Lapsiperheelle sopiva koti

Niin ei meillä nyt ihan ehdotonta tarvetta ole ryhtyä uskomattomaan remonttiurakkaan, taloja ollaan vain katseltua sellaisilta alueilta missä uskottaisiin viihtyvämme. Remontista ollaan ajateltu niin, että kun talo ostettaisiin niin esim. keväällä vuokrattaisiin läheltä asunto ja kesän aikana hoidettaisiin isoimmat kuntoon ja koti viihtyisäksi niin että syksystä lähtien voisi asua lastenkin kanssa, näiden kanssa remontin keskellä voisi tuskastua liiaksi.

Miehellä on aika kevyt työ ja joustavat työajat, joten ehtisi remppaamaankin ihan hyvin vaikka raskas kesä oliskin tiedossa. Ollaan myös varauduttu siihen, että apua joudutaan palkkaamaan arvioitua enemmän. Itse en ole nyt raskaana, että ensi kesänä minustakin pitäisi olla apua. Käyn itsekin töissä niin lapset ovat arkisin päiväkodissa.

Mutta tosiaan vähän spekulointiahan tämä vielä on, saatetaan hyvinkin päätyä ihan uuteen taloon niin ei tarvitse näitä niin miettiä. Tärkeintähän tässä olisi päästä vaan rauhallisempaan ympäristöön. Joka sanoikin tuosta yksitasoisuudesta ja se on kyllä ihan hyvä huomio jos näitä taaperoita on kohta useampi. Ja niin pihatöistä pidän, että okt:ssa olisi kyllä ihan myös se oma kasvimaa, toisaalta muutenkin isompi työmäärä ja kulut kuin rivarissa, mutta ehkä sen sitten tunnistaa kun se oma koti osuu kohdalle. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kuin kaksi lasta, mutta kyllä se remontointi hyvin vähiin jäi tässä monta vuotta.

Nyt nämä on 14 ja 16 ja viimeiset pari vuotta olen ehtinyt mm. raivata autotallin, maalailla siellä täällä, kiinnitellä hyllyjä ja LAITTAA PIHAN.

Tavoitteena on saada tää kuntoon ennen esikoisen yo-juhlia.

Ja siis on ollut kivaa, kun on paljon tilaa ja iso aidattu tontti. Mutta tosiaan mihinkään laitteluun ei ole ollut aikaa.

Eikä lapsia todellakaan voi alle kouluikäisinä päästää pihalle ilman valvontaa.

Mitä tekemistä teidän lapsilla on ollut siellä aidatulla pihalla?

Leikkimökki, iso hiekkalaatikko, liukumäki, keinut pienenä.

Talon ympäri pääsee juoksemaan eli kaikki pihaleikit olivat suosittuja. Samaten tasaiselle nurtsille on saanut esim mölkyn tai jalkapallopelin naapurien kanssa.

Nyt täällä on ollut pari kesää sulkisverkko. Ja aurinkotuoleja.

Isovanhempani asuivat itse vuonna 1954 rakennetussa rintamamiestalossa vuoteen 2010 saakka. Sauna ja suihku siis kellarissa. Välitasossa pieni vessa. Me etsiskelimme samaan aikaan taloa, asuimme kerrostalossa. Harkitsin ostoa hetken, mutta hylkäsin, koska mielestäni epäkäytännöllinen talo nykytarpeisiin ja myös ahdas, huoneet pieniä. Rappukäytäviä riittää ja pyykille meno kellariin hankalaa, ylös ei olisi pesukonetilaa saanut, paitsi yläkertaan vinttikamarin tilalle,  ja se oli syy, miksi mummi väsyi taloon ja halusi lopulta kerrostaloon. Isovanhemmat kuolivat 2014-2016 välillä molemmat, yli 90-vuotiaina. Ukki kyllä noitui aina välillä, että ei olisi pitänyt myydä, mutta kyllä se oli hyvä ratkaisu, kun miettii sitä työmäärää.

