Lue keskustelun säännöt.
"Sen oikean" kanssa olevat, kysymys !
16.09.2018 |
Haaveiletteko koskaan muista miehistä ? Onko teillä koskaan tunnetta, että tämä ei välttämättä olekaan sitä, mitä haluat ? Minulla tunteet vaihtelee melkein ihan päivän ja fiiliksen mukaan, mietin onkohan normaalia vain pitäiskö lopettaa koko juttu. Niin ja tunteneet olemme jo vuosia, alussa oli vahva tunne että tämä on se oikea, mutta seurustelun alettua n. vuosi sitten astui pian kuvaan myös nämä ajoittaiset epäilykset ja ajatukset muista. Ja sitten toisina päivinä olen umpirakastunut.
Kommentit (20)
Tai voisi kai sanoa että kuka vaan voi vastata, se oikea kun on aika hatara käsite ...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteen arki on tullut vastaan ja alkuhuuma on ohi.
Ei ihminen muutu sokeaksi ja kuuroksi rakastaessaan. Jotkut kenties, mutta meille muille rakkaus on myös valinta. Maailmahan on ihania ihmisiä täynnä!
Tuntuukin siltä, että pitää tavallaan tehdä valinta; olenko tässä vaikka tiedän tarkalleen myös tämän tyypin huonot puolet ?
Olenko onnellinen tämän valinnan kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haaveiletteko koskaan muista miehistä ? Onko teillä koskaan tunnetta, että tämä ei välttämättä olekaan sitä, mitä haluat ? Minulla tunteet vaihtelee melkein ihan päivän ja fiiliksen mukaan, mietin onkohan normaalia vain pitäiskö lopettaa koko juttu. Niin ja tunteneet olemme jo vuosia, alussa oli vahva tunne että tämä on se oikea, mutta seurustelun alettua n. vuosi sitten astui pian kuvaan myös nämä ajoittaiset epäilykset ja ajatukset muista. Ja sitten toisina päivinä olen umpirakastunut.
Haaveilen kyllä muista miehistä, mutta en kerro siitä vaimolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuukin siltä, että pitää tavallaan tehdä valinta; olenko tässä vaikka tiedän tarkalleen myös tämän tyypin huonot puolet ?
Olenko onnellinen tämän valinnan kanssa?Ap
Nimenomaan näin. Täydellistä ihmistä ja kumppania ei ole olemassakaan.
Kattelen ja flirttailen muidenkin miesten kanssa. Se lisää tulisuutta tähän suhteeseen. Ketään ihmistä ei voi omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuukin siltä, että pitää tavallaan tehdä valinta; olenko tässä vaikka tiedän tarkalleen myös tämän tyypin huonot puolet ?
Olenko onnellinen tämän valinnan kanssa?Ap
Onni syntyy sinusta itsestäsi, älä edellytä, että kumppani tekee sinusta onnellisen. Onnettoman hän voi kyllä tehdä.
Seksi mielessä haaveilen muista miehistä, kuinka jännittävää se on kun uusi/tuntematon koskettaa ekan kerran, niinkuin aina alkuhuumassa tai teininä oli sellaista "kihelmöintiä", mutta tämä vain ajatuksen tasolla, fantasiaa. Ollaan oltu miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ja on edelleen halua olla loppu elämä tämän herran kanssa, vaikka arki on tullut kuvioihin ajat sitten. Pidämme silti yhdessä hauskaa, pelleilemme ja teemme jännittäviä asioita, mikä saa parisuhteeseen uutta puhtia. En voi tietenkään sanoa muiden puolesta, mutta jos tuumailee ja epäilyttää noin paljon parisuhde, niin ei vaikuta "siltä oikealta". Niinkuin joku tuolla jo sanoi, että alkuhuuma on teidän suhteesta kadonnut ja arki astunut kuvioihin, niin nythän sen parisuhteen kyseisen tyypin kanssa nähdään toimiiko suhde. Vaikea tietenkin näin ulkopuolisena sanoa, joka ei yhtään tiedä sinusta ja miehestäsi mitään, että kannattaako jäädä vai lähteä. Epävarmana tietenkin voit jäädä ja katsoa mitä tapahtuu. Kyllä sen sitten tietää, haluatko loppu elämäsi ajan herätä tämän miehen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut sellainen, että harva ihminen on jäänyt mulle mieleen tai ylipäänsä kiinnittänyt huomiotani alun perinkään. Olen ihastunut elämässäni kolmesti ja viimeisin oli mun oikeani, jonka kanssa ollaan nyt seurusteltu useampi vuosi. En ole alkanut suhteemme aikana nähdä muita ihmisiä sen paremmin kuin ennen suhdettakaan, joten ei, en haaveile muista. Olen onnellinen siitä, että löytyi edes yksi hyvä ja sopiva, joka vielä tykkäsi takaisinkin päin - mikä lottovoitto!
