Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla on etäinen suhde vanhempiin tai välit poikki?
16.09.2018 |
Tapahtuiko välien katkeaminen pitkän aikavälin kehityksen seurauksena? Oletko tyytyväisempi nyt, kun et enää kovin usein tai lainkaan tapaa vanhempasi / vanhempiasi?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin yhteyttä vanhempiini lähinnä äitini kautta. Kun äiti kuoli, yritimme aluksi isän kanssa soitella silloin tällöin. Kankeaa oli/on. Minä yritin kutsua isää kylään ja kutsua perhettäni hänelle kylään, mutta isälle ei käynyt kun aina on kiireitä. Aina. Olen sanonut, että tulee vaan milloin hänelle käy.
Isä myös avautui heti äidin kuoleman jälkeen, että ei olisi halunnut minua, mieheni on turha paperinpyörittäjä, lapsemme ovat meluisia ja muutenkin huonoja, poika on hel**tin homo ja minäkin luulen olevani parempi kuin olenkaan. Näistä lähtökohdista on hieman kankeaa se yhteydenpito. Olemme siis ihan normaali akateemissa ammateissa oleva perhe, teini-ikäisistä lapsista ei saa meluisia tekemälläkään, pojalla on pitkät hiukset.
Helpompaa on olla tapaamatta, mutta jännittää miten menee sitten kun/jos isästä tulee oikeasti vanha ja huonokuntoinen.
Isäsi oli surustaan sekaisin tuolloin ja puhui läpiä päähänsä.
Lähesty uudelleen .
Ai jaa, jos on surusta sekaisin, voi haukkua syyttömät lapsensa. Reilua, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan erilainen kuin vanhempani. Puheenaiheet pysyvät lähes aina arkisella tasolla. Yhteistä juteltavaa ei useinkaan löydy. Suurimpana syynä ehkä vanhempieni tietynlainen vanhanaikaisuus ja uskonnollisuus. Siskojen kanssa heillä riittää puhuttavaa, mutta ei minun kanssani. Vanhempani ovat 60-luvulla syntyneet, eli eivät vielä eläkeiässä.
Huonoihin väkivaltaisiin vanhempiini välit poikki, ollut jo 12 vuotta, ja kadun etten uskaltanut tehdä sitä aiemmin jo, kiduin psykopaatti isäni uhrina 30 vuotta. Lapsuus hirveää alistamista, väkivaltaa, pelkoa, ja se ei todellakaan jäänyt lapsuuteen! Aikuisikäisenäkin isä sai raivokohtauksen jos oli eri mieltä jostain. Aikuisena ollessani on myös käynyt muutaman kerran kimppuun mm tukkapölly, luunappi (sellainen iso jysäys, jäi kuhmu) ja kerran kuristanut kurkusta.
Hullu arvaamaton sadisti.
Vasta kun lapseni syntyi, sain rohkeutta suojella lastani ja itseäni. Välit poikki ja en aio korjata. En päästä hullua elämääni enää ikinä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli, kun olin 11-vuotias ja sen jälkeen välit äitiin hitaasti alkoivat huonontua. Siihen ei oikein ole mitään yksittäistä syytä. Hän on alkoholisti, jolla on kapea maailmankuva ja mitään ei voi sanoa ilman, että se kerrotaan vähintään sukulaisille, yleensä myös työkavereille. Hän on pinnallinen eikä ymmärrä luonnettani (en ole kovin sosiaalinen), syyttää minua ja muita omista virheistään ja muiden virheistä, ei ota vastuuta tai pyydä anteeksi. Ei mitään elämänhallintataitoja, on minulle velkaa useamman tonnin ja syyllistää, jos en lainaa lisää rahaa. Nyt kun olen opiskelemassa toisella puolella Suomea, niin nähdään pari kertaa vuodessa. Lähinnä vain sen takia, että kaipaan koiria ja haluan rahani takaisin.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'."
Näin Mestari sanoi ja niin kävi kun Häntä lähdin seuraamaan.
Toivon, että myös he tulisivat pimeydestä valkeuteen ja löytäisivät iankaikkisen Elämän Kristuksessa ja pelastuisivat Jumalan vihalta.
Ei tuon ahneen sukupolven kanssa oikein huvita olla tekemisissä. Ei saisi yleistää, joten puhun vain vanhemmistani - he ovat kuin malliesimerkki ahneesta sukupolvesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit poikki syystä. kirjoitti:
Ei tuon ahneen sukupolven kanssa oikein huvita olla tekemisissä. Ei saisi yleistää, joten puhun vain vanhemmistani - he ovat kuin malliesimerkki ahneesta sukupolvesta.
Mun myös, vanhempani ovat vittumaisia, itsekkäitä, ahneita porsaita. Kaiken kahmivat itselleen, vaativat kaien avun heille edeltävältä sukupolvelta (vanhemmiltaan) ja seuraavalta sukupolvelta (lapsiltaan), mutta missään eivät ole ikinä auttaneet vastavuoroisesti itse.
En ole saanut kertaakaan mitään apua tai tukea kotoa (esim henkinen tuki, raha-apu köyhänä opiskelijana, lastrnhoitoapu tms) mutta minen on pitänyt jatkuvasti olla kaikin tavoin auttamassa heitä.
Itskkäin ja ahnein ryöstäjäsukupolvi kautta maailman historian. Suuret ikäluokat.
