Lue keskustelun säännöt.
Psykoosilääkkeitä tulisi määrätä vain psykoosivaiheen
17.09.2018 |
Oikeasti homma on niin, että psykoosin voi ennakoida tiettyjen ensioireiden perusteella. Esim. minä 1. tyypin bipolaari olen kärsinyt 6kk voimakkaasta ahdistuksesta ja nyt jonkinasteisesta masennuksesta. Ahdistus voi olla pitkittyessään psykoosin ns. ensioire. Ensioireet toki kehittyy mitä erilaisemmiksi, mitä lähemmäs psykoosia tullaan, mutta joskus jonkun tietyn kulun voi nähdä alkaneen jopa 1.5 vuoden takaa. Esim. mulla nyt pitkittynyt ahdistus ja alkanut masennusjakso, lähestyvä kaamos, muu kuormitus voi ennakoida sitä, että sairastun masennukseen psykoottisilla piirteillä 2kk kuluttua, ellen syö neuroleptejä nyt.
Niin, että toivoisin, että ihmiset oivaltaisivat sen, että psykooseja ennalta ehkäistä ja lopettasivat lääkevastaisen propakandansa. Ja samalla luopuisivat kaksinaismoralismista "itsemurhia pitää ehkäistä". 20% bipolaareista tekee itsarin.
Tuliko selväksi?
Kommentit (49)
Tosin voidaan me laukaista U.S.A:n ballistisen maailmankaikkeuden ohjuksen jos idiotismi ei lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosin voidaan me laukaista U.S.A:n ballistisen maailmankaikkeuden ohjuksen jos idiotismi ei lopu.
Mä olen ensimmäinen ketä painaa alapeukkua jos se joku oli ja idiotismi pitää loppua. T: mr get dough!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit määräävät labrat aina, kun kirjoittavat neuroleptejä. Labroja seurataan 3-6 kk välein ja aina otetaan samat kokeet mukaanlukien kilpirauhasarvot ja foolihapon pitoisuus. Eli senkin disinformaation voi lopettaa.
Ei määrää aina. Olen syönyt neuroleptia (Ketipinor) useamman vuoden unettomuuteen, ikinä ei ole mitään labroja otettu.
Tiedän myös masennuspotilaita, joilla on erilaisia lääkkeitä joissa pakkausselosteessakin lukee että jotain arvoja pitäisi verikokeista seurata, mutta äärimmäisen harvoin keneltäkään on seurattu. Joillakin kokemus on jopa että ei meinaa fyysistenkään vaivojen kanssa enää päästä normaaleihin tutkimuksiin, koska psykiatri saattaa kääntää senkin mt-vaivan oireeksi ja epäillä että psyykepuolen lääkitys ei ole kohdallaan.
Esim. serkkuni sairasti ilmeisesti yli 10 v kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitamattomana, koska hänellä epäonnekseen oli myös keskivaikea masennus, joten vetämättömyys ja muut oireet meni sen piikkiiin. Lääkkeitä vaan tuli lisää, lopulta se neuroleptikin kun mikään ei auttanut. Epäilykset vaivojen ei-psyykkisestä syystä ignoorattiin, kunnes tämän serkkuni äiti päätti että kyll änyt ainakin perusverikokeet pitää tutkia, ja maksoi yksityiselle lääkäriasemalla. Paha kilpparin vajis olikin.
Niin. Kilpparin toimintahäiriö voi olla hänen lääkityksen seuraus, ei syy. Neuroleptit voi aiheuttaa mm. vajaatoimintaa. Ja esim. kaksisuutaisella ja kilpparihäiriöillä on jo itsessään yhteys.
Jos vaan 3kk välein soittaa toimistosihteerille ja pyytää uusimaan reseptin, eikä ikinä käy vastaanotolla voi käydä noin. Moni kun luulee, että muita hoitomuotoja ei psykiatrien puolelta ole olemassa, kuin lääkkeet, eivätkä itse hahmota labrojen olevan olennainen osa asiaa, on helppo luistaa käynneistä. Oikeasti joka kerta lääkärit katsoo/arvio vointia hyvin tarkkaan. Ja kuuntelee, mitä itse tuo esiin. Moni ajattelee, ettei ole hyötyä käydä vastaanotolla, mutta kyllä siitä on, ainakin mun mielestä.
Eivät lääkärit kokemukseni mukaan "joka kerta katso hyvin tarkkaan". Olen ollut monen psykiatrin potilaana ja jokaisen kohdalla on itse pitänyt olla skarppina, pyytää verikokeita ja muita tutkimuksia. Yksi lääkäri oli mahtava siinä mielessä, että kun esitin huoleni sitkeän masennukseni aivoperäisestä syystä, hän laittoi lähetteen magneettikuvaan mielenrauhani takaamiseksi (!!). En tarkoita, että hypokondrisen ihmisen jokaista pelkoa/toivetta tulisi noudattaa pikkutarkkoja, usein turhia tutkimuksia käyttäen. Mutta tämä omistautunutkin lääkäri tarvitsi omaa pyyntöäni verikokeeseen. Nykyiseltäni pelottaa jo ajatus kysyä, pääsisinkö sydänfilmiin ja verikokeisiin, koska olen käyttänyt Ketipinoria. Vanhempani kaksisuuntaisen hoitoa sivusta seuranneena olen pöyristynyt siitä, että häneltä ei ole vuosiin, vuosiin otettu labroja tai sydänfilmiäkään, vaikka Ketipinoria menee suurimmalla annoksella. Hänen kotikaupunkinsa psykiatrisen polin lääkäri on yksinkertaisesti p*ska. Moni muukin psykiatri on.
