Soitin kriisilinjalle, aika ammattitaidoton ihminen oli

No mikä sua ahdisti? Sinnehän soitetaan yleensä tilanteissa, jossa on vaikkapa lähiomainen juuri kuollut tai itse tullut vaikka raiskatuksi.

Vierailija kirjoitti:

No mikä sua ahdisti? Sinnehän soitetaan yleensä tilanteissa, jossa on vaikkapa lähiomainen juuri kuollut tai itse tullut vaikka raiskatuksi.

No on kyllä raskaita asioita mielessä mutta niihin ei koskaan päästy.

Ne vastaajathan on vapaaehtoistyöntekijöitä. Eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

sinä olet mielisairas luuseri...

joten älä arvostele ammattilaisia

Taidat itse olla.

Mulla ei ole mielisairautta.

Ei hän varmasti tarkoittanutkaan, että siinä hetkessä ja puhelun lopetettuasi lähtisit keilaamaan tms. vaan yritti ehdottaa jotain mahdollista uutta sisältöä elämääsi. Mitäpä siinä puhelimessa nyt voi paljon tehdä akuutille ahdistuksellesi?

Vierailija kirjoitti:

Ne vastaajathan on vapaaehtoistyöntekijöitä. Eivät ole psykiatrian ammattilaisia.

Jep. Eivät ole mitään ammattilaisia, joten turha sellaista odottaakaan. Toki saavat lyhyen koulutuksen, mutta siihen se jää. Kirjo on monipuolinen, jotkut on kyvykkäämpiä kuin toiset

Ei rajoitu pelkästään kriisilinjojen vapaaehtoisiin päivystäjiin. Ihan koulutetuillakin mt-alan työntekijöillä on aina nuo samat patenttiratkaisut valmiina: "rupea harrastamaan jotain", "liiku enemmän", "perusta perhe" jne. Hyvin harvalla alan ihmisellä on oikeasti mitään näkemystä tai kykyjä/halua asiakkaan syvällisempään kohtaamiseen. Se, että "haluaa auttaa" ja on "sosiaalinen" (mitä aina kuulee vakkariperusteluna sille, miksi haluaa ammattiauttajaksi) ei yksinkertaisesti riitä näin vaativalla sektorilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän varmasti tarkoittanutkaan, että siinä hetkessä ja puhelun lopetettuasi lähtisit keilaamaan tms. vaan yritti ehdottaa jotain mahdollista uutta sisältöä elämääsi. Mitäpä siinä puhelimessa nyt voi paljon tehdä akuutille ahdistuksellesi?

Kuunnella. Se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei rajoitu pelkästään kriisilinjojen vapaaehtoisiin päivystäjiin. Ihan koulutetuillakin mt-alan työntekijöillä on aina nuo samat patenttiratkaisut valmiina: "rupea harrastamaan jotain", "liiku enemmän", "perusta perhe" jne. Hyvin harvalla alan ihmisellä on oikeasti mitään näkemystä tai kykyjä/halua asiakkaan syvällisempään kohtaamiseen. Se, että "haluaa auttaa" ja on "sosiaalinen" (mitä aina kuulee vakkariperusteluna sille, miksi haluaa ammattiauttajaksi) ei yksinkertaisesti riitä näin vaativalla sektorilla.

Kyllä liikunnalla on ihan todistetusti saatu hyvä tuloksia esim. masennuksen hoitoon ja perheenperustaminen aika oleellisesti auttaa yksinäisyyteen. Millaista tukea sitten kaipaisitte, jos nämä ei kelpaa?

Yöllä kuulemma on ammattilaisia linjalla.

Itsellä oli sama. Kerroin tappavani itseni ja lopetin puhelun. Pääsin itse yli, mutta ehkä upposi.

Kirjo on monipuolinen puhelintyöntekijöissä ja rekrytointi voi olla mielivaltaista. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli sama. Kerroin tappavani itseni ja lopetin puhelun. Pääsin itse yli, mutta ehkä upposi.

Puhelun saa lopettaa milloin haluaa, mutta vähän voisi ajatella myös vapaaehtoisten tai työntekijöiden tunteita. 

Tuo vastaaja oli itse varmaan sellainen aktiiviliikkuja  ja harrastaja, joka puskee kaiken tekemiseen. Jo se että ryhtyy tuohon kriisityöhön kertoo sen. Linjan päässä on siis ihan tavallinen ihminen, joka haluaa auttaa onnettomampia ja on siihen saanut jonkinlaista valmennusta. Se ei kerro sitä, että osaisi amattimaisesti auttaa. Ja kuten joku kertoi, eivät edes ammattilaiset ole siinä hyviä.

Olen pahoillani puolestasi ap ja te luuseriksi haukkujat olette itse sellaisia, jos ei muuta irtoa. Kaikki eivät osaa  kuunnella vaan alkavat heti tyrkyttää neuvoja. Kuuntelu on se tärkein elementti noissa keskusteluissa ja kun on kuunnellut tarpeeksi, pystyy ehkä sitten vasta lähestymään soittajaa paremmilla neuvoilla.

Rakkaan lähiomaiseni kuoltua olen huomannut eron tavoissa kuunnella ja olla tukena. Niitä  tapoja on kyllä  asteikolla ykkösestä kymppiin . Tuon ykkösasteikon  

tyypin tapaamisen jälkeen on huonompi olo ja kympin tapaamisen jälkeen huomaa mielen keventyneen valtavasti.  

ihmisten kannattaa muistaa että hyvin moni psykiatri kärsii mielenterveydellisistä ongelmista. Heillä yleisimpiä mielisairauksia ovat skitsofreniset suuruudenhulluus kuvitelmat, persoonallisuushäiriöt ja narsismi

psykiatrien narsismia hoidetaan aina vuosia kestävällä lääkityksellä

Vierailija kirjoitti:

Ei rajoitu pelkästään kriisilinjojen vapaaehtoisiin päivystäjiin. Ihan koulutetuillakin mt-alan työntekijöillä on aina nuo samat patenttiratkaisut valmiina: "rupea harrastamaan jotain", "liiku enemmän", "perusta perhe" jne. Hyvin harvalla alan ihmisellä on oikeasti mitään näkemystä tai kykyjä/halua asiakkaan syvällisempään kohtaamiseen. Se, että "haluaa auttaa" ja on "sosiaalinen" (mitä aina kuulee vakkariperusteluna sille, miksi haluaa ammattiauttajaksi) ei yksinkertaisesti riitä näin vaativalla sektorilla.

Mä kerroin psykologille sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkioireista, jotka vaikeutti asioiden hoitamista ja alkoi näkyä töissäkin. Hänen ratkaisuehdotuksensa oli olla menemättä vaikeisiin tilanteisiin. Eli jättäydy työttömäksi ja linnoittaudu kotiin, en tiedä mistä ajatteli mun saavan esim. ruokaa tai rahaakaan siihen, jos en käy kaupassa, töissä tai asioi kelan ja työkkärin kanssa :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rajoitu pelkästään kriisilinjojen vapaaehtoisiin päivystäjiin. Ihan koulutetuillakin mt-alan työntekijöillä on aina nuo samat patenttiratkaisut valmiina: "rupea harrastamaan jotain", "liiku enemmän", "perusta perhe" jne. Hyvin harvalla alan ihmisellä on oikeasti mitään näkemystä tai kykyjä/halua asiakkaan syvällisempään kohtaamiseen. Se, että "haluaa auttaa" ja on "sosiaalinen" (mitä aina kuulee vakkariperusteluna sille, miksi haluaa ammattiauttajaksi) ei yksinkertaisesti riitä näin vaativalla sektorilla.

Mä kerroin psykologille sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkioireista, jotka vaikeutti asioiden hoitamista ja alkoi näkyä töissäkin. Hänen ratkaisuehdotuksensa oli olla menemättä vaikeisiin tilanteisiin. Eli jättäydy työttömäksi ja linnoittaudu kotiin, en tiedä mistä ajatteli mun saavan esim. ruokaa tai rahaakaan siihen, jos en käy kaupassa, töissä tai asioi kelan ja työkkärin kanssa :'D

Enpä usko, että psykologi suorastaan vaati sua jäämään työttömäksi, jos sulla edes työpaikkaa onkaan? Älä viitsi valehdella suorastaan sontaa; sillä tarkoituksesihan onkin haukkua alansa ammattilaisia eli psykologeja.

Jos sulla on tuonkaltaista pelokkuutta, niin mene hyvä ihminen hakemaan terveyskeskuslääkärin kautta lähete psykiatrian polille ja terapiaan sekä lääkitystä oirehtemisiisi. Kuvitteletko, että puhelimitse jokin kriisipuhelinpäivystäjä voi sinua auttaa tuosta vaan.  Kyllä täytyy olla jo ihmisen todellakin holhouksen ja suljetun osastohoidon tarpeessa, jos ei uskalla edes minkäänlaisia omia asioitaan hoitaa; kumma kun uskalsit psykologille valittaa olotilaasi?

Itse olin sairauslomalla uupumuksen vuoksi ja psyk. sairaanhoitaja ehdotti minulle ratkaisuksi sairaalassa, että alkaisin laittamaan kalenteriin itselleni tekemisiä. Ennen sairastumista kalenterini oli niin täynnä kaikkea, että hyvä että kaikki asiat edes mahtuivat sinne. Sehän se uupumuksen aiheuttikin. Uupumuksen vuoksi yritin karsia turhia asioita elämästäni ja sairastuttuani pidin kalentereista ja aikatauluista ihan tarkoituksella taukoa, jotta toipuisin. Kerroin tämän sairaanhoitajalle, niin hän totesi, että ja nyt sitten oletkin mielisairaalassa pistäen sairastumiseni sen piikkiin, että pidin taukoa kalenterista. Hänen mukaansa se oli virhe. Minulle jäi tästä kommentista vahva epäilys näiden psykiatristen sairaanhoitajien ammattitaidosta. Hän ilmeisesti ajatteli, että olen siinä tilanteessa vain, koska en saa mitään tehtyä ikinä. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että olin todellakin sairastunut, uupunut, eikä se, mitä hän näki silloin ollut minä, vaan sairas ihminen. Olin aktiivinen ja sosiaalinen, harrastava yliopisto-opiskelija, joka teki vielä työtä opintojen ohessa ennen sairastumistani. Osastolla olin tietenkin passiivinen ja innoton raasu, olinhan ihan lopussa. Samalla osastolla oli kyllä muutama tosi hyvä hoitaja. Ammattitaidon taso on kyllä hurjan vaihtelevaa ja on ihan tuurista kiinni, kuka sattuu kohdalle.

Mistä se keskus tietää, mikä sua ahistaa? Sit ku vastaus ei miellytä,mollaat keskusta täällä.

Soittajat ei sitä varmaan yleensä tiedä, mutta osassa noista palveluista on myös se periaate, että valmiita ratkaisuja ei saa antaa, vaan pitää keskittyä kuuntelemiseen ja epäsuoraan neuvontaan eli ikään kuin auttaa soittajaa keksimään itse ratkaisuja. Vaikka olisi itse psykologi, psykiatri tms. koulutukselta, niin siinä linjalla ei ole lupaa ruveta ongelmanratkaisijaksi.