Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella ilkeä "kaveri", mitä tehdä?
17.09.2018 |
Lapsella 5v on kaveri, jonka kanssa on useimmiten tosi kivoja leikkejä. Heillä kemiat pelaa hyvin yhteen kun löytävät kummallekin sopivan leikin.
Itseäni on alkanut nyt vaan tosissaan häiritsemään tämä lapsen kaveri. Käyttäytyy toisinaan tosi rumasti Esim. jos lapseni ei suostu antamaan lelua hänen kädestään kaverin riuhtiessa sitä väkisin itselleen, pääsee kaverilta v-sana ja sanoi, ettei tykkää lapsestani enää. Lapseni alkoi itkeä ja tuli syliini kertomaan, että hänelle tuli tosi paha mieli. Kaveri ei suostu pyytämään rumia sanojaan anteeksi, vaikka niin pyydän tekemään ja kerron, että meidän kodissa kenellekään ei puhuta noin.
Tämä lapsi on myös tosi itsekäs, luimme yhdessä kirjaa ja lapseni kaveri sai valita ensimmäisen kirjan, jonka luimme. Sitten lapseni sai valita kirjan, mutta tämähän ei käynyt kaverilleen laisinkaan. Selitin, että juurihan luimme hänen valitsemaan kirjan, joten nyt on lapseni vuoro. Lapseni kaveri suuttui niin, että tönäisi lastani ja ilmoitti, että ei halua enää koskaan leikkiä hänen kanssaan.
Lapsi on myös väkivaltainen, leikkejä hallitsee fyysinen "taistelu" ja ihmisten tappaminen toistuu leikeissä, välillä se on koko leikin ainoa tavoite. Kaatoi lapseni lattialle ja meni sohvstyynyn päälle istumaan lapseni pään päälle niin ettei lapseni meinannut pystyä huutamaan apua. Kun oli päässyt pinteestä, lapseni heitti pehmolelulla kaveriaan kuin kostaakseen (tämä oli ehdottoman väärin lapseltani!!) ja kaveri aloitti ihan hirveän itkukohtauksen. Tuntui jotenkin kohtuuttomalta reaktiolta sen jälkeen kun on ensin yrittänyt tukahduttaa oman lapseni.
Ei ymmärrä yhtään, että lelujen kanssa täytyy vuorotella jos molemmat haluavat saman lelun. Ei mene sitten ollenkaan jakeluun, vaikka ei ole edes ainut lapsi omassa perheessään. Vaikka olisi juuri saanut leikkiä jollain lelulla niin vuoron vaihtuessa suuttuu ja alkaa mököttää, sitten alkaa taas lapseni haukkuminen vaikka hän ei koskaan rutise siitä, että leluja vuorotellaan. Itsestäänselvä asia.
Mistään ei tietenkään myöskään osaa kiittää ja jos kysyy, oliko kiva vierailu niin vastaus on että ei ollut yhtään kivaa, oli ihan tylsää ja tyhmää. Vaikka siis takana olisi mitkä hoplopit, jätskit, leffat, leipomiset, majanrakentamiset.
Olen niin kyllästynyt lapseni kaverin kiittämättömyyteen, käytöstapojen puutteeseen, itsekkyyteen, väkivaltaisuuteen jne että tekisi mieli katkaista kaverusten ystävyys.
Ja vaikka teksti voi sitä kuulostaa niin eivät ole poikia vaan siis tytöistä kyse.
Kommentit (38)
Miksi lasten sitten pitäisi olla kavereita keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten sitten pitäisi olla kavereita keskenään?
Sitä tässä juuri mietinkin, että onko tässä kaveruudessa enää mitään järkeä. Tiedostan, että ei lapseni kaveri ole mitenkään luonnostaan paha vaan taustalla on varmasti jotain ongelmallista. Mutta en vain kestä katsoa, kuinka huonosti kohtelee välillä omaa lastani. Ja että miten oma lapseni suhtautuisi jos sanoisin, että teidän kaveruuden on aika päättyä. Ap
Mietipä miten pahenee tulevaisuudessa tavalla tai toisella puuttumatta. Kuulostaa vähän vapaan kasvatuksen mukulalta, as in joko vanhempia ei kiinnosta, vanhemmat ei osaa, iltatähti, tai hakee huomiota muusta syystä negalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten sitten pitäisi olla kavereita keskenään?
Sitä tässä juuri mietinkin, että onko tässä kaveruudessa enää mitään järkeä. Tiedostan, että ei lapseni kaveri ole mitenkään luonnostaan paha vaan taustalla on varmasti jotain ongelmallista. Mutta en vain kestä katsoa, kuinka huonosti kohtelee välillä omaa lastani. Ja että miten oma lapseni suhtautuisi jos sanoisin, että teidän kaveruuden on aika päättyä. Ap
He siis jostakin syystä viihtyvät kuitenkin yhdessä ja kaveruuden pitäisi jonkun ulkopuolisen lopettaa?