Minulla on onneksi kohtalaisen hyvä lääkitys. Lääkkeistä kokonais kuvana nähtynä oleva lääkitys. Parempi on aina parempi mutta kohtalaisuus ei vastaa nyt hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit määräävät labrat aina, kun kirjoittavat neuroleptejä. Labroja seurataan 3-6 kk välein ja aina otetaan samat kokeet mukaanlukien kilpirauhasarvot ja foolihapon pitoisuus. Eli senkin disinformaation voi lopettaa.
Ei määrää aina. Olen syönyt neuroleptia (Ketipinor) useamman vuoden unettomuuteen, ikinä ei ole mitään labroja otettu.
Tiedän myös masennuspotilaita, joilla on erilaisia lääkkeitä joissa pakkausselosteessakin lukee että jotain arvoja pitäisi verikokeista seurata, mutta äärimmäisen harvoin keneltäkään on seurattu. Joillakin kokemus on jopa että ei meinaa fyysistenkään vaivojen kanssa enää päästä normaaleihin tutkimuksiin, koska psykiatri saattaa kääntää senkin mt-vaivan oireeksi ja epäillä että psyykepuolen lääkitys ei ole kohdallaan.
Esim. serkkuni sairasti ilmeisesti yli 10 v kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitamattomana, koska hänellä epäonnekseen oli myös keskivaikea masennus, joten vetämättömyys ja muut oireet meni sen piikkiiin. Lääkkeitä vaan tuli lisää, lopulta se neuroleptikin kun mikään ei auttanut. Epäilykset vaivojen ei-psyykkisestä syystä ignoorattiin, kunnes tämän serkkuni äiti päätti että kyll änyt ainakin perusverikokeet pitää tutkia, ja maksoi yksityiselle lääkäriasemalla. Paha kilpparin vajis olikin.
Niin. Kilpparin toimintahäiriö voi olla hänen lääkityksen seuraus, ei syy. Neuroleptit voi aiheuttaa mm. vajaatoimintaa. Ja esim. kaksisuutaisella ja kilpparihäiriöillä on jo itsessään yhteys.
Jos vaan 3kk välein soittaa toimistosihteerille ja pyytää uusimaan reseptin, eikä ikinä käy vastaanotolla voi käydä noin. Moni kun luulee, että muita hoitomuotoja ei psykiatrien puolelta ole olemassa, kuin lääkkeet, eivätkä itse hahmota labrojen olevan olennainen osa asiaa, on helppo luistaa käynneistä. Oikeasti joka kerta lääkärit katsoo/arvio vointia hyvin tarkkaan. Ja kuuntelee, mitä itse tuo esiin. Moni ajattelee, ettei ole hyötyä käydä vastaanotolla, mutta kyllä siitä on, ainakin mun mielestä.
Eivät lääkärit kokemukseni mukaan "joka kerta katso hyvin tarkkaan". Olen ollut monen psykiatrin potilaana ja jokaisen kohdalla on itse pitänyt olla skarppina, pyytää verikokeita ja muita tutkimuksia. Yksi lääkäri oli mahtava siinä mielessä, että kun esitin huoleni sitkeän masennukseni aivoperäisestä syystä, hän laittoi lähetteen magneettikuvaan mielenrauhani takaamiseksi (!!). En tarkoita, että hypokondrisen ihmisen jokaista pelkoa/toivetta tulisi noudattaa pikkutarkkoja, usein turhia tutkimuksia käyttäen. Mutta tämä omistautunutkin lääkäri tarvitsi omaa pyyntöäni verikokeeseen. Nykyiseltäni pelottaa jo ajatus kysyä, pääsisinkö sydänfilmiin ja verikokeisiin, koska olen käyttänyt Ketipinoria. Vanhempani kaksisuuntaisen hoitoa sivusta seuranneena olen pöyristynyt siitä, että häneltä ei ole vuosiin, vuosiin otettu labroja tai sydänfilmiäkään, vaikka Ketipinoria menee suurimmalla annoksella. Hänen kotikaupunkinsa psykiatrisen polin lääkäri on yksinkertaisesti p*ska. Moni muukin psykiatri on.
