Aika paljon täällä käsitellään ihmissuhteita siltä kantilta mitä itsestä tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Kun kuitenkin aidoin rakkaus on sitä mitä itse antaa kumppanilleen kerjäämättä vastapalvelusta. Ja että kaikessa ajattelee mikä on toiselle parasta ja kuinka pystyy rakastamaan sitä sellaisena kuin hän on.

Niin, siis ajattelee itse mikä on omasta mielestä toiselle se paras.

Et älä nyt yritä mitään sädekehän kiillotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kuitenkin aidoin rakkaus on sitä mitä itse antaa kumppanilleen kerjäämättä vastapalvelusta. Ja että kaikessa ajattelee mikä on toiselle parasta ja kuinka pystyy rakastamaan sitä sellaisena kuin hän on.

Niin, siis ajattelee itse mikä on omasta mielestä toiselle se paras.

Et älä nyt yritä mitään sädekehän kiillotusta.

Ei vaan sitä mikä ON kumppanille parasta hänen mielestään.

Aito rakkaus on sitä, että ajattelee itseään ensisijaisesti ensin. Miksi? Koska jos ei itse ole onnellinen ja tasapainoinen, ei voi antaa sitä muillekaan. Ei täällä eletä muita varten, ja oma itse pitäisi aina olla se oman elämän tärkein ihminen ja ensisijalla.

Marttyyrimainen itsensä toisen edestä uhraaminen ei ole nykyaikaa.

Aito rakkaus on sitä, että antaa toisen olla sellainen kuin on, antaa tilaa. Ei aito rakkaus vaadi sitä, että palvelee toista.

Vierailija kirjoitti:

Kun kuitenkin aidoin rakkaus on sitä mitä itse antaa kumppanilleen kerjäämättä vastapalvelusta. Ja että kaikessa ajattelee mikä on toiselle parasta ja kuinka pystyy rakastamaan sitä sellaisena kuin hän on.

Tällaista pyyteetöntä rakkautta ei kuulemma ole olemassa kuin äidinrakkaus lapseen tai lemmikkieläimen kiintymys omistajaansa, joten totta kai me muut käsittelemme ihmissuhteita siltä miltä itsestä tuntuu eli omakohtaisen kokemuksen kautta annamme täällä vertaistukea.

Romanttinen rakkaus puolisoiden välillä on hyvin ehdollinen tunne, vaikka joku muuta väittäisi. Sinisilmäisinkin yleensä lähtee ensimmäisestä pettämisestä tai nyrkiniskusta. Enkä muutenkaan suosittele yksipuolista rakkautta kellekään. En antavana enkä saavana osapuolena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kuitenkin aidoin rakkaus on sitä mitä itse antaa kumppanilleen kerjäämättä vastapalvelusta. Ja että kaikessa ajattelee mikä on toiselle parasta ja kuinka pystyy rakastamaan sitä sellaisena kuin hän on.

Tällaista pyyteetöntä rakkautta ei kuulemma ole olemassa kuin äidinrakkaus lapseen tai lemmikkieläimen kiintymys omistajaansa, joten totta kai me muut käsittelemme ihmissuhteita siltä miltä itsestä tuntuu eli omakohtaisen kokemuksen kautta annamme täällä vertaistukea.

Kyllä on kaikki eivät vain kohtaa.  Jos itse ei ole rakastanut voi silti antaa muille luvan.

Ihminen voi elää vain itsensä kautta. Sitten kauniina kirsikkana elämän kakun päällä on tietynlainen sokeus itseään kohtaan. Omia virheitä on vaikea huomata tai nekin onnistuu näkemään väärin. Liikaa itsekritiikkiä tai liian vähän? Totuus sekin että itselleen ne kerrotaan parhaimmat valheet.

Ihan liian deeppiä pohdintaa näin maanantaille. Taidan laittaa tuubista rokkia soimaan kun sellainen viihtymismaanantai.

Tietenkin itsestään on pidettävä. Mutta tarkoitim sitä että täällä usein mietitääm asia näin; kum toinen ei tehnyt sitä tai tätä, hän ei rakasta minua. Tai että jos toinem tekee virheen ollaan hänet jättämässä heti koska asia ajatellaan vain siltä kantilta että minulle ei tehdä noin.

Itse rakastan ihanaa miestä ja vaikka hänem elämänvalintansa on saanut minut kyyneliin, olen kuitenkin onnellinem hänem olemassa olostaam ja siitä että hän on tyytväinen elämäänsä.

Ja m kirjain näköjään mun mielikirjain.