Lue keskustelun säännöt.
Miksi matkustat paljon?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni elämään kuuluu vapaa-aika, ja nautinnot. Minulla on ammattini puolesta hyvät loma-etuudet, joten käytän ne, ja tietty huvittelu on tarpeen ihan työssäjaksmisenkin takia.
En matkusta, koska en assosioi onnellisuutta johonkin paikkaan tai siihen liittyvään matkaan. Ihminen joka matkustaa etsii aina onnellisuutta, ja lopulta masentuu kun sitä joutuu aina etsimään matkustamalla.
Jaksamiseen liittyvät mielenterveysongelmat ovat itseaiheutettuja.
Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Olen jo ala-asteikäisenä tuijotellut karttakirjaa ja lukenut jotain "Maat ja kansat" -tietokirjasarjaa haaveillen siitä, kun olen aikuinen ja pääsen matkustamaan. Pystyn toteuttamaan haaveestani vain murto-osan, mutta ainakin yritän nähdä niin paljon kuin tulotasollani on mahdollista. Tälle vuodelle kertyy yhdeksän eri maata, tosin yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat sellaisia, joissa olen kyllä käynyt ennenkin mutta eri paikoissa.
Koska haluan tehdä ja nähdä asioita mitkä eivät satu olemaan Suomessa. Matkustaminen on vain termi kun siirrytään paikasta a paikkaan b.
Mulla on tuttuja ja kavereita ympäri maailmaa eikä mun elämä rajoitu mitenkään Suomeen. Nytkin kolme matkaa varattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kavereita, miestä, perhettä, harrastuksia eikä muita intohimoja. Ainoat intohimoni ovat matkustelu ja shoppailu. Noihin laitan kaikki ylimääräiset rahani. Ainoastaan matkustaessani tunnen olevani elossa, kaikki muu on pskaa.
Vierailija kirjoitti:
En matkusta, koska en assosioi onnellisuutta johonkin paikkaan tai siihen liittyvään matkaan. Ihminen joka matkustaa etsii aina onnellisuutta, ja lopulta masentuu kun sitä joutuu aina etsimään matkustamalla.
Jaksamiseen liittyvät mielenterveysongelmat ovat itseaiheutettuja.
Sinähän sen tunnut muiden puolesta tietävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Olen jo ala-asteikäisenä tuijotellut karttakirjaa ja lukenut jotain "Maat ja kansat" -tietokirjasarjaa haaveillen siitä, kun olen aikuinen ja pääsen matkustamaan. Pystyn toteuttamaan haaveestani vain murto-osan, mutta ainakin yritän nähdä niin paljon kuin tulotasollani on mahdollista. Tälle vuodelle kertyy yhdeksän eri maata, tosin yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat sellaisia, joissa olen kyllä käynyt ennenkin mutta eri paikoissa.
Siis miten sulla on vaaraa matkustaa 9 eri maahan vuodessa?
Minulla on tarve saada vaihtelua arkeen ja nähdä uusia asioita ja vaikutteita. Harrastan kuvataiteita ja rakastan museoita ja gallerioita. Niitä on hiukan Suomessakin, mutta ne on äkkiä koluttu.
Meitä on moneksi. En halua lomailla jossakin hotellikoloniassa, jossa ainoa hupi on maata altaalla. Tai käydä kerta toisensa jälkeen samassa lomakohteessa (poislukien suurkaupungit, joissa riittää näkemistä useammallekin kerralle).
Joku muu taas tykkää tuttuudesta ja siitä, että paikallisen bistron omistaja tuntee hänet.
Eli meitä on moneksi, ap, ja fiksu ihminen hyväksyy sen. Miksi asia sinulle tuntuu olevan jotenkin vaikea ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Olen jo ala-asteikäisenä tuijotellut karttakirjaa ja lukenut jotain "Maat ja kansat" -tietokirjasarjaa haaveillen siitä, kun olen aikuinen ja pääsen matkustamaan. Pystyn toteuttamaan haaveestani vain murto-osan, mutta ainakin yritän nähdä niin paljon kuin tulotasollani on mahdollista. Tälle vuodelle kertyy yhdeksän eri maata, tosin yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat sellaisia, joissa olen kyllä käynyt ennenkin mutta eri paikoissa.
Siis miten sulla on vaaraa matkustaa 9 eri maahan vuodessa?
Eurooppa + halpalennot. Pidennetyt viikonloput Euroopassa eivät tule kalliiksi. Kesällä teimme kaksi vähän pitempää reissua (reilun viikon), mutta muuten pystyn yleensä irtautumaan töistä vain pidennetyiksi viikonlopuiksi. Omatoimimatkat, halvimmat mahdolliset lennot, edullinen majoitus.
Koska pidän matkustelusta. Eikä se ole pelkkä matka vaan ensin sen suunnittelua, oppaiden lukemista ja fiilistelyä. Sitten etsitään lentoja ja hotelleja. Varsinaisella matkalla näkee ja kokee aina paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Matkan jälkeenkin on mukavaa fiilistellä asialla, kirjoittaa arvosteluja ja katsella valokuvia.
