Vaikeutuuko tämä yliopisto-opiskelu jossain vaiheessa?

Helppoo on..2 maisterin tutkintoa. Toisessa sai/piti jopa enemmän käyttää omaa päätään.

Opiskeletko alaa, jolla jo työskentelet?

No tietotekniikka tietysti on helppoa, jos on ohjelmat hallussa. Eikö teillä ollut mahdollista suorittaa sitä vain tekemällä se osaamistesti?

Kyllä se siitä vaikeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeletko alaa, jolla jo työskentelet?

En. Olen tosin käynyt jotain peruskursseja, mutta kauan sitten, vanhan ajan teknisessä opistossa. Mutta niissä aloitusluennoilla aloitettiin jo tekemään kunnon tehtäviä, ei jotain laske 1+1 tehtäviä. Uskon minä, että vaikeutuu vielä ihan kunnolla, mutta tämä aloituksen taso oli aika yllättävä. Eikä aika ole kullannut muistoja, vanhoista muistiinpanoista ja päivämääristä näkee, että heti lähdettiin tekemään kunnolla. Tehtäviä on kyllä määrällisesti paljon, mutta helppoja.

Olet opiskellut siis kuinka kauan? Pari kuukautta? Tottakai teille puhutaan vielä kuin lapsille ja lähinnä harjoittelette löytämään paikasta toiseen, olette vasta orientoitumassa. Odota pari vuotta...

Omista opiskeluista on jo 30 vuotta aikaa. Meillä oli tietotekniikan perusteet 4 ov kurssi, joka oli kaikille teknillisen tiedekunnan fukseille pakollinen. Luennot piti jonkun muun tiedekunnan assari, muistan vain sen karmaisevan huonon luennointityylin ja jatkuvat virheet ohjelman koodissa, jota kirjoitti. Virheet huomasivat vain ne, joilla oli vanhat luennot edelliseltä vuodelta. Suuri osa lopetti kurssin kesken ja korvasi sen myöhemmin muilla kursseilla.

Assarin asenne oli... ette te tästä mitään ymmärrä, painaijaisluennoitsija.

Luennoitsijatkin on persoonia, eikä kaikki ole hyviä opettajia.

Aloittajia on monta tasoa, sinulla selvästikin on jo taustaa alalle, jotkut tulevat ihan pystymetsästä.

Olette vasta ihan alussa, kaksi viikkoako on ollut opintoja? Et tietenkään voi arvioida koko opintoja kahden viikon ja yhden luennoitsijan perusteella.

Muista, että noihin opintoihin voi hakeutua myös sellaiset, joilla ei ole ala-asteesta lähtien ollut tietotekniikkaa. Minäkin pärjäsin ylioppilaaksi asti ilman yhtäkään atk-tuntia ja olen alle nelikymppinen. Toki tietotekniikan perusjutut on hallussa, mutta pisti silmään tuo ala-astetehtävistä aloittaminen. Ei ne kaikille ole ala-astetason tehtäviä, jos ala-asteella ei ole tietokoneista tiedetty mitään. 

Ei ne vaikeudu. Yliopisto-opinnot kysyy lähinnä hyviä istumalihaksia, että jaksaa puurtaa saman homman parissa pitkään. Mutta sitähän tutkiminen sitten työnäkin on. Ei siinä ole mitään vaikeeta, mutta vaatii loputonta lähteisiin tutustumista, tilastojen luomista jne.

Nyt on kai vasta ensimmäinen luentoviikko mennyt? Odota nyt edes pari kuukautta. Opetan itse tietotekniikkaa yliopistossa ja havaintojeni mukaan ensimmäisen ohjelmointikurssin vaikeustaso eri yliopistoissa vaihtelee suuresti. Mutta kyllä niissä helpompienkin kurssien yliopistoissa tulee jatkossa vaativampia kursseja.

Ensimmäisellä kurssilla opiskelijoiden lähtötaso vaihtelee suuresti. Luennoija pyrkii siihen, että iso osa ei putoa kärryiltä heti parilla ensimmäisellä viikolla.

Yliopistossa opettajat näkevät hirveän vaivan, jotta mikään ei tuntuisi vaikealta. Tulos on sitten se, että varsinkin perusopintojen kaikilla kursseilla on 20 % joka ei selviä oppimäärästä, 20% joka oikeasti osaa kaiken ja enemmän, ja noin 60% joka saa jonkun satunnaisen oivalluksen.

Jännittävintä on, että palaute siitä, että ”kurssilla ei ollut mitään uutta opittavaa” tulee useimmiten siltä alimmalta 20 prosentilta, joka ei ilmeisesti edes tajua, mitä tästä olisi pitänyt oppia. Se ylin 20% taas ilmeisesti tajuaa, että on epätavallinen.

Tämä on tietydti tyypillisintä nimenomaan perusopintojen kursseilla, missä joukossa on kaikkein eniten myös sivuaineopiskelijoita. Maisterivaiheessa ilmiö on jo kadonnut.

Mitä siihen vaikeutumiseen tulee, niin tavallaan ja tavallaan. Opettajakunta tekee kaikkensa, jotta homma ei tuntuisi vaikeutuvan, vaan uusi opittava asettuisi aina luontevan helposti entisen päälle. Toki sisällöt syvenevät ja abstrahoituvat ja muuttuvat entistä tutkimuksellisempaan suuntaan, sampin kuin opiskelumenetelmissä aletaan vaatia entistä enemmän tiedon tuottamista sen pmaksumisen sijaan. Mutta jos homma menee niin kuin sen pitäisi, tämä ei missään vaiheessa tunnu vaikealta, eikä ole vaikeaa suhteessa siihen, mitä opiskelija jo (siinä vaiheessa, oletettavasti) osaa.

Jos olet koodannut aikaisemmin, vaikkakin vuosikaudet sitten, niin sinulle monet tarvittavat ajattelumallit ovat kuitenkin tuttuja. Et uskokaan, kuinka monelle vasta-alkajalle tuottaa vaikeuksia ymmärtää esim. sijoituskäskyä muuttuja = muuttuja + 1. Tai muodostaa lauseke, jolla vaikka lasketaan bensan kulutus 100 kilometriä kohti, kun tiedetään kuljettu matka ja se, kuinka monta litraa bensaa kului.

Tällaiset jutut pitää aluksi selittää perusteellisesti, jos ei halua, että iso osa porukasta putoaa kärryiltä heti alussa. Mutta kyllä tyypillisesti tehtävät vaikeutuvat aika nopeasti, ja usein joskus 5. tai 6. viikon kohdalla monet opiskelijat toteavat, että nyt joutuu jo miettimään tosissaan.

10

Onko varmasti tietotekniikka (teknillinen yliopisto/tiedekunta) eikä tietojenkäsittelytiede (luonnontieteellinen)? Jälkimmäinen on oikeasti helppoa, eikä vaadi esim. matemaattisesti juurikaan mitään. Eka taas vaikeutuu kyllä, mutta ei sentään rakettitiedettä ole. Jos on matemaattisesti lahjakas, niin ei sekään todella vaikeaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vaikeudu. Yliopisto-opinnot kysyy lähinnä hyviä istumalihaksia, että jaksaa puurtaa saman homman parissa pitkään. Mutta sitähän tutkiminen sitten työnäkin on. Ei siinä ole mitään vaikeeta, mutta vaatii loputonta lähteisiin tutustumista, tilastojen luomista jne.

No kyllä ainakin laadullinen tutkimus vaatii itsekin ajattelemista.

Helppoina koin yliopisto-opinnot kyllä. Ammattikoulu aikanaan oli vaikeampi.

Olet väärällä alalla jos haasteita halusit.

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti tietotekniikka (teknillinen yliopisto/tiedekunta) eikä tietojenkäsittelytiede (luonnontieteellinen)? Jälkimmäinen on oikeasti helppoa, eikä vaadi esim. matemaattisesti juurikaan mitään. Eka taas vaikeutuu kyllä, mutta ei sentään rakettitiedettä ole. Jos on matemaattisesti lahjakas, niin ei sekään todella vaikeaa ole.

Jälkimmäinen ei vaadi matemaattisesti mitään, mutta silti opiskelijoille suositellaan 60op matikkaa? Oletko itse ihan oikeasti opiskellut tietojenkäsittelytiedettä mat-lussa?

Opinnot eri yliopistoissa vaihtelevat. Esim. HY:n tietojenkäsittelytieteen ensimmäinen vuosi on selvästi helpompi kuin Aallon tietotekniikan, mutta kyllä ne HY:n tkt:kin opinnot vaikeutuvat opintojen edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opettajat näkevät hirveän vaivan, jotta mikään ei tuntuisi vaikealta. Tulos on sitten se, että varsinkin perusopintojen kaikilla kursseilla on 20 % joka ei selviä oppimäärästä, 20% joka oikeasti osaa kaiken ja enemmän, ja noin 60% joka saa jonkun satunnaisen oivalluksen.

Jännittävintä on, että palaute siitä, että ”kurssilla ei ollut mitään uutta opittavaa” tulee useimmiten siltä alimmalta 20 prosentilta, joka ei ilmeisesti edes tajua, mitä tästä olisi pitänyt oppia. Se ylin 20% taas ilmeisesti tajuaa, että on epätavallinen.

Tämä on tietydti tyypillisintä nimenomaan perusopintojen kursseilla, missä joukossa on kaikkein eniten myös sivuaineopiskelijoita. Maisterivaiheessa ilmiö on jo kadonnut.

Mitä siihen vaikeutumiseen tulee, niin tavallaan ja tavallaan. Opettajakunta tekee kaikkensa, jotta homma ei tuntuisi vaikeutuvan, vaan uusi opittava asettuisi aina luontevan helposti entisen päälle. Toki sisällöt syvenevät ja abstrahoituvat ja muuttuvat entistä tutkimuksellisempaan suuntaan, sampin kuin opiskelumenetelmissä aletaan vaatia entistä enemmän tiedon tuottamista sen pmaksumisen sijaan. Mutta jos homma menee niin kuin sen pitäisi, tämä ei missään vaiheessa tunnu vaikealta, eikä ole vaikeaa suhteessa siihen, mitä opiskelija jo (siinä vaiheessa, oletettavasti) osaa.

Hienoa, että yliopiston opettajat ovat muuttuneet 30 vuodessa. Tekniikan puolella törmäsin huonoimpiin opettajiin koko opiskelu-urani aikana... vertailuna peruskoulun 1-9 luokat, lukion 1-3 luokat. Oli pienoinen järkytys istua ensimmäisillä luennoilla, jotka perusopinnoissa oli matematiikkaa. En ymmärtänyt mitään, kaivoin lukion kirjat uudelleen esiin ja kertasin sieltä ja opettelin itse... suurin osa luennoisijousta oli tuolloin lähellä eläkeikää... hälläväliä asenteella liikenteessä.

Kuukausi takana ja täysiä pisteitä tulee sangen helpoilla harjoituksilla. Kaipa nämä tästä vaikeammaksi muuttuu. Mutta kirjoitin diipadaapaa esseen, poimi lähteitä sieltä täältä, mutta pääasiassa kirjoitin puuta heinää vähän sinne päin omasta päästä, käytin aikaa puoli tuntia. 8/10 pistemääräksi, vähennys siitä, kun yksi luennoilla käsitelty asia oli jäänyt vähälle. 

Muissa aineissa nyt ollaan niin alkuvaiheessa, että tehtävät on varmaan siksi helppoja. Mutta hirveän helppoja ne ovat kyllä alkuvaiheenkin tehtäviksi. En ole mikään supernero, vaan aika keskinkertaisuus, C:n kirjoittaja lukiossa. 

Nyt käytin viimeisimpään essee-kirjoitukseen jo tunnin -> täydet pisteet. Olen alkanut epäillä, että opiskelija-aines on niin heikkoa nykyään, että mukaan on syötetty dippadappa-kursseja, että jotain saisivat aikaan. Ryhmätöistä tulee täydet ihan perusesitelmällä. "Aiheseen tutustuttu hyvin" - