Soitin kriisilinjalle, aika ammattitaidoton ihminen oli

Kuten kommentin 19 kirjoittaja totesi, niin sekä vapaaehtoisissa että ammattilaisissa taso on hyvin kirjavaa. Se on mielestäni huolestuttavaa jo sen takia, että se asettaa avuntarvitsijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Toisaalta myös henkilökemiat merkitsevät paljon mielenterveystyössä, vaikka toki ammattilaisen pitäisi pystyä siitä huolimatta olemaan asiallinen ja yrittää katsoa tilannetta autettavansa näkökulmasta käsin.

Olen kohdannut kymmeniä "ammatti-ihmisiä". Pieni osa on oikeasti todella hyviä ja lopuista iso osa väärällä alalla, ja sitten on muutamia sellaisia ihmisiä, ketkä kuuluisivat itse johonkin suljettuun tilaan loppuiäkseen.

Äärimmäisen surullista ja vihaksi pistävää, kun ihminen joka on aivan vereslihalla ja maahan potkittuna, hakee vihdoinkin ammattiapua, ja rohkeutta kerättyään kohtaa ihmishirviö sadistin joka mentaalisesti potkaisee naamaan ja räkii päälle henkisesti.

Kuinka heikko pitää ihmisen olla, että valitsee pahan olonsa purkautumis kohteekseen itsemurhan partaalla olevan ennestään jo kiusatun ihmisen? Tosi heikko ja raukkamainen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vastaaja oli itse varmaan sellainen aktiiviliikkuja  ja harrastaja, joka puskee kaiken tekemiseen. Jo se että ryhtyy tuohon kriisityöhön kertoo sen. Linjan päässä on siis ihan tavallinen ihminen, joka haluaa auttaa onnettomampia ja on siihen saanut jonkinlaista valmennusta. Se ei kerro sitä, että osaisi amattimaisesti auttaa. Ja kuten joku kertoi, eivät edes ammattilaiset ole siinä hyviä

Ihmissuhdetyöhön hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat luonnostaan seurallisia ja toimeliaita. Heidän voi olla vaikeaa ymmärtää esimerkiksi sellaista asiakasta, joka kärsii ulkopuolisuuden tunteista. Heille tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen, että mene mukaan kaikkiin juttuihin, niin et jää ulkopuoliseksi. He eivät välttämättä ollenkaan osaa lähteä avaamaan asiaa sieltä päästä, että mistä se ulkopuolisuuden tunne johtuu, missä tilanteissa se ilmenee ja miksi ja että mitä muita asioita siihen voisi olla kytköksissä (esim. nyt vaikka sosiaalisten tilanteiden pelko tai rankka kiusaamistausta). Ihan hyvää tarkoittavia siis ovat mutta eivät aina valitettavasti kovin tarkkanäköisiä. Toiminnan ihmiset eivät myöskään aina ole kovin hyviä kuuntelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin sairauslomalla uupumuksen vuoksi ja psyk. sairaanhoitaja ehdotti minulle ratkaisuksi sairaalassa, että alkaisin laittamaan kalenteriin itselleni tekemisiä. Ennen sairastumista kalenterini oli niin täynnä kaikkea, että hyvä että kaikki asiat edes mahtuivat sinne. Sehän se uupumuksen aiheuttikin. Uupumuksen vuoksi yritin karsia turhia asioita elämästäni ja sairastuttuani pidin kalentereista ja aikatauluista ihan tarkoituksella taukoa, jotta toipuisin. Kerroin tämän sairaanhoitajalle, niin hän totesi, että ja nyt sitten oletkin mielisairaalassa pistäen sairastumiseni sen piikkiin, että pidin taukoa kalenterista. Hänen mukaansa se oli virhe. Minulle jäi tästä kommentista vahva epäilys näiden psykiatristen sairaanhoitajien ammattitaidosta. Hän ilmeisesti ajatteli, että olen siinä tilanteessa vain, koska en saa mitään tehtyä ikinä. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että olin todellakin sairastunut, uupunut, eikä se, mitä hän näki silloin ollut minä, vaan sairas ihminen. Olin aktiivinen ja sosiaalinen, harrastava yliopisto-opiskelija, joka teki vielä työtä opintojen ohessa ennen sairastumistani. Osastolla olin tietenkin passiivinen ja innoton raasu, olinhan ihan lopussa. Samalla osastolla oli kyllä muutama tosi hyvä hoitaja. Ammattitaidon taso on kyllä hurjan vaihtelevaa ja on ihan tuurista kiinni, kuka sattuu kohdalle.

Käsittämätöntä idiotismia tältä hoitajalta.

Eivät siis ymmärrä peruasioita, joita ymmärtää tavallinen kaduntallaajakin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se keskus tietää, mikä sua ahistaa? Sit ku vastaus ei miellytä,mollaat keskusta täällä.

Tietäiskö sen ihan kysymällä.

Oletko tällainen idiootti auttaja?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Soittajat ei sitä varmaan yleensä tiedä, mutta osassa noista palveluista on myös se periaate, että valmiita ratkaisuja ei saa antaa, vaan pitää keskittyä kuuntelemiseen ja epäsuoraan neuvontaan eli ikään kuin auttaa soittajaa keksimään itse ratkaisuja. Vaikka olisi itse psykologi, psykiatri tms. koulutukselta, niin siinä linjalla ei ole lupaa ruveta ongelmanratkaisijaksi. 

Eikö tuossa juuri suoria ratkaisuja anneta: rupea harrastamaan, täytä kalenteri...

Vierailija kirjoitti:

Olen kohdannut kymmeniä "ammatti-ihmisiä". Pieni osa on oikeasti todella hyviä ja lopuista iso osa väärällä alalla, ja sitten on muutamia sellaisia ihmisiä, ketkä kuuluisivat itse johonkin suljettuun tilaan loppuiäkseen.

Äärimmäisen surullista ja vihaksi pistävää, kun ihminen joka on aivan vereslihalla ja maahan potkittuna, hakee vihdoinkin ammattiapua, ja rohkeutta kerättyään kohtaa ihmishirviö sadistin joka mentaalisesti potkaisee naamaan ja räkii päälle henkisesti.

Kuinka heikko pitää ihmisen olla, että valitsee pahan olonsa purkautumis kohteekseen itsemurhan partaalla olevan ennestään jo kiusatun ihmisen? Tosi heikko ja raukkamainen.

Juuri näin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rajoitu pelkästään kriisilinjojen vapaaehtoisiin päivystäjiin. Ihan koulutetuillakin mt-alan työntekijöillä on aina nuo samat patenttiratkaisut valmiina: "rupea harrastamaan jotain", "liiku enemmän", "perusta perhe" jne. Hyvin harvalla alan ihmisellä on oikeasti mitään näkemystä tai kykyjä/halua asiakkaan syvällisempään kohtaamiseen. Se, että "haluaa auttaa" ja on "sosiaalinen" (mitä aina kuulee vakkariperusteluna sille, miksi haluaa ammattiauttajaksi) ei yksinkertaisesti riitä näin vaativalla sektorilla.

Kyllä liikunnalla on ihan todistetusti saatu hyvä tuloksia esim. masennuksen hoitoon ja perheenperustaminen aika oleellisesti auttaa yksinäisyyteen. Millaista tukea sitten kaipaisitte, jos nämä ei kelpaa?

Jos henkilö on yksinäinen ja kontaktien luominen vaikeaa, niin mistä arvelet repäisevän noin.vaan puolison, jonka kanssa alkaa perhettä perustaa?

Menee melkeinpä v*ttuilun puolelle tuollainen "neuvo".

Ennemmin voisi vähän puhua niistä asioista, jotka johtaneet tähän yksinäisyyteen, onko kavereita ollut ikinä ja jos on, niin mikä ollut sillon toisin + minkä takia välit näihin katkenneet. Saada tällä tavoin mahdollisesti oivalluksia aikaan.

Voi myös ehdottaa erilaisia kohtaamispaikkoja, joissa tavata muita ihmisiä. Mutta ensin tietty pitää vähän keskustella niistä yksinäisyyden syistä, ja miten niitä saisi helpotettua.

eivät ole mitään muutakuin rahanahneita huijareita