Etsikää talo, jossa on remppa tehty ja ns. käyttötilat järkevästi sijoiteltu. Teidän tuleviin tarpeisiinne ei ole tehty tarpeeksi isoja rivitaloja, ja ne 70-80 luvulla tehdyt maksavat ainakin pääkaupunkiseudulla jo vanhan omakotitalon verran, kun otetaan putkiremppatarpeet huomioon. Remppaaminen pikkulapsiperheessä oman päivätyön rinnalla on yhtä helvettiä. Siinä menee parisuhde kauaksi auvolasta, jos huonosti käy.

Ostimme lopulta paremmin tarpeisiimme sopivan 70-luvun tiilitalon, jossa katto oli harjakatoksi -88 muutettu, ja kun se sattuu olemaan vielä konesaumattua peltiä, se kestää 70-80 vuotta. Katon tuuletus on kunnossa. Putkiremppa tehty ja salaojat myös ja ne toimii. Pohjaratkaisu on tosi järkevä, makkareita neljä, ne ei ole koirankoppeja ja talo on tilava ja myös varaava takka löytyy ja vaatehuone.  Autotalli ja varastotilat pihalla, mikä antaa harrastustilaa meidän väelle. Kodinhoitohuonetta ei ole, mutta en ole kaivannut (pidän aika turhana tilana). Talon ostossa pitää olla tarkkana: Kuivat jalat ja kuiva katto ja toimiva ilmankierto. Me käytettiin homekoiraa. Älä luota että välittäjä toimittaa teille saman kuntotarkastajan kuin myyjällä. Sillä on oma lehmä ojassa. Suosittelen lukemaan jonkin verran hometalojuttuja, ennenkuin lähdette talokaupoille. Kannattaa myös selvittää, mikä on valesokkeli.

Jos nyt rt-realismia lyödään tiskiin, niin rintamamiestalo sopii nykyaikana paremmin perheelle, jossa on 1-2 samaa sukupuolta olevaa lasta. Lapset kun tulee teini-ikään, ja tytöt ei halua jakaa huonetta veljien kanssa. Ajan tyyppitalon keittiöt on pieniä ison perheen tarpeeseen (ukilla ja mummilla oli 4 lasta, ja alussa asuttiin mekin vanhempieni kanssa siellä kun olin syntynyt) ja ahdasta on, sen tiedän ihan varmasti. Mahtuuhan sinne, mutta nykymuksuilla on valtavan paljon enemmän tavaraa ja vaatetta, kuin 50-70 luvun kakaroilla. Te tulette tarvitsemaan 5 huonetta ja keittiön. Olen nähnyt aika vähän rintamamiestaloja, joissa pohjaa olisi ennen rakentamista muutettu isompaan ja toimivampaan suuntaan.

Romantiikka on omakotitalosta lähiössä kaukana. Lumitöitä riittää talvella, tontin pitää olla sen kokoinen että ne lumet saa jonnekin lykättyä. Nurtsia pitää leikata, jos et laatoita sitten pihaasi. Naapurin koira voi räksyttää tai voi tulla ihan v.....nen naapuri, jonka teini harjoittelee symbaalejaan rumpalin uraa varten 24/2 eli viikonloppuna. Meillä on onneksi kulmatontti ja kaupungin maata sen verran kapea kaistale tontin takana, ettei siihen enää taloa saa. Korkeintaan tien levennyksen. Naapurit on kuuskymppisiä, ei rumpalipoikaa....eikä koiraa...lycka till.

N48v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niiden "turvattomienkin" kerrostalojen pihoissa usein pyörii pieniä lapsia vaikka kuinka. Asennekysymys pitääkö sitä ongelmana.

Eikun meidän piha on ihan oikeasti sellainen, että pitää olla vahtimassa pienempiä. Kerran esikoinen (silloin jo melkein 4 täyttänyt) lähti juoksemaan kadulle kauppaan ja juuri ehdin juosta kiinni ennen ekaa suojatietä, olisi jäänyt autonalle muuten. Täällä nuorimmat itsekseen leikkijät on jo kouluikäisiä. Asuttiin tässä siis jo ennen lapsia, miehen työhuoneesta vaan tehtiin lastenhuone ja hän vuokrasi työtilan tästä läheltä. Tietenkin jos olisi vähän hiljaisempi alue niin voitaisiin yhdessä käydä läpi missä saa leikkiä, mutta täällä tosiaan pitää kulkea lasten kanssa nämä puistojen ja kotipihanvälit käsi kädessä.

