Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella ilkeä "kaveri", mitä tehdä?
17.09.2018 |
Lapsella 5v on kaveri, jonka kanssa on useimmiten tosi kivoja leikkejä. Heillä kemiat pelaa hyvin yhteen kun löytävät kummallekin sopivan leikin.
Itseäni on alkanut nyt vaan tosissaan häiritsemään tämä lapsen kaveri. Käyttäytyy toisinaan tosi rumasti Esim. jos lapseni ei suostu antamaan lelua hänen kädestään kaverin riuhtiessa sitä väkisin itselleen, pääsee kaverilta v-sana ja sanoi, ettei tykkää lapsestani enää. Lapseni alkoi itkeä ja tuli syliini kertomaan, että hänelle tuli tosi paha mieli. Kaveri ei suostu pyytämään rumia sanojaan anteeksi, vaikka niin pyydän tekemään ja kerron, että meidän kodissa kenellekään ei puhuta noin.
Tämä lapsi on myös tosi itsekäs, luimme yhdessä kirjaa ja lapseni kaveri sai valita ensimmäisen kirjan, jonka luimme. Sitten lapseni sai valita kirjan, mutta tämähän ei käynyt kaverilleen laisinkaan. Selitin, että juurihan luimme hänen valitsemaan kirjan, joten nyt on lapseni vuoro. Lapseni kaveri suuttui niin, että tönäisi lastani ja ilmoitti, että ei halua enää koskaan leikkiä hänen kanssaan.
Lapsi on myös väkivaltainen, leikkejä hallitsee fyysinen "taistelu" ja ihmisten tappaminen toistuu leikeissä, välillä se on koko leikin ainoa tavoite. Kaatoi lapseni lattialle ja meni sohvstyynyn päälle istumaan lapseni pään päälle niin ettei lapseni meinannut pystyä huutamaan apua. Kun oli päässyt pinteestä, lapseni heitti pehmolelulla kaveriaan kuin kostaakseen (tämä oli ehdottoman väärin lapseltani!!) ja kaveri aloitti ihan hirveän itkukohtauksen. Tuntui jotenkin kohtuuttomalta reaktiolta sen jälkeen kun on ensin yrittänyt tukahduttaa oman lapseni.
Ei ymmärrä yhtään, että lelujen kanssa täytyy vuorotella jos molemmat haluavat saman lelun. Ei mene sitten ollenkaan jakeluun, vaikka ei ole edes ainut lapsi omassa perheessään. Vaikka olisi juuri saanut leikkiä jollain lelulla niin vuoron vaihtuessa suuttuu ja alkaa mököttää, sitten alkaa taas lapseni haukkuminen vaikka hän ei koskaan rutise siitä, että leluja vuorotellaan. Itsestäänselvä asia.
Mistään ei tietenkään myöskään osaa kiittää ja jos kysyy, oliko kiva vierailu niin vastaus on että ei ollut yhtään kivaa, oli ihan tylsää ja tyhmää. Vaikka siis takana olisi mitkä hoplopit, jätskit, leffat, leipomiset, majanrakentamiset.
Olen niin kyllästynyt lapseni kaverin kiittämättömyyteen, käytöstapojen puutteeseen, itsekkyyteen, väkivaltaisuuteen jne että tekisi mieli katkaista kaverusten ystävyys.
Ja vaikka teksti voi sitä kuulostaa niin eivät ole poikia vaan siis tytöistä kyse.
Kommentit (38)
Kuulostaa siltä että tämä lapsi on nähnyt ja kuullut aikuisten juttuja, elokuvia, sarjoja, pelejä tms. ja ne ovat jääneet mieleen pyörimään ja ahdistamaan. Ei normaalisti 5v. Hoe v-sanaa ja puhu tappamisesta jatkuvalla syötöllä. ahdistus purkautuu sitten tällaisena häiriökäyttäytymisenä, kun ei lapsi tietenkään muuta osaa, eikä edes tiedä ettei ne nähnyt asiat ole normaaleja sen ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Lohdutat vain omaa lastasi noissa tilanteissa, mutta et puutu toisen käytökseen?
Vierailija kirjoitti:
Leikkimälläkö sitten ajattelit opettaa lasta pitämään puoliaan? Lapsihan oppii tuossa parhaimmillaan juuri tuon itsensä puolustaminen ja ehkä elämän yhden tärkeimmän taidoista taidon tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Älä anna lapsellesi harhakuvaa ihanne maailmasta, jossa kaikki mene aina tismalleen oikein. Tuo sitä elävää oppimateriaalia lapselle, jota ei kannata vaan ohittaa.
Ja kaikkilla meillä aikuisilla on ne vanhemmat velvolisuudet asettaa niitä rajoja ja kasvattaa miten meillä käyttäydytään.
Mielenkiintoinen kommentti, kiitos. Ap
Tämä vaatii aloittajalta vähän enemmän sitä hereillä oloa puuttua, kun leikit alkaa lähteä käsistä. Ennakointi on varmasti tässä avain asemassa, kun alkaa mennä vähänkin levottomaksi kannattaa puuttua ja ohjata sitä leikkiä toisaalle tai lähettää lapsi kotiin. Kuitenkin vielä sen verran pienistä lapsista kyse, ettei heitä ihan omileen voi jättää.
Muista, että teidän kodissa on teidän kodin säännöt jotka pitää tehdä selväksi. Meillä kiitetään, meillä vaaditaan käytöstapoja, meillä ei sallita väkivaltaa, jne...Kaikille lapsille, kun ei ole suotu niitä välittäviä ja vastuullisia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Lohdutat vain omaa lastasi noissa tilanteissa, mutta et puutu toisen käytökseen?
Puutun, jos ollaan meillä niin on meidän kodin säännöt eli toisia on kunnioitettava. Tilanteissa, joissa lapsi tulee itkien luokseni, ensin lohdutan ja sitten menen tälle lapsen kaverille kertomaan, että satutti lastani sanoillaan ja nyt hän itkee. Kerron, että mielestäni nyt olisi oikein mennä pyytämään anteeksi. Kerron myös, että leikit jatkuvat erillään, kunnes on valmis pyytämään anteeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän koti, teidän säännöt. Jos p*rseilevä lapsi ei tottele (vastavuoroiset leikit, käytöstavat, lopeta ilkeilyään), lähetä kotiin. Ja tuo on hyvä neuvo, opettaa lapselleen että sanoo suoraan toiselle että lopeta, tuo ei ole mukavaa ja jos toinen jatkaa p*rseilyään, leikki loppuu siihen. Kiusaajat haluavat aina jotain, huomiota, tavaraa, sosiaalista valtaa. Tämä palkkio poistuu, kun jää yksin pelleilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Lohdutat vain omaa lastasi noissa tilanteissa, mutta et puutu toisen käytökseen?
Puutun, jos ollaan meillä niin on meidän kodin säännöt eli toisia on kunnioitettava. Tilanteissa, joissa lapsi tulee itkien luokseni, ensin lohdutan ja sitten menen tälle lapsen kaverille kertomaan, että satutti lastani sanoillaan ja nyt hän itkee. Kerron, että mielestäni nyt olisi oikein mennä pyytämään anteeksi. Kerron myös, että leikit jatkuvat erillään, kunnes on valmis pyytämään anteeksi. Ap
Mitäs se teillä roikkuu huonon käytöksen jälkeen? Itse lähettäisin kotiinsa.
No niin. Täällä yksi perseilleen lapsen vanhempi. Lpaseni on aina ollut kotona ihana, ystävällinen, hassutteleva ja huumorintajuinen. Yhdessä vaiheessa hän oireili vanhempien eroa kiusaamalla muita muualla kuin kotona. Kukaan ei tästä minulle tullut koskaan kertomaan, aloin vaan saada pitkiä katseita ja esim. pihalla välttelyä. Kunnes eskarissa tilanne tuli esiin.
Aika v*mainen olo tuli, musta tehtiin huono äiti ja rappioperhe, koska oletettiin että mun perheessä on jotain pilalla ja mä en osannut kasvattaa lastani. Eroperhekin vielä, eli siitä se kaikki johtuu. Kyllä, varmasti johtuikin, mutta mistä en ollut tietoinen, siihen en voinut vaikuttaa.
Eli ihan jos nyt ensin keskustelisit kaverin vanhempien kanssa. Pienestä lapsesta kuitenkin kyse. Ja aina kun huono käytös alkaa, lähetä kotiinsa ja ilmoita vanhemmille, että miksi. Riippuen sitten heidän reaktiostaan, mieti jatkotoimenpiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko puhua vanhemmille?
Itsellä myös 5 vuotias lapsi ja kaverisuhteet on tärkeitä, mutta niissä tuntuu olevan ongelmia harva se päivä. Jakaminen on vaikeaa, ollan liian kovakouraisia, joku pomottaa, toinen on draama queen. Aikuista tarvitaan ratkomaan vielä välejä ja jos on fiksut vanhemmat niin puuttuvat tuohon.Tässäkin on pieni probleema. Meillä jos tuollaista tapahtuu niin puutun aina tilanteisiin. Mutta kaverin vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja, eivät pidä kiinni säännöistä, eivät vaadi kiittämään, pyytämään anteeksi jne. Jos vaikka lapsi on meillä eikä kiitä ruoasta, vanhempi sanoo:"Sanos kiitos. Sano nyt." Ja kun lapsi ei sano mitään vaan lähtee pöydästä niin asia jää siihen, ei tule mitään seuraamuksia ja leikit saa jatkua. Tämä nyt oli vain yksi lukuisista esimerkeistä. Ap
Jos kaveri on lapselle tärkeä ja hän osaa myös olla mukava ja leikit sujuu enimmäkseen niin koittaisin vielä itse puuttua asiaan.
Jos omat vanhemmat ei osaa asettaa rajoja niin voit kuitenkin tehdä selväksi, että teillä sääntöjä noudatetaan. Sanot vaan suoraan, että kiusaamisesta lapselle seuraa kotiin lähtö ja uusia leikkejä voi taas kokeilla esim. viikon päästä. Jos lapsi ei suostu lähtemään kotiin niin soittaisin vanhemmat hakemaan. Voi olla lapsi oireilee juuri sitä rajattomuutta ja haluaa testata kuinka pitkälle voi mennä. Kotona esim. isompi sisarrus on voinut pomottaa ja haluaa nyt jakaa kokeemaansa eteenpäin.
Minulla oli ala-asteen ekalla ja tokalla tuollainen kaveri. Pääsin irtautumaan senkin verukkeella että muutimme toiselle puolen kaupunkia ja vaihdoin koulua.
Tuo tyttö/nainen on täysi sosiopaatti, itsekäs, kiusasi muita koulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa, myöhemmin työpaikoillaan. Jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan tai jos hän alkoi inhota jotain toista ihmistä, niin hän puhui puolelleen porukkaa jotka huomaamattaan alkoivat kiusata sitä jonka hän oli aluperin ottanut silmätikukseen ja katsoi kauempaa ja nautti tilanteesta. Pisti siis usein muut tekemään likaisia juttujaan, samalla piti paria ihmistä lähellään ja halveksi muita. Muun muassa nimitteli muita kuiskimalla näiden korvaan töissä esim että "v-u sä oot säälittävä ja avuton sika" ja sitten väitti että henkilö on kuullut omiaan kun häneltä kysyttiin asiasta, että oli muka kehunut ja että hänestä luullaan aina pahaa. Haukkui aina muita tunteakseen olevansa parempi.
Kuulin nämä jutut myöhemmin peräti kolmelta muulta kaverilta joiden kaverit tai tutut olivat osuneet samaan kouluun tai työpaikkaan, ja myöhemmin myös erään toisen kaverin sisko oli ollut samalla työpaikalla ja kaikkien jutut olivat yhtenevät eli ei epäilystäkään noista touhuista. Tosin tuo ei pysynyt koskaan yhdessä työpaikassa varmaan yhtä vuotta enempää kun ei tullut toimeen valtaosan kanssa. Vaihteli paikkakuntaakin usein. Tämä nainen koki aina lapsesta saakka että se mitä muut saivat, olivat aina häneltä pois. Vei muiden tavaroita koulussa ja esitteli niitä ominaan eli hänen penaalista tai taskuista löytyi yllättäen muiden uusia kivoja juttuja.
Säälin oikeasti niitä ihmisiä jotka osuu tuon naisen tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Lohdutat vain omaa lastasi noissa tilanteissa, mutta et puutu toisen käytökseen?
Puutun, jos ollaan meillä niin on meidän kodin säännöt eli toisia on kunnioitettava. Tilanteissa, joissa lapsi tulee itkien luokseni, ensin lohdutan ja sitten menen tälle lapsen kaverille kertomaan, että satutti lastani sanoillaan ja nyt hän itkee. Kerron, että mielestäni nyt olisi oikein mennä pyytämään anteeksi. Kerron myös, että leikit jatkuvat erillään, kunnes on valmis pyytämään anteeksi. Ap
Leikit jatkuu eli lapsella ei ole mitään syytä ponnistella huonoista tavoista, kun siitä ei ole loppujen lopuksi mitään seurauksia. Jatkossa lähtetät lapsen kotiin ja keskustelet vanhempien kanssa miksi lähtetit lapsen kotiin.
Sinun lapsesi ei kannata olla tuollaisen itsekkään narsistilapsen kaveri, koska hän vaikuttaa mukavalta ja tasapainoiselta lapselta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisisi lasten välit kokonaan. Omasi kuulostaa (vielä) fiksulta lapselta, mutta jos toistuvasti joutuu tuollaisen kiusaamisen kohteeksi niin kohta olet siinä tilanteessa, että oma lapsesikin oireilee omaa pahaa oloaan.
Minusta näppärä tapa saada lapsen omat vanhemmat osallistumaan asiaan, on juurikin tuo kotiin lähettäminen. Toiset vanhemmat laistavat kasvatusvastuusta sellaisella "no lapset nyt on tollasia, hehheh" asenteella ja juuri tuolla laimealla "komentamisella" joka ei kuitenkaan oikeasti velvoita lasta mihinkään.
Mutta kellä tahansa vanhemmalla pitäisi joku kello kilahtaa, jos lapsi palautuu kyläpaikasta toistuvasti etuajassa ja syyksi kerrotaan v¤¤¤n huutelu ja toisen lapsen pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma, paitsi että kyseessä on ekaluokkalaisen koulukaveri. Suorastaan henkisen väkivallan puolelle menee kaverin touhu. Aloittaa sen aina ihan yhtäkkiä, ensin on ollut mitä mukavin kaveri. Ihan kauheeta kuunnella kun yhtäkkiä alkaa vihaisena tivaamaan lapseltani (ankaran kuiskaavalla äänellä) vaikkapa että "miksi et tänään välitunnilla leikkinyt mun kanssa, kerro miksi miksi miksi" ja alkaa uhkailla että kertoo kaikille miten kamala lapseni on. "Ja sitten kukaan ei enää tykkää susta". --------------------
Mun lapsen luokalla on tätä samaa. Oman lapseni ystävä on tuo uhri ja kiusaava tyttö haluaisi hänet jotenkin omistaa. Omaa lastani tietysti sitten syrjii ja yrittää rikkoa näiden kahden välit. On paljon juuri tuota, että jos et tee, kuten haluan, kerron kaikille, miten huono kaveri olet. Ja sitten mainostaakin kaikille, että tämä tyttö on hänen kaverilistallaan viimeinen. Vahtii ja estää sopimasta muiden kanssa mitään. Aina löytyy joku syy, miksi muut jutut täytyy perua ja olla hänen kanssaan. Välillä seurailee koulun jälkeen ja jälleen vaatii, että pitää olla hänen kanssaan. Oma lapseni on suosiolla väistynyt ja on tämän ystävänsä kanssa vain vapaa-ajalla joskus.Minä olen syrjimisjutuissa yrittänyt tuolle tytölle puhua. Ei auttanut. Tuon tytön, jota määräillään ja haukutaan, äiti on ollut yhteydessä kouluun, mutta opettajat hyssyttelevät. Kukaan ei halua sanoa tuolle tytölle, että teet väärin. Vaan lapsia yritetään "opettaa leikkimään yhdessä" siten, että kiusaajasta pitää keksiä kivoja juttuja. Kaikki kehuvat toisiaan. Ja kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. ----------------
Hirveää. Olen käynyt tästä paljon keskusteluja lapseni kanssa ja koittanut keksiä keinoja ettei enää leikkisi tuon tytön kanssa. On kuulemma vaikeaa siksi kun tulee aina vaatimaan lastani leikkikaveriksi ja tunkee meille koulun jälkeen yms.
Miten opettaa lapsi pitämään puoliaan? Tyttöni on niin iloinen ja pidetty leikkikaveri, mutta tämä on selkeästi saanut hänet ahdistumaan. Eniten pelkää sitä, että tämä kaveri oikeasti suuttuu ja alkaa pitkävihaisena manipuloimaan koko luokkaa lastani vastaan.
Ääh. Meni jostain syystä vastaus tuonne väliin.
Ylös, että löydän ja voin lukea ketjun vessassa kännykällä *nolo*
Alue: Aihe vapaa
Leikkimälläkö sitten ajattelit opettaa lasta pitämään puoliaan? Lapsihan oppii tuossa parhaimmillaan juuri tuon itsensä puolustaminen ja ehkä elämän yhden tärkeimmän taidoista taidon tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Älä anna lapsellesi harhakuvaa ihanne maailmasta, jossa kaikki mene aina tismalleen oikein. Tuo sitä elävää oppimateriaalia lapselle, jota ei kannata vaan ohittaa.
Ja kaikkilla meillä aikuisilla on ne vanhemmat velvolisuudet asettaa niitä rajoja ja kasvattaa miten meillä käyttäydytään.