Petin aviomiestäni, ei morkkista?
Tilanne tosiaan tämä, että petin aviomiestäni (miespuolisen) ystäväni kanssa harrastamalla seksiä pari päivää sitten. Tätä ennemmin ollut "vain" suutelua. Nämä tapahtuneet aina kännissä kun on nähty kahden kesken. Selvinpäinkin tosin on tunteita häntä kohtaan ja tiedän että hänellä myös minua. Rakastan kuitenkin aviomiestäni, ja siksi tilanne onkin todella sekava. Yllätyin myös, kun kotiin tullessa minulla ei ollut pahempaa morkkista, yllätyin miten kylmänviileästi pystyn olemaan. En todellakaan aio kertoa, sillä tiedän että suhde olisi ohi. Aiemmin aina tuomitsin itse todella pahasti pettäjät ja en olisi uskonut että minusta on tällaiseen, en tiedä jäikö tämä viimeiseksi seksikerraksi vai ei. Mietinkin, onko tämä normaalia ettei tule huonoa omaatuntoa vai voinko olla jotenkin tunnevajaa.. Huono isäsuhde on joo, mutta voiko sekään vaikuttaa näin? Tiedän kyllä käytännön tasolla että tekoni loukkaa TODELLA paljon miestäni ja että niin ei saisi tehdä, mutta nyt kun "jää on murrettu" on kynnys seksin toistumiseen todellakin pienempi. Voiko tämäkään jatkua ikuisesti, en tiedä. Jos sillä on jotain väliä, niin ollaan 20-30v välissä ja oltu naimisissa pari vuotta. Stressiä on tällähetkellä suhteessa juu, voisiko se aiheuttaa minulle nämä tunteet. Toivon, ettei mene täysin haukkumiseksi vaikka toki nekin hyväksyn sillä nää aiheuttaa vahvoja tunteita ihmisissä. Onko siellä ketään samaa kokeneita? Olen muutenkin alkanut ajattelemaan voiko ihminen olla yksiavioinen ja mikä tässä maailmassa on enää "luonnollista". Onko se luonnottomampaa omistautua vuosikymmeniksi vain yhden ihmisen kanssa?
Kommentit (58)
En usko että rakastat todella miestäsi. Silloin kun toista rakastaa todella, niin tämän tunteet menevät omien himojen edelle. Sitä tekee kaikkensa, ettei toista satuta ainakaan tahallisesti. Sänkyyn hyppääminen toisen kanssa on tietoinen päätös, valinnan olet tehnyt tietäen että se hajottaa miehesi jos ja kun asia hänen tietoonsa tulee.
Kuulostaa siltä että joko tietoisesti tai alitajuntaisesti yrität hajottaa avioliittosi, lisäksi mietteesi monogamisesta suhteesta kuulostaa siltä että sinun olisi varmaan parempi olla sinkkuna tai etsiä kumppani joka haluaa avoimen suhteen? Muista kuunnella sydäntäsi ja miettiä rehellisesti mitä itse haluat noteeraamatta yleisiä sosiaalisia normeja, sitten löydät kyllä vastauksen ja ymmärrät minkälainen systeemi itsellesi parhaiten sopii. Vaikka se tarkoittaisi avioeroa.
Toivon että kerrot miehellesi mitä tapahtui, jotta hän saa puolestaan tehdä päätöksen haluaako jatkaa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TiOlen muutenkin alkanut ajattelemaan voiko ihminen olla yksiavioinen ja mikä tässä maailmassa on enää "luonnollista". Onko se luonnottomampaa omistautua vuosikymmeniksi vain yhden ihmisen kanssa?
Olet olevinasi niin syvällinen pohdintoinesi, mutta vaikenemalla pettämisestä et anna miehellesi mahdollisuutta päättää, onko luonnotonta vai ei.
Vallantunneko sai sinutkin pettämään? On niin kiva, kun voi määrätä toisen elämästä.
Niin kauan kuin ihmisillä on näin lapsellisia ja epärealistisia käsityksiä ihmisuhteista, On vastaavia ongelmia ja maailmanloppuja. Pettäminen ei ole mikään valta-asia.
Miksi se on niin vaikea myöntää se ihan tieteellisesti todistettu fakta, että ihminen ei ole yksiavioinen? Biologia ja ihmisen psyyke ajaa ihmistä - etenkin miestä - harrastamaan seksiä monen ihmisen kanssa. Yksiavioisuus on puhtaasti kulttuuriliitännäinen juttu, ja kovan itsekurin omaavat ihmiset (ja enne kaikkea ne miehet) siihen pystyvät. Osa voi kuitenkin ”ratketa” heikolla hetkellä. Eikä se tarkoita välttämättä mitään. Ette löydä mistään tästä maailmasta miestä, joka ei kiihotu tai kiinnosta muista naisista kuin omasta puolisosta, koska se on ihan fysiologisestikin mahdotonta miehelle.