Ja siis en nyt heitteille ole jättämässä kun joku sitäkin kyseli, halutaan vaan muuttaa rauhallisemmalle alueelle missä lasten on hyvä kasvaa. Tällä hetkellä raahaudutaan kolmannesta kerroksesta tuohon kotipihalle ilman hissiä, että olisihan se arjen luksusta jos voisi vain pistää kengät jalkaan ja marssia omalle aidatulle kotipihalle leikkimään.

Kerro nyt ihmeessä millainen sinun mielikuvissa on piha, johon voi jättää pienet lapset ilman aikuisen valvontaa? 

En minä missään vaiheessa ole ollut jättämässä lapsia yksin pihalle, ehkä olin vähän epäselvä. En haaveilisi neljästä lapsesta jos inhoaisin lasten kanssa ulkoilua ja kulkemista. Tuossa nyt halusin vain kertoa kuinka vaarallinen meidän tämänhetkinen ympäristö on jos silmä välttää, että täällä pysyn juuri näiden kahden perässä. Kyllä omakotitalossakin meinasin pienten lasten kanssa pihalle lähteä yhdessä, olisi vain kiva jos se piha olisi turvallisempi ja kulkeminen sujuvampaa. Omassa lapsuudessani oli ihana leikkiä kotipihalla, joka tuntui silloin hehtaarin kokoiselta, haluan sen myös omille lapsillemme.

Mainittakoon, että me saatiin itse lapsena vaellella metsissä jo kolmevuotiaasta ilman vanhempia, mutta putoiltiinkin lahoista puumajoista ja melkein hirttäydyttiin avainnauhoihin useamman kerran, että en suosia sellaista mallia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani asuivat itse vuonna 1954 rakennetussa rintamamiestalossa vuoteen 2010 saakka. Sauna ja suihku siis kellarissa. Välitasossa pieni vessa. Me etsiskelimme samaan aikaan taloa, asuimme kerrostalossa. Harkitsin ostoa hetken, mutta hylkäsin, koska mielestäni epäkäytännöllinen talo nykytarpeisiin ja myös ahdas, huoneet pieniä. Rappukäytäviä riittää ja pyykille meno kellariin hankalaa, ylös ei olisi pesukonetilaa saanut, paitsi yläkertaan vinttikamarin tilalle,  ja se oli syy, miksi mummi väsyi taloon ja halusi lopulta kerrostaloon. Isovanhemmat kuolivat 2014-2016 välillä molemmat, yli 90-vuotiaina. Ukki kyllä noitui aina välillä, että ei olisi pitänyt myydä, mutta kyllä se oli hyvä ratkaisu, kun miettii sitä työmäärää.

Etsikää talo, jossa on remppa tehty ja ns. käyttötilat järkevästi sijoiteltu. Teidän tuleviin tarpeisiinne ei ole tehty tarpeeksi isoja rivitaloja, ja ne 70-80 luvulla tehdyt maksavat ainakin pääkaupunkiseudulla jo vanhan omakotitalon verran, kun otetaan putkiremppatarpeet huomioon. Remppaaminen pikkulapsiperheessä oman päivätyön rinnalla on yhtä helvettiä. Siinä menee parisuhde kauaksi auvolasta, jos huonosti käy.