Musta tuntuu, että sillä kaverilla voi olla joku asia huonosti kotona tai sitä joskus ollaan kiusattu. Jos sun lapsi on sen kanssa tosi paljon vaikka päiväkodissa niin voisithan vaikka kertoa niille ohjaajille että katsovat vähän niiden perään ja ettei ne olisi niin paljon yhdessä. Ite olen 12 vuotias ja mulla on yksi tosi hyvä kaveri joka oli vielä muutama vuosi sitten aika määräilevä ja ärsyttävä. En nyt sanoisi niin väkivaltainen mutta kuitenkin. Ja on edelleen yksi parhaista kavereista. Suosittelen kertomaan sen vanhemmille jos ne ei tiedä tästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita jokaisen tälläisen tapauksen jälkeen suoraan kotiin, lapsi oppii ymmärtämään, että vaan anteeksi pyytäminen johtaa leikin jatkumiseen, ei kaikilla lapsilla todellakaan ole mitään rajoja tai käytöstapoja.
Miksi se oli väärin, että lapsesi nakkasi kamuaan pehmolelulla? Kai nyt pitää vähän takaisinkin antaa, helvettiäkös se yksi käy teillä terrorisoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma, paitsi että kyseessä on ekaluokkalaisen koulukaveri. Suorastaan henkisen väkivallan puolelle menee kaverin touhu. Aloittaa sen aina ihan yhtäkkiä, ensin on ollut mitä mukavin kaveri. Ihan kauheeta kuunnella kun yhtäkkiä alkaa vihaisena tivaamaan lapseltani (ankaran kuiskaavalla äänellä) vaikkapa että "miksi et tänään välitunnilla leikkinyt mun kanssa, kerro miksi miksi miksi" ja alkaa uhkailla että kertoo kaikille miten kamala lapseni on. "Ja sitten kukaan ei enää tykkää susta".
Hirveää. Olen käynyt tästä paljon keskusteluja lapseni kanssa ja koittanut keksiä keinoja ettei enää leikkisi tuon tytön kanssa. On kuulemma vaikeaa siksi kun tulee aina vaatimaan lastani leikkikaveriksi ja tunkee meille koulun jälkeen yms.
Miten opettaa lapsi pitämään puoliaan? Tyttöni on niin iloinen ja pidetty leikkikaveri, mutta tämä on selkeästi saanut hänet ahdistumaan. Eniten pelkää sitä, että tämä kaveri oikeasti suuttuu ja alkaa pitkävihaisena manipuloimaan koko luokkaa lastani vastaan.
Voisitko puhua vanhemmille?
Itsellä myös 5 vuotias lapsi ja kaverisuhteet on tärkeitä, mutta niissä tuntuu olevan ongelmia harva se päivä. Jakaminen on vaikeaa, ollan liian kovakouraisia, joku pomottaa, toinen on draama queen. Aikuista tarvitaan ratkomaan vielä välejä ja jos on fiksut vanhemmat niin puuttuvat tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsella oli tuollainen "kaveri". Oli tosi tuskaa katsoa niitä "kohtauksia" ja sitä jatkuvaa määräilyä sekä ilkeilyä. Lopetin kaveruuden siihen kun huomasin että johtuu suurimmalta osin vanhemmista (eivät osanneet kasvattaa, olivat ns. helikopterivanhempia). En ole katunut, jos vieras ei osaa käyttäytyä minun kotonani asiallisesti niin en kyllä katso kauan (lapsiakaan).
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma, paitsi että kyseessä on ekaluokkalaisen koulukaveri. Suorastaan henkisen väkivallan puolelle menee kaverin touhu. Aloittaa sen aina ihan yhtäkkiä, ensin on ollut mitä mukavin kaveri. Ihan kauheeta kuunnella kun yhtäkkiä alkaa vihaisena tivaamaan lapseltani (ankaran kuiskaavalla äänellä) vaikkapa että "miksi et tänään välitunnilla leikkinyt mun kanssa, kerro miksi miksi miksi" ja alkaa uhkailla että kertoo kaikille miten kamala lapseni on. "Ja sitten kukaan ei enää tykkää susta".
Hirveää. Olen käynyt tästä paljon keskusteluja lapseni kanssa ja koittanut keksiä keinoja ettei enää leikkisi tuon tytön kanssa. On kuulemma vaikeaa siksi kun tulee aina vaatimaan lastani leikkikaveriksi ja tunkee meille koulun jälkeen yms.