Kysynkin, että missä ihmeessä liikkuu useita sellaisia miehiä, joita tekisi mieli? Ei ainakaan Helsingissä.
Mieti miten paljon nuo miehesi huonot puolet vaikuttavat teidän rakkaudessanne, yhteiselämässänne ja sinussa. Miten paljon ne vaikuttaisivat pitkällä ajalla, esim koko loppuelämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan paljon myös luonteesta. Itse olen hyvin harvoin ihastuvaa tyyppiä ja pystyn pitämään kasassa vain vähän ihmissuhteita kerrallaan. En ole halunnut muita miehiä tämän suhteen aikana ja pelkkä ajatuskin uuvuttaa, että edes ajatuksen tasolla touhuaisi jonkun toisen kanssa. Jokainen päivä vain vahvistaa uskoani tähän parisuhteeseen. Toki on huonoja hetkiä mutta ne eivät heitä minua ”raiteilta” niin että kyseenalaistaisin koko jutun. Aiemmissa suhteissani näin kyllä kävi ja se oli aina lopun alkua. Olin tosin nuori eikä itsetuntemukseni ollut kovin hyvä, niin annoin vain asioiden tapahtua ja marttyyrinä voivottelin niistä itselleni.
Parisuhde on valinta kuten jo mainitsit, ja kun sen olet tehnyt niin olet myös osaltasi vastuussa suhteenne tilasta. Hyväksytkö miehen huonot puolet? Pystyttekö keskustelemaan ongelmista ja tukemaan toisianne niin etteivät nuo huonot asiat ala kasaantua?
Tapasin "oikean tuntuisen" muutama vuosi sitten ja sen jälkeen oon joutunut pohtimaan päivittäin tunteitani nykyiseen mieheeni. Ja vaihteleehan nuo tunteet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pitkä parisuhde enkä voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa kuin oman mieheni. Olen silti ihastunut pariin otteeseen toiseen, mutta nämä ihastumiset ovat olleet tyyliltään samanlaisia mitä varhaisteininä johonkin maailmantähteen ihastuminen. Toisessa on ollut jotain vastustamatonta kuten ihanat silmät, mutta en ole edes hankkiutunut juttusille. En ole parisuhteessa jäänyt mistään vaille, joten oma mies on täyttänyt ne tarpeet, joita minulla on. Rakastan miestäni edelleen.
Kunpa minunkin "oikeani" tajuaisi että kuulutaan yhteen...niin paljon yhdistäviä tekijöitä...
Ihastuin ja rakastuin mieheeni järjettömästi ja menimme naimisiin nykymittapuulla nuorena. Varmasti tässä molemmat ollaan kasvettu ja muututtu vuosien mittaan. Pikkuhiljaa varmaan kumpikin on tullut huomaamaan myös toistemme heikkoudet ja huonot puolet. Kysymys kuuluukin, tahdommeko niistä huolimatta olla yhdessä ja rakastaa toisiamme. En tiedä onko ihmiselle sitä yhtä ja oikeaa- itse en ole halunnut koskaan ketään muuta. Kyllähän se alun kiihkeys on tasaantunut, mutta seksi on edelleen hyvää, nauramme , juttelemme ja teemme paljon asioita yhdessä. 1/3osa teineistä on jo muuttanut omilleen ja loputkit lähtenevät viiden vuoden sisällä ja tätä aikaa odotamme.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa minunkin "oikeani" tajuaisi että kuulutaan yhteen...niin paljon yhdistäviä tekijöitä...
Mielestäni pelkät yhdistävät tekijät ei riitä. Täytyy olla myös jotain särmää, kitkaa tai miksi sitä sanoisi. Mun mieheni saa minut edelleen nauramaan, mutta toisaalta hän osaa edelleen ärsyttää paremmin kuin kukaan.
En tiedä onko tämä se oikea, mutta muut miehet ei jaksa kiinnostaa yhtään. Ei tosin aina se omakaan mies 😁 luultavasti olen vain keski-ikäistynyt.
T. 41 v, 5 vuotta parisuhteessa
Tässä miehessä arvostan juuri sitä, että haluaa sitoutua ja näyttää sen. Toisaalta olemme tosi erilaisia jo elämänkatsomuksiltamme, vaikka olemme aina voineet jutella kaikesta ja tulemme hyvin toimeen. Välillä toisen ajatusmaailmaa on vain hankala ymmärtää täysin.
Itse olen ollut jo vuosia enemmän tai vähemmän sinkkuna, joten onhan tässä totuttelemista.
Sinkkuajoilta minulla on kokemusta kaikenlaisista tyypeistä ja tiedän, miten vaikea nykyään on löytää mitään aitoa. Siksikään en haluaisi helpolla luovuttaa, mutta välillä tämä tunteiden vuoristorata ihmetyttää.
AP
En suo ajatustakaan muille miehille.