Ostimme lopulta paremmin tarpeisiimme sopivan 70-luvun tiilitalon, jossa katto oli harjakatoksi -88 muutettu, ja kun se sattuu olemaan vielä konesaumattua peltiä, se kestää 70-80 vuotta. Katon tuuletus on kunnossa. Putkiremppa tehty ja salaojat myös ja ne toimii. Pohjaratkaisu on tosi järkevä, makkareita neljä, ne ei ole koirankoppeja ja talo on tilava ja myös varaava takka löytyy ja vaatehuone.  Autotalli ja varastotilat pihalla, mikä antaa harrastustilaa meidän väelle. Kodinhoitohuonetta ei ole, mutta en ole kaivannut (pidän aika turhana tilana). Talon ostossa pitää olla tarkkana: Kuivat jalat ja kuiva katto ja toimiva ilmankierto. Me käytettiin homekoiraa. Älä luota että välittäjä toimittaa teille saman kuntotarkastajan kuin myyjällä. Sillä on oma lehmä ojassa. Suosittelen lukemaan jonkin verran hometalojuttuja, ennenkuin lähdette talokaupoille. Kannattaa myös selvittää, mikä on valesokkeli.

Jos nyt rt-realismia lyödään tiskiin, niin rintamamiestalo sopii nykyaikana paremmin perheelle, jossa on 1-2 samaa sukupuolta olevaa lasta. Lapset kun tulee teini-ikään, ja tytöt ei halua jakaa huonetta veljien kanssa. Ajan tyyppitalon keittiöt on pieniä ison perheen tarpeeseen (ukilla ja mummilla oli 4 lasta, ja alussa asuttiin mekin vanhempieni kanssa siellä kun olin syntynyt) ja ahdasta on, sen tiedän ihan varmasti. Mahtuuhan sinne, mutta nykymuksuilla on valtavan paljon enemmän tavaraa ja vaatetta, kuin 50-70 luvun kakaroilla. Te tulette tarvitsemaan 5 huonetta ja keittiön. Olen nähnyt aika vähän rintamamiestaloja, joissa pohjaa olisi ennen rakentamista muutettu isompaan ja toimivampaan suuntaan.

Romantiikka on omakotitalosta lähiössä kaukana. Lumitöitä riittää talvella, tontin pitää olla sen kokoinen että ne lumet saa jonnekin lykättyä. Nurtsia pitää leikata, jos et laatoita sitten pihaasi. Naapurin koira voi räksyttää tai voi tulla ihan v.....nen naapuri, jonka teini harjoittelee symbaalejaan rumpalin uraa varten 24/2 eli viikonloppuna. Meillä on onneksi kulmatontti ja kaupungin maata sen verran kapea kaistale tontin takana, ettei siihen enää taloa saa. Korkeintaan tien levennyksen. Naapurit on kuuskymppisiä, ei rumpalipoikaa....eikä koiraa...lycka till.

N48v

Kiitos, tuossa oli kyllä hyviä pointteja. :) Joo tässä on kyllä mietittävää, että halutaanko ryhtyä koko remonttitouhuun kuitenkaan. Tuntuu, että se vielä vaihtelee vähän päivittäin, kuitenkin se pitäisi olla ihan se unelmatalo järkevällä pohjalla, että siihen kannattaa ryhtyä. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä ja katsella. Kiitos hyvistä neuvoista!

Vierailija kirjoitti:

Eikä lapsia todellakaan voi alle kouluikäisinä päästää pihalle ilman valvontaa.

Ohoh, jopas! Taitaa olla aika harva vanhempi sellainen, joka päästävasta kouluikäisen omaan pihaan leikkimään ilman aikuista.

Meillä esikoinen on saanut olla suunnilleen 3,5-vuotiaasta niin, että on paikassa, johon näkee ikkunasta. Kuopus on nyt vähän yli nelivuotiaana saanut olla pieniä hetkiä ulkona ilman valvontaa (käydään välillä kurkkimassa). Esikoinen on saanut suunnilleen 5-vuotiaasta saanut olla omassa pihassa yksinään tai kaverin kanssa, varmasti sama pätee sitten kuopuksenkin kohdalla, katsotaan tapauskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4- ja 1,5-vuotiaat lapset ja suunnittelemme oman kodin ostoa. Tällä hetkellä asumme siis kerrostalokolmiossa, mutta haluaisimme täältä rauhallisempaan ympäristöön, mieluiten että olisi oma piha jne. Pienikin piha riittäisi, rt/okt asumisessa eniten houkuttaa se, että voisi joskus vaan päästää lapset ovesta takapihalle touhuamaan. Tässä meidän talossa ei ole edes hissiä, joten täällä ei haluta perhetta kasvattaa enempää. Tällä hetkellä meidän lähiympäristö ei ole myöskään tarpeeksi turvallinen, että lapsia voisi päästää yksin omalle pihalle ennen kuin täyttävät tyyliin 7. Paljon liikennettä heti pihan portin takana jne.