Asun ulkomailla ja joka vuosi oletetaan, että tulen jouluksi ja juhannukseksi Suomeen. Viime kesänä mökillä äitini sanoi, että minä voisin nukkua autossa, sitä edellisenä vuonna grillausmökissä puupenkillä. Tänä kesänä en tullut, ja muistutin näistä tapauksista. Seuraus: täysi kieltäminen ja sen jälkeen sain kuulla että en vain osaa pitää puoliani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on hirveän negatiivinen ja tapaamiset ovat aina sitä samaa valituksen kuuntelua. Milloin on naapurit olleet törkeitä, milloin joku kaupan kassa tai lääkäri. Kellään ei ole yhtä paljon sairauksia kuin hänellä ja hän varmaan kohta kuolee niihin - todellisiin ja kuviteltuihin. Sää on ihan vääränlainen ja telkkariohjelmat huonoja. Bussiaikataulutkin on ihan hänen kiusakseen tehty väärin ja naapuri kolautti ovea ihan vain häntä häiritäkseen. Ja sitten tämän päälle aina se sama valitus kun kukaan ei käy kylässä.
Niin, minkähän takia ei....
Miten olette toimineet sitten kun toinen vanhempi kuol_ee ja toinen jäänyt leskeksi? Eikö se leski ala ahdistell ja esittää vaatimuksia lapselle sen jälkeen kun jää yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä: ei koskaan kiinnostanut olla isä tai ei osannut olla, en tiedä. Vietti mieluummin aikaa ja eli elämäänsä äitipuolen kanssa.
Äiti: alkoholisoitunut. Teki lapsuudestani suoraan sanottuna paskan. Valitsi isäpuoleksi väkivaltaisen alkoholistin kun olin kuusi. Joka viikonloppu viinaa ja tappelua. Sitä kesti yli 10 vuotta. Äiti valitsi aina miehensä lastensa sijaan.
Muutin kotoa pois 20-vuotiaana. Enää ei kiinnosta kummankaan vanhemman olemassa olo.
N25
Vierailija kirjoitti:
Minua vaaditaan usein että pitää sopia välit vanhempien kanssa. Varmasti siksi, koska ei ole muita läheisiä. Mutta ei se silti kannata jos oma mielenterveys kärsii. Isäni on ollut väkivaltainen ja äitini narsisti. Välit meni lopullisesti kun aloin odottaa ekaa lastani.
Mua myös painostetaan ”sopimiseen”. Painostajina naiset joilla oma isä lämmin, rakastava ja turvallinen. Luulevat varmaan että kaikkien isät on. No ei ole - mun väkivaltainen hakkaajaisä ja ilkeä vittuilija ei ikinä muutu ja todellakin on parempi olo kun välit on poikki. Toivottavasti pysyvät loppuun asti. Ja kun ukko kuolee niin juhlin!
Oltiin vanhempieni kanssa aina hyvin läheisiä. Lämpimät välit.
Isäni kuoli, ja perhedynamiikka muuttui. Kuvittelin, että ehkä lähennymme entisestään jo läheisen äitini kanssa, mutta toisin kävi. Riitelemme nykyään paljon, emmekä ole enää lainkaan läheisissä väleissä. Kaikki siis muuttui yllättäen isäni poismenon jälkeen. En oikeastaan tiedä edes, että miksi. Mitään erityistä ei muuten ole tapahtunut. Huomaan vain, että olemme melko tympeitäkin toisillemme nykyään. Isäni kuoli 4 vuotta sitten, eli mikään uunituore juttu ei ole kyseessä.
En todellakaan odottanut näin käyvän ja olen asiasta kyllä hyvin surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin vanhempieni kanssa aina hyvin läheisiä. Lämpimät välit.
Isäni kuoli, ja perhedynamiikka muuttui. Kuvittelin, että ehkä lähennymme entisestään jo läheisen äitini kanssa, mutta toisin kävi. Riitelemme nykyään paljon, emmekä ole enää lainkaan läheisissä väleissä. Kaikki siis muuttui yllättäen isäni poismenon jälkeen. En oikeastaan tiedä edes, että miksi. Mitään erityistä ei muuten ole tapahtunut. Huomaan vain, että olemme melko tympeitäkin toisillemme nykyään. Isäni kuoli 4 vuotta sitten, eli mikään uunituore juttu ei ole kyseessä.
En todellakaan odottanut näin käyvän ja olen asiasta kyllä hyvin surullinen.
Tää on vaikea kuvio silloin kun äitisi todenteolla vanhenee ja ehkä tarvitsee apua. Ei myöskään ehkä ole luontevaa alkaa sitten yhtäkkiä läheisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin vanhempieni kanssa aina hyvin läheisiä. Lämpimät välit.
Isäni kuoli, ja perhedynamiikka muuttui. Kuvittelin, että ehkä lähennymme entisestään jo läheisen äitini kanssa, mutta toisin kävi. Riitelemme nykyään paljon, emmekä ole enää lainkaan läheisissä väleissä. Kaikki siis muuttui yllättäen isäni poismenon jälkeen. En oikeastaan tiedä edes, että miksi. Mitään erityistä ei muuten ole tapahtunut. Huomaan vain, että olemme melko tympeitäkin toisillemme nykyään. Isäni kuoli 4 vuotta sitten, eli mikään uunituore juttu ei ole kyseessä.
En todellakaan odottanut näin käyvän ja olen asiasta kyllä hyvin surullinen.
Mun äidillä oli sama. Myöhemmin ymmärsin että hän oli surusta sekaisin ja noin monta vuotta masentunut.
Just. Sinulla taitaa olla jotain vaikeuksia käsitteiden ymmärtämisen kanssa.