita kuin mitä minä haluan. En silti haluaisi palata vanhaan suhteeseen.
Kun näen exää liikkuvan uuden naisensa kanssa, joskus mietin että mitä tuossa naisessa on sellaista, mitä minussa ei ollut? Että miksi ex nyt näkee vaivaa, jota ei minun kanssani halunnut nähdä? Onko hänkin oppinut erosta ja yrittää panostaa uuteen suhteeseen eri tavalla?
Kyllä toisen uusi onni aluksi vähän sattui, ja osaksi siksi että yhteiset ystävät tuntuivat odottavan että erosta pääsee yli muutamassa kuukaudessa ja että sen jälkeen exän kanssa voi olla kavereita. Pitkästä suhteesta eroaminen ei ole kuitenkaan ihan niin helppoa, tai ehkä minä vain olen sitten hidas käsittelemään tunteitani.
On kohtuutonta se ettei minkäänlaista kateuden poikasta saisi tuntea exän uuden onnen nähdessään. En tietenkään haluaisi siihen suhteeseen, ja toivon heille hyvää. Joskus silti miettii että miksi minun kanssani ei niitä samoja asioita halunnut tehdä, mitä nyt tekevät?
Uusi alku on mahdollisuus myös minulle enkä anna enää kohdella itseäni huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme täyttää kohta viisi ja mieheni petti ekan kerran 1,5v sitten. Jatkoimme kuitenkin liittoa. Vuosi sitten sain hänet taas kiinni mutta nyt hän halusi erota koska oli rakastunut tähän naiseen. Yhdessä ovat vieläkin ja lapsikin hänestä puhuu. Pahalta tuntuu vieläkin.
Sun tarina on kuin mun tarina. Jäin asumaan yhteiseen omakotitaloon, josta minulla ei ole varaa lunastaa exää ulos. Kaiken lisäksi exän vanhemmat asuvat ihan vieressä.
Muuta pois, älä ruikuta. Ei ex-anoppikaan sua enää lähelle halua
Ei varmaan anoppi haluakaan, mutta jos pariskunnalla on lapsia, joutuu joskus tekemään kompromisseja lasten vuoksi mitä ei muuten tekisi. Esim vuoroviikkoasuminen jos lapset ovat kouluikäisiä vaatii melkein sitä että asutaan saman koulupiirin alueella tai asioista tulee todella hankalia.
Iskä on mennyt eteenpäin..ei muuta :)
Suklaatia vain kohti suuaukkoa entistä suuremmalla paatoksella :)
Oletpa ilkeä sinäkin. Mikä on täydellinen pari? Eikös kaikki ole koko ajan muutoksessa, ei semmoista parisuhdetta olekaan jonka voi valaa johonkin muottiin ja siinä pysyy. Usein ka parisuhde on sitä että kaks vaurioitunutta ihmistä toivoo et toinen vastaisi niihin omiin puutteisiin. Siitä on täydellisyys kaukana. Eikä aon täydy mitään sanoa ja hymyillä. Ihme sadistisia fantasioita sinulla