Ymmärrän, että moni tällaista vaatii ja kiristää ”jos rakastat minua, et ajattele muita”, vaikka se ei liity mitenkään rakkauteen. Tämä on hyvä hyväksyä - vaikka yksiavioisuutta toiselta vaatiikin- elämä helpottuu huomattavasti. En ole ikinä kokenut mitään mustasukkaisuutta tai ikäviä tunteita, jos tiedän mieheni katsovan tai huomaavan toisen naisen. Heitämme usein läppääkin, että olipa hyvä perse tai olipa siinä hyvännäköinen nainen. Miksi ihmeessä siitä mieleni pahoittaisin? En pelkää, että kukaan uhkaa asemaani. Koen itseni kauniiksi ja seksikkääksi, ja jos mieheni lähtee jonkun toisen perään niin ei elämäni siitä romahda, vaikka tottakai olisin surullinen. Ja on näin itselleni käynytkin yhden 9 vuoden suhteen päätteeksi. Tällaiset asiat kuuluu ihmiselämään, ihmiset eivät ole täydellisiä ja omaa kaikki täydellistä itsekuria. Ajattelen, että rapatessa roiskuu ja elämä on kokemuksia täynnä.
Teit kerran teet toisenkin, kohta olet kahden koukussa etkä osaa lopettaa. Loppulaskuna tämä kuvio repeää käsiisi ja olet yksin yksiössäsi.
Ilmeeni kun luen tätä tekstiä, ja muistan itseni muutaman vuoden takaa. En tosiaan katunut, en syyllistynyt, en tuntenut muuta kuin valtavaa pakotettua vapaudenkaipuuta. Lopulta kun suhde oli ohi, niin minulle valkeni että pakenin parisuhteeni valtavia ongelmia, jotka mies vieritti kaikki minun niskaani. Kaikki oli siis siitä kiinni, että halusin elää kuin normaalit parikymppiset ainakin enkä ottaa valtavaa talolainaa, muuttaa 10 kilometriä keskustasta korpeen yhden rikkinäisen auton varaan ja olla tapaamatta kavereita keskustassa. Lisäksi mies kiristi minua taloudellisesti, että erilleen muuttaminen olisi ollut mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai sitten ei. Ei oma itsetuntoni ainakaan mitenkään kärsinyt pettämisestä.
---
biologia on tarkoittanut moniavioiseksi.
Miksi puhut pettämisestä, jos ihminen on mielestäsi moniavioinen? Jos kerran olit antanut kumppanillesi luvan olla toisen kanssa, niin ei sinua ole petetty.
Taidat olla todellakin astetta yksinkertaisempi tapaus. Pettäminen on sopimusrikkomus, kun on luvattu olla harrastamatta seksiä muiden kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen on moniavioinen biologisesti sekä psyykkisesti. Se, mitä kaksi ihmistä sopii keskenään - ei liity tuohon asiaan yhtään mitenkään. Ja tuo on kuitenkin ihan tieteellinen fakta, ei mikään mielipideasia. Tai toisaalta ovathan jotkut ihmiset sitäkin mieltä, että maapallo on litteä, vaikka tiede todistaa kiistämättä toisin. En ymmärrä, miten onnistut vetämään tuollaisia aasinsiltoja.
Mielestäni ihminen, jonka koko itsetunto romahtaa pettämisestä, on naiivi, lapsellinen sekä hieman yksinkertainen. Vähän kun aihetta viitsii miettiä ja tutkia, tyhmempikin ymmärtää, ettei ihminen ole niin mustavalkoinen ja yksinkertainen kuin prinsessasadut. Sitä itsetuntoa ei muutenkaan ole tervettä eikä fiksua rakentaa yhden miehen varaan vaan ihan oman itsensä varaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuomitsijat tekisitte tilanteessa, jossa avioliitto on ollut vuosia vailla läheisyyttä ja seksiä, asia ei ole vuosien yrityksestä huolimatta korjaantunut ja nyt puutteessa vuosikymmenen verran ollut osapuoli on löytänyt lohduttajan? Avioliitossa on kaksi kouluikäistä lasta, joille vanhempien ero olisi kriisi. Kaikki muu toimii paitsi hellyys-osasto. Kertokaa, kun tuomitseminen on niin helppoa, varmaan perusteltu vastaus on valmiina. Kaverin puolesta kysyn.