Miten opettaa lapsi pitämään puoliaan? Tyttöni on niin iloinen ja pidetty leikkikaveri, mutta tämä on selkeästi saanut hänet ahdistumaan. Eniten pelkää sitä, että tämä kaveri oikeasti suuttuu ja alkaa pitkävihaisena manipuloimaan koko luokkaa lastani vastaan.
Ihan sama juttu. Ensin on niin kiva kaveri ja leikit sujuu, mutta jossain kohtaa kaverin käytös muuttuu rajusti. Meilläkin tämä oma 5v on aina ollut kaikkien kaveri eikä ole kenenkään muun kaverin kanssa ollut ongelmia, mutta tämä kaverihan suorastaan kiusaa! Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle ennen koulun alkua ja valitettavasti olen hieman jopa iloinen, etteivät tytöt tule menemään samaan kouluun... Jos meno on tällaista kahdestaan niin mitä se tulisi joskus kouluympäristössä olemaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko puhua vanhemmille?
Itsellä myös 5 vuotias lapsi ja kaverisuhteet on tärkeitä, mutta niissä tuntuu olevan ongelmia harva se päivä. Jakaminen on vaikeaa, ollan liian kovakouraisia, joku pomottaa, toinen on draama queen. Aikuista tarvitaan ratkomaan vielä välejä ja jos on fiksut vanhemmat niin puuttuvat tuohon.
Tässäkin on pieni probleema. Meillä jos tuollaista tapahtuu niin puutun aina tilanteisiin. Mutta kaverin vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja, eivät pidä kiinni säännöistä, eivät vaadi kiittämään, pyytämään anteeksi jne. Jos vaikka lapsi on meillä eikä kiitä ruoasta, vanhempi sanoo:"Sanos kiitos. Sano nyt." Ja kun lapsi ei sano mitään vaan lähtee pöydästä niin asia jää siihen, ei tule mitään seuraamuksia ja leikit saa jatkua. Tämä nyt oli vain yksi lukuisista esimerkeistä. Ap
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Omat kullannuput ja muiden kauhukakarat.
Vierailija kirjoitti:
Äänestä lapsen porvari-isää?
Meni vähän ohi?
Vierailija kirjoitti:
Omat kullannuput ja muiden kauhukakarat.
Niinpä. Myös tämän kauhukakaran vanhemmat ajattelevat varmaan omansa olevan kullannuppu. Mitä nyt vähän pahoinpitelee ja kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ennen koulua lapsen on hyvä oppia jonkin verran itse rajoittamaan kiusaamista. Aina ei ole pakko hakeutua kiusaajan seuraan. Jonkin verran täytyy myös osata puolustaa itseään "en halua että teet noin, puhut noin jne".
Olet oikeassa. Oisko jotain vinkkejä? Lapseni esim. ei anna lelua jos toinen väkisin tulee repimään ja vaatimaan, jos kaveri leikkii aina vain lapseni lempilelulla eikä suostu vuorittelemaan, lapseni sanoo, että nyt on minun vuoroni ja sitten voidaan taas vaihtaa. Mutta jos sanallisesti loukkaa, haukkuu, siihen lapseni reaktio on itku ja tulee luokseni hakemaan lohtua eli ei osaa siinä tilanteessa pistää hanttiin. Ap
Vastaavassa tilanteessa omalle lapselle päiväkodissa opetettiin se että hän loppetti leikkimisen "kiusaajan" kanssa ja leikki tämän kanssa vain kun leikki sujui. Päiväkodissa myös molempia ohjattiin leikkimään muiden kanssa. "Kiusaaja" ehkä oli ja on luonteeltaan jotenkin hallitseva ja oma lapseni sopeutuja mutta syystä tai toisesta molemmat herkästi hakeutuivat toistensa seuraan. Oma lapseni kaikesta huolimatta piti tätä lasta parhaana kaverinaan.
Myös kotona lapselle opetettiin että kaikkea ei tarvitse sietää ja joskus on ihan hyvä sanoa toiselle että en jatka tätä esim. leikkiä enää sinun kanssasi.
Samaan kouluun nämä kaverukset eivät menneet ja ystävyys vähitellen heidän osaltaan hiipui. Vain hyvin harvoin tapasivat muutenkaan päiväkodin jälkeen. Koulussa kyllä muuten ehdottomasti on ollut hyötyä siitä että lapsi on oppinut rajoittamaan "kiusaamista" toisaalta myös siitä että hän oppi myös sen että kaikki eivät ole luonteeltaan samanlaisia erilaisissa tilanteissa jodkus joutuu käyttämään erilaisia vuorovaikutustaitoja.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella on jokin asia huonosti kotona tai tarhassa. Kysy suoraan missä oppi kiusaamaan? Kiusatasnko ko. Lasta jossain?