Harmi homma jos vanhempasi ei saa oikeaa hoitoa. Itse jostain syystä saan. Esim. jos menen yleislääkäriin, kerron sairauteni ja lääkitykseni ja kuvaan hoitotasapainoni ja hoitavan tahon, sitten siirrytään varsinaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit määräävät labrat aina, kun kirjoittavat neuroleptejä. Labroja seurataan 3-6 kk välein ja aina otetaan samat kokeet mukaanlukien kilpirauhasarvot ja foolihapon pitoisuus. Eli senkin disinformaation voi lopettaa.
Ei määrää aina. Olen syönyt neuroleptia (Ketipinor) useamman vuoden unettomuuteen, ikinä ei ole mitään labroja otettu.
Tiedän myös masennuspotilaita, joilla on erilaisia lääkkeitä joissa pakkausselosteessakin lukee että jotain arvoja pitäisi verikokeista seurata, mutta äärimmäisen harvoin keneltäkään on seurattu. Joillakin kokemus on jopa että ei meinaa fyysistenkään vaivojen kanssa enää päästä normaaleihin tutkimuksiin, koska psykiatri saattaa kääntää senkin mt-vaivan oireeksi ja epäillä että psyykepuolen lääkitys ei ole kohdallaan.
Esim. serkkuni sairasti ilmeisesti yli 10 v kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitamattomana, koska hänellä epäonnekseen oli myös keskivaikea masennus, joten vetämättömyys ja muut oireet meni sen piikkiiin. Lääkkeitä vaan tuli lisää, lopulta se neuroleptikin kun mikään ei auttanut. Epäilykset vaivojen ei-psyykkisestä syystä ignoorattiin, kunnes tämän serkkuni äiti päätti että kyll änyt ainakin perusverikokeet pitää tutkia, ja maksoi yksityiselle lääkäriasemalla. Paha kilpparin vajis olikin.
Niin. Kilpparin toimintahäiriö voi olla hänen lääkityksen seuraus, ei syy. Neuroleptit voi aiheuttaa mm. vajaatoimintaa. Ja esim. kaksisuutaisella ja kilpparihäiriöillä on jo itsessään yhteys.
Jos vaan 3kk välein soittaa toimistosihteerille ja pyytää uusimaan reseptin, eikä ikinä käy vastaanotolla voi käydä noin. Moni kun luulee, että muita hoitomuotoja ei psykiatrien puolelta ole olemassa, kuin lääkkeet, eivätkä itse hahmota labrojen olevan olennainen osa asiaa, on helppo luistaa käynneistä. Oikeasti joka kerta lääkärit katsoo/arvio vointia hyvin tarkkaan. Ja kuuntelee, mitä itse tuo esiin. Moni ajattelee, ettei ole hyötyä käydä vastaanotolla, mutta kyllä siitä on, ainakin mun mielestä.
Eivät lääkärit kokemukseni mukaan "joka kerta katso hyvin tarkkaan". Olen ollut monen psykiatrin potilaana ja jokaisen kohdalla on itse pitänyt olla skarppina, pyytää verikokeita ja muita tutkimuksia. Yksi lääkäri oli mahtava siinä mielessä, että kun esitin huoleni sitkeän masennukseni aivoperäisestä syystä, hän laittoi lähetteen magneettikuvaan mielenrauhani takaamiseksi (!!). En tarkoita, että hypokondrisen ihmisen jokaista pelkoa/toivetta tulisi noudattaa pikkutarkkoja, usein turhia tutkimuksia käyttäen. Mutta tämä omistautunutkin lääkäri tarvitsi omaa pyyntöäni verikokeeseen. Nykyiseltäni pelottaa jo ajatus kysyä, pääsisinkö sydänfilmiin ja verikokeisiin, koska olen käyttänyt Ketipinoria. Vanhempani kaksisuuntaisen hoitoa sivusta seuranneena olen pöyristynyt siitä, että häneltä ei ole vuosiin, vuosiin otettu labroja tai sydänfilmiäkään, vaikka Ketipinoria menee suurimmalla annoksella. Hänen kotikaupunkinsa psykiatrisen polin lääkäri on yksinkertaisesti p*ska. Moni muukin psykiatri on.
Harmi homma jos vanhempasi ei saa oikeaa hoitoa. Itse jostain syystä saan. Esim. jos menen yleislääkäriin, kerron sairauteni ja lääkitykseni ja kuvaan hoitotasapainoni ja hoitavan tahon, sitten siirrytään varsinaiseen asiaan.
Lisään vielä, että hammaslääkäritkin suhtautuu myönteisesti kun suoraa toteaa asiat, kuten ne on. Kerron vaan asiallisesti, koska heidän on hyvä tietää käytössä oleva lääkitys ja omata kokonaiskuva potilaan terveydestä. Esim. voi olla ettei vaikka joku ehkäisyvalmiste sovi tai antibiootti eli näiden yhteisvaikutusten takia jo on hyvä ottaa esiin. Ikinä mua ei ole syrjitty terveydenhuollossa vaan päinvastoin oltu kannustavia ja ymmärtäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda se psykoosi ja ota RäJäHtÄvÄ TuuuRkinpippuri.
Lääkkeet ovat perseestä ja ne on ihan blaa...blaa...blaa...