Tottakait kysyt kaverin puolesta... Joko a) hyväksyn että tilanne on tämä, tai b) ilmoittaisin eroavani ja syy on tämä, jonka jälkeen voi sitten tehdä mitä lystää. Lapset on huono tekosyy jatkaa pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TiOlen muutenkin alkanut ajattelemaan voiko ihminen olla yksiavioinen ja mikä tässä maailmassa on enää "luonnollista". Onko se luonnottomampaa omistautua vuosikymmeniksi vain yhden ihmisen kanssa?
Olet olevinasi niin syvällinen pohdintoinesi, mutta vaikenemalla pettämisestä et anna miehellesi mahdollisuutta päättää, onko luonnotonta vai ei.
Vallantunneko sai sinutkin pettämään? On niin kiva, kun voi määrätä toisen elämästä.
Niin kauan kuin ihmisillä on näin lapsellisia ja epärealistisia käsityksiä ihmisuhteista, On vastaavia ongelmia ja maailmanloppuja. Pettäminen ei ole mikään valta-asia.
Miksi se on niin vaikea myöntää se ihan tieteellisesti todistettu fakta, että ihminen ei ole yksiavioinen? Biologia ja ihmisen psyyke ajaa ihmistä - etenkin miestä - harrastamaan seksiä monen ihmisen kanssa. Yksiavioisuus on puhtaasti kulttuuriliitännäinen juttu, ja kovan itsekurin omaavat ihmiset (ja enne kaikkea ne miehet) siihen pystyvät. Osa voi kuitenkin ”ratketa” heikolla hetkellä. Eikä se tarkoita välttämättä mitään. Ette löydä mistään tästä maailmasta miestä, joka ei kiihotu tai kiinnosta muista naisista kuin omasta puolisosta, koska se on ihan fysiologisestikin mahdotonta miehelle.
Ymmärrän, että moni tällaista vaatii ja kiristää ”jos rakastat minua, et ajattele muita”, vaikka se ei liity mitenkään rakkauteen. Tämä on hyvä hyväksyä - vaikka yksiavioisuutta toiselta vaatiikin- elämä helpottuu huomattavasti. En ole ikinä kokenut mitään mustasukkaisuutta tai ikäviä tunteita, jos tiedän mieheni katsovan tai huomaavan toisen naisen. Heitämme usein läppääkin, että olipa hyvä perse tai olipa siinä hyvännäköinen nainen. Miksi ihmeessä siitä mieleni pahoittaisin? En pelkää, että kukaan uhkaa asemaani. Koen itseni kauniiksi ja seksikkääksi, ja jos mieheni lähtee jonkun toisen perään niin ei elämäni siitä romahda, vaikka tottakai olisin surullinen. Ja on näin itselleni käynytkin yhden 9 vuoden suhteen päätteeksi. Tällaiset asiat kuuluu ihmiselämään, ihmiset eivät ole täydellisiä ja omaa kaikki täydellistä itsekuria. Ajattelen, että rapatessa roiskuu ja elämä on kokemuksia täynnä.
Alapeukku tuli tuosta viittauksesta miehiin. Itse asiassa viime aikaisten tutkimusten valossa on kumottu, vaan se on pikemminkin naiset jotka kiertäisivät kukasta kukkaan ja valitsisivat parhaimmat parittelukumppanit. Ärsyttää tuo yleistys "varsinkin miehet", koska niin sitä osaavat naisetkin. - nainen itsekin
Polttoainetta misogynialle. Se aina välillä vähän pääseekin melkein käymään vähiin..
Muistan kun aikoinani kärvistelin toiseen mieheen ihastumista, jonka takia aloin väläytellä erokorttia. Olin voinut huonosti jo pitkään eksäni kanssa, ja tuo asia nostettiin tapetille valtavana hajottavana asiana. Mikä yllätys kun viimein päädyimme eroon ja kuulin, että mies käytti tuota korttia voidakseen käydä pettämässä minua itse sivusuhteensa kanssa. Älkää olko liian sinisilmäisiä ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kirjoittelee pelkästään moralisti mammat. Toi on niin mennyttä, mokoma kristillinen ajattelutapa pettämisestä. Täällä kaivellaan esille huonosta isäsuhteesta lähtien kaikki selitykset sille että pettäminen on väärin. Ei se ole. Ei se katso sitä koska ja minkä ikäisenä on menty naimisiin tai kauanko liitto on kestänyt. On täysin normaalia että parisuhteessa on myös pari suhdetta. Se että antaa omille primitiivisille tarpeilleen tavan purkaantua, sanan monessa merkityksessä, on tie sisäiseen rauhaan, kasvuun ja tasapainoon. Näiden tarpeiden turha rajoittaminen ei ihmisluonnolle sovi ja se tekee yksilöstä epätasapainoisen, henkisessä tuskassa rypevän raunion joka ei löydä luonnollista hengen tasapainoa omaan psyykkeeseensä.
Loistava kirjoitus! Luulin jo, ettei av:lla ole kuin näitä mielissään epätoivoisesti roikkuvia miehiään huonommin tienaavia mammaroisia, jotka pelkäävät miehen pettämistä ja menettänistä enemmän kuin mitään. Siksi pettäminen tuomitaan niin jyrkästi ja etsimään ties mitä aasinsiltoja, ettei näin vaan ikinä kävisi, koska se oma elämä, elintaso ja kaikki romahtaa jos mies lähtee. Kamalaa, säälittävää ja niin noloa.
Olen jotenkin menettänyt kaiken arvostuksen näitä ihmisiä kohtaan. En todella pelkää mieheni pettämisiä, koska onhan se ihan perus biologiaa. Tiedän olevani kaunis, näyttävä, menestynyt nainen, jonka itsetunto, elintaso tai elämä ei ole miehestäni mitenkään riippuvainen. Rakastan häntä sydämeni pohjasta, haluan hänen olevan onnellinen, tyytyväinen ja nauttivan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Todistaa sen, että olisi kannattanut sopia avoin suhde heti kättelyssä.
Ihmiset käyttää aivan turhaan aikaansa ja energiaansa kaikenlaiseen vatvomiseen, itsensä ja toisten syyllistämiseen ja lähes skitsofreeniseen kylmänhikoiluun maailman luonnollisimman asian - seksin - vuoksi. Jotenkin kummallista.
Ihminen joka on avoimessa suhteessa ei rakasta kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
toimit niin kuin kunnon feministi voi tuossa tilanteessa ainoastaan toimia. onnittelut
Feministin mielestä vika on miehessä. Hän on huono sängyssä, laiska kotona ja aika ruma muutenkin. Joten naisella on lupa pettää. Mutta ei kannata erota sillä miehestä voi olla vielä jotain hyötyä. Kunhan ei vaan petä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai sitten ei. Ei oma itsetuntoni ainakaan mitenkään kärsinyt pettämisestä.
---
biologia on tarkoittanut moniavioiseksi.
Miksi puhut pettämisestä, jos ihminen on mielestäsi moniavioinen? Jos kerran olit antanut kumppanillesi luvan olla toisen kanssa, niin ei sinua ole petetty.
Taidat olla todellakin astetta yksinkertaisempi tapaus. Pettäminen on sopimusrikkomus, kun on luvattu olla harrastamatta seksiä muiden kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen on moniavioinen biologisesti sekä psyykkisesti. Se, mitä kaksi ihmistä sopii keskenään - ei liity tuohon asiaan yhtään mitenkään. Ja tuo on kuitenkin ihan tieteellinen fakta, ei mikään mielipideasia. Tai toisaalta ovathan jotkut ihmiset sitäkin mieltä, että maapallo on litteä, vaikka tiede todistaa kiistämättä toisin. En ymmärrä, miten onnistut vetämään tuollaisia aasinsiltoja.
Se en ollut minä, joka liitin nuo kaksi asiaa yhteen. Lainaamassani kommentissa perusteltiin pettämistä moniavioisuudella eli jonkinlaisella "kun ei tässä voi olla muuta kuin moniavioinen, niin on pakko etsiä oman kumppanin lisäksi joku toinen, mutta enpäs kerro siitä".
Jos kerran olette niin moniavioisia (ja kaiken lisäksi pidätte toisenlaisia mielipiteitä omaavia "yksinkertaisina", "vanhanaikaisina" ja ties minä muuna), niin miksette kerro sitä heti suoraan sille toiselle osapuolelle? Tehän tiedätte jo, että kaikki eivät ole kanssanne samaa mieltä. Miksi menette tällaisten ihmisten kanssa suhteisiin, ja vielä pilkkaatte heitä?
Miksette ole avoimia, ja kerro suoraan, että haluatte muitakin, ainakin jossain vaiheessa?
Minua ei ole kukaan pettänyt, en nimittäin ole koskaan suhteessa ollutkaan. Tämän sanon siksi, kun ilmeisesti kuvittelet tietäväsi, että puhun tässä petettynä aviopuolisona.
M31 kirjoitti:
Itse luultavasti kuristaisin vaimoni, jos saisin jostain tietää tämän pettäneen ja sen jälkeen pimittäneen tiedon. Ja olisin rakastellut häntä ja tämä esittäisi kaiken olevan normaalisti. En heti paljastaisi tietäväni millään raivokohtauksella, vaan näyttelisin hetken aikaa normaalia onnellista parisuhdetta ja vaikkapa romanttisen saunaillan aikana ottaisin yhtäkkiä kurkusta kiinni ja kuristaisin huo*an kuoliaaksi koko ajan silmiin katsoen, kun elämänvalo pikkuhiljaa sammuu pois.
Sitten kun hengityksesi tasaantuu tuon voimafantasian jälkeen, voisit miettiä että onko, mielestäsi hu*ran, tappaminen linnareissun arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kirjoittelee pelkästään moralisti mammat. Toi on niin mennyttä, mokoma kristillinen ajattelutapa pettämisestä. Täällä kaivellaan esille huonosta isäsuhteesta lähtien kaikki selitykset sille että pettäminen on väärin. Ei se ole. Ei se katso sitä koska ja minkä ikäisenä on menty naimisiin tai kauanko liitto on kestänyt. On täysin normaalia että parisuhteessa on myös pari suhdetta. Se että antaa omille primitiivisille tarpeilleen tavan purkaantua, sanan monessa merkityksessä, on tie sisäiseen rauhaan, kasvuun ja tasapainoon. Näiden tarpeiden turha rajoittaminen ei ihmisluonnolle sovi ja se tekee yksilöstä epätasapainoisen, henkisessä tuskassa rypevän raunion joka ei löydä luonnollista hengen tasapainoa omaan psyykkeeseensä.
Loistava kirjoitus! Luulin jo, ettei av:lla ole kuin näitä mielissään epätoivoisesti roikkuvia miehiään huonommin tienaavia mammaroisia, jotka pelkäävät miehen pettämistä ja menettänistä enemmän kuin mitään. Siksi pettäminen tuomitaan niin jyrkästi ja etsimään ties mitä aasinsiltoja, ettei näin vaan ikinä kävisi, koska se oma elämä, elintaso ja kaikki romahtaa jos mies lähtee. Kamalaa, säälittävää ja niin noloa.
Olen jotenkin menettänyt kaiken arvostuksen näitä ihmisiä kohtaan. En todella pelkää mieheni pettämisiä, koska onhan se ihan perus biologiaa. Tiedän olevani kaunis, näyttävä, menestynyt nainen, jonka itsetunto, elintaso tai elämä ei ole miehestäni mitenkään riippuvainen. Rakastan häntä sydämeni pohjasta, haluan hänen olevan onnellinen, tyytyväinen ja nauttivan elämästä.
Tiedätkö, itse voin allekirjittaa nuo viimeiset lauseet aivan täysin. Mutta meillä oli kuitenkin sopimus, että mies kertoo jos on toisen kanssa. Tavallinen parisuhde, jossa on sovittu että mikäli toinen ihminen alkaa kiinnostaa enemmän niin sen hänelle suo. Siitä kerrotaan, jotta toinenkin on tilanteen tasalla ja voi varautua. Ei niin, että on yhtälailla "käytettävissä" ja uskollisena odottaa ja suunnittelee parisuhdeiltoja.
Pettämistä on se, että lupaus rikotaan. Tehdään se selän takana. Tässä tapauksessa vielä perhetutun.
Minun elintasoni tai elämäni ei ollut miehestä kiinni. Mutta peruselämänarvona LUOTTAMUS on ollut minulle kantava voima. Se romahti.
Täällä on ilmeisesti loputon määrä kakkosnaisia jotka puolustelevat tekojaan sillä, että mies on mies ja biologia vie.
Mutta lopulta kyllä se on aina kahden ihmisen päätös kusettaa kolmatta osapuolta (tai neljättä, jos toinenkin on varattu).
Se on äärimmäisen itsekästä ja satuttavaa. Jos tekijä sen sanoisi suoraan, voisi väittää olevansa suoraselkäisesti avointen suhteiden kannalla. Mutta kun se tehdään puolison selän takana, ei sitä voi puolustella millään. Ei millään.
Oksettava ketju. AP kerro miehelle, ja anna hänen päättää onko sinun pettämistouhut ok vai ei. Olet ihmissaastaa.
Pettäminen on vain kristittyjen aivopesua
Miksi puhut pettämisestä, jos ihminen on mielestäsi moniavioinen? Jos kerran olit antanut kumppanillesi luvan olla toisen kanssa, niin ei sinua ole petetty.