Tietysti myös siksi, että pidän kaupunkien ja ihmisten katselusta, arkkitehtuurista ja taiteesta. Vielä kun tarjolla on useimmiten lämpöä, auringonpaistetta ja hyvää ruokaa, niin matkustelu on kaiken siihen kuluvan rahan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten ihmiset kulahtaa ja masentuu heti aina matkan jälkeen?
Heille ainoa tapa löytää onnellisuus on tehdä uusi matka, jolloin ihminen osaa vain olla onnellinen kerran tai kaksi vuodessa. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja ymmärtää mitä pahaa itselleen ja läheisilleen reissaamisellaan tekee, ympäristöstä ja sen lieve-ilmiöistä puhumattakaan. Rikollisuus elää turismista.
Kyllä masentuneisuuden näkee noiden matkustajien käyttäytymisestä ja ajattelussa. Esimerkiksi kehutaan muita kulttuureja koska ne ovat niin ystävällisiä vaikka siellä on orjuutta ja kuolemantuomiokin taitaa olla voimassa, samassa ei edes haluta tiedostaa että on ollut vieraana jota miellytetään pakosta ettei paikalliset joudu pulaan yhteisössään. Kaikki otetaan, mitään ei anneta.
Kun lopulta palataan omaan yhteisöön, haukutaan se ensin palasiksi negatiivisuudella ja kerrotaan kuinka tuolla toisaalla asiat ovat niin hyvin, ymmärtämättä kuinka hienossa paikassa on itse negatiivisuuttaan purkamassa.
Suosittelen opettelemaan olemaan onnellinen tässä hetkessä ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten ihmiset kulahtaa ja masentuu heti aina matkan jälkeen?
Heille ainoa tapa löytää onnellisuus on tehdä uusi matka, jolloin ihminen osaa vain olla onnellinen kerran tai kaksi vuodessa. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja ymmärtää mitä pahaa itselleen ja läheisilleen reissaamisellaan tekee, ympäristöstä ja sen lieve-ilmiöistä puhumattakaan. Rikollisuus elää turismista.
Kyllä masentuneisuuden näkee noiden matkustajien käyttäytymisestä ja ajattelussa. Esimerkiksi kehutaan muita kulttuureja koska ne ovat niin ystävällisiä vaikka siellä on orjuutta ja kuolemantuomiokin taitaa olla voimassa, samassa ei edes haluta tiedostaa että on ollut vieraana jota miellytetään pakosta ettei paikalliset joudu pulaan yhteisössään. Kaikki otetaan, mitään ei anneta.
Kun lopulta palataan omaan yhteisöön, haukutaan se ensin palasiksi negatiivisuudella ja kerrotaan kuinka tuolla toisaalla asiat ovat niin hyvin, ymmärtämättä kuinka hienossa paikassa on itse negatiivisuuttaan purkamassa.
Suosittelen opettelemaan olemaan onnellinen tässä hetkessä ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
En tunnista itseäni kirjoituksestasi. Miten niin masentuu? Päinvastoin, uusien kokemusten jälkeen mieliala on korkealla ja voimia riittää arkeenkin. Orjuus ja kuolemantuomiot - wot? Ranskaan olen seuraavaksi menossa (en laske Tallinnan matkoja ulkomaanmatkoiksi vaikka siellä piipahdan jo sitä ennen). Miellytetään paikosta ettei paikalliset joudu pulaan, kaikki otetaan... en ymmärrä sanaakaan. En liioin ole koskaan haukkunut Suomea. Haluan täältä joskus muuttaa pois ilmaston takia, mutta se on vasta sitten eläkevuosina ja siihen mennessä maailma ehtii muuttua paljon niin hyvässä kuin pahassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten ihmiset kulahtaa ja masentuu heti aina matkan jälkeen?
Heille ainoa tapa löytää onnellisuus on tehdä uusi matka, jolloin ihminen osaa vain olla onnellinen kerran tai kaksi vuodessa. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja ymmärtää mitä pahaa itselleen ja läheisilleen reissaamisellaan tekee, ympäristöstä ja sen lieve-ilmiöistä puhumattakaan. Rikollisuus elää turismista.
Kyllä masentuneisuuden näkee noiden matkustajien käyttäytymisestä ja ajattelussa. Esimerkiksi kehutaan muita kulttuureja koska ne ovat niin ystävällisiä vaikka siellä on orjuutta ja kuolemantuomiokin taitaa olla voimassa, samassa ei edes haluta tiedostaa että on ollut vieraana jota miellytetään pakosta ettei paikalliset joudu pulaan yhteisössään. Kaikki otetaan, mitään ei anneta.
Kun lopulta palataan omaan yhteisöön, haukutaan se ensin palasiksi negatiivisuudella ja kerrotaan kuinka tuolla toisaalla asiat ovat niin hyvin, ymmärtämättä kuinka hienossa paikassa on itse negatiivisuuttaan purkamassa.
Suosittelen opettelemaan olemaan onnellinen tässä hetkessä ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
Aika masentava yleistys ihmisistä, jotka tuntevat eri tavoin kuin sinä. Moni ihminen sitä paitsi saa elantonsa turismista. Eikä mikään takaa, että demokratia ja ihmisoikeudet toteutuisivat paremmin, jos ihmiset eivät matkustaisi. Päinvastoin turismin suosiminen pitää pahimmat loukkaukset kurissa.
Elämännälkä