Meillä on toiveissa iso perhe, lapsiluku siis kasvanee vielä, tällä hetkellä neljä tuntuu meidän mielikuvissa sopivalta eli isompi asunto tulee muutenkin kyseeseen. Olemme asuneet pitkään kerrostalossa, joten olisi kiva kuulla mielipiteitänne ja faktoja rt/okt asumisesta.

Yksi mielessä käynyt ajatus olisi ostaa se perinteinen rintamamiestalo viihtyisältä alueelta ja kunnostaa se omanlaiseksi. Mieheni on taitava remontoija ja muutenkin osaisi varmaan tehdä isoimman osan talon töistä itse, itse voin auttaa kaikessa mitä ymmärrän. Toisaalta usean lapsen kanssa mietin, että kuinka hirveästi sitä työtä on kuitenkin, pitäisikö suosiolla säästää muille? Tuhoaako taloprojekti parisuhteen kuin parisuhteen, että onko hullu ajatus? Näissä miljöissä viehettää se rauha ja historia, kauniit maisemat jne. Lapsena olen itse asunut tällaisissa maisemissa, mies enemmän landella. Tavallaan tuntuisi, että jos siinä onnistuisi hyvin, niin se voisi ollakin meidän vaihtoehtomme ja hyvä lapsuudenkoti lapsille. Toisaalta en halua, että se projekti sitten syystä tai toisesta venyy ja joudumme asumaan ja riitelemään raksalla velkavankeudessa vuosikausia.

Toinen vaihtoehtohan olisi ostaa ihan uusi muuttovalmis talo uudelta asuinalueelta, ehkä jopa rivitalo-osake niin ei olisi niinkään paljon sitä hommaa. Jotkut tutut ovat pelotelleet uusien talojen sisäilmaongelmilla, eikai sellaista ongelmaa nyt ihan kaikssa ole? Mietin myös millaisia nämä ympäritstöt ovat? Varmasti parempia kuin nykyinen, mutta onko niissä sitten ankeaa kun puut ovat vain taimia ja joka nurkan takana on uusi työmaa. Eihän niissä ehkä ole ihan yhtä perinteinen tunnelma, mutta ei uudessakaan ole mitään vikaa. Pääsisi ainakin vähemmällä, toisaalta nämä rempat ja muut eivät meitä lähtökohtaisesti karmi vaan se ainakin vielä ajatuksena kuulostaa jännittävältä. Toisaalta myös kulut olisivat ihan toista luokkaa mikä ei sekään haittaisi.

Tietenkin on vaihtoehtoja tältä väliltä myös, mutta itse haluaisimme tavallaan tehdä kaiken itse ja asua romanttisessa omakotitalossa tai sitten päästä vain valmiiseen asuntoon, joka on kuitenkin siisti ja siitä saa pienellä pintaremontilla juuri meille täydellisen kodin. En itse oikein tiedä kummasta ympäristöstä sitten pitäisin enemmän kun onhan niissä puolensa molemmissa. Minkälaisia on teidän kokemukset asumisesta lasten kanssa?

Tärkeintä on arjen sujuvuus eli lyhyt työmatka ja palvelut ja harrastukset lähellä.

Lisäksi että kannattaa ostaa se uusi ennemmin kuin alkaa remontoida vanhaa. Voimat loppuvat kesken ja riskit suurempia vanhassa. Remontti ennen lapsia tai ensimmäisen lapsen kanssa, sitten vaan asumista.