Voihan s*****a huomenna taas maanantai ja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs työ se noin paskaa on.

Luokanopettajan työ. Syyslomaankin on vielä kuukausi!

Ootko ihan tosissasi? Luokanopettaja vihaa työtään aivan yli kaiken? =D

Kun kassatyöntekijät inhoavat työtään - he alkavat kiusata asiakkaita.

Kun lääkärit inhoavat työtään - he alkavat kiusata potilaita.

Sä oot opettaja ja sä inhoat sun työtä - joten sä kiusaat sun oppilaita? Sun oppilaat on esim 8-vuotiaita ja sä kiusaat niitä päivästä-viikosta-vuodesta toiseen? =D Kuulostaa ihan opettajalta joka mulla oli peruskoulussa vuosikymmeniä sitten.

Ei. Kyllä minä kiusaan ihan työkavereitani. Ainakin niitä idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha paikka. Ammattityönvieroksujana minun on helppo hymyillä, sillä minulle jokainen päivä on lauantai. Koko loppuikäni ajan.

M 33

En ole kateellinen mutta itsekkin työelämästä pois olleena voin sanoa että se aika oli todella tylsää.

No ei ole tylsää! Voi vapaasti matkustella ja tehdä, mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Millä rahalla matkustelet?

Vaihda ammattia urvelo! Minäki aloin uudellee opiskelemaa, olin tehnyt vuosien uraa, sitte vaa jotenkin iski vitutus ja ehkä 3 kympin ikäriisi, pakko saada uudet kuviot...

ExoPol' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha paikka. Ammattityönvieroksujana minun on helppo hymyillä, sillä minulle jokainen päivä on lauantai. Koko loppuikäni ajan.

M 33

En ole kateellinen mutta itsekkin työelämästä pois olleena voin sanoa että se aika oli todella tylsää.

No ei ole tylsää! Voi vapaasti matkustella ja tehdä, mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Millä rahalla matkustelet?

Tästä on kiittäminen edesmennyttä isääni.633

Eikö se maanantai ole meillä kaikilla edessä ?

Asennekysymys tuo on! Tolla asenteella päivästäsi tulee todella mahtava :(

Olen haaveillut suurimman osan työurastani lottovoitosta tai muusta tavasta päästä työelämästä eroon, mutta näin neljänkympin päällä, kun on omaisuuttakin kertynyt, alkanut pikkuhiljaa tulla toisiin ajatuksiin. Suurin osa sosiaalisista kontakteistani tapahtuu työpaikalla ja työkaverini ovat oikeastaan aika kivoja. Työkään ei enää tarkemmin ajatellen tunnu pelkältä pakkopullalta, vaan sisältää haasteita ja monia kiinnostavia aspekteja. Itselle on tullut vastuuta ja myös mahdollisuuksia vaikuttaa moniin asioihin.

Mitä oikeasti tekisin, jos voisin jättää työt ja tehdä mitä huvittaa? Tuijottaisinko vain tv-sarjoja ja elokuvia, lukisinko kirjoja vai pelaisinko tietokoneella? Lenkkeilisin ja hoitaisin puutarhaa? Riittäisikö itseni viihdyttäminen elämän sisällöksi? En ole enää nuori, enkä pystyisi huolia vailla tuhlaamaan aikaani, eihän edes olisi ketään jonka kanssa sitä tehdä. Pikemminkin luulen, että elämän tyhjyys ja kaiken turhuus vain alkaisin painamaan musertavasti päälle. Niinpä lähden taas aamulla töihin, ja koitan olla siitä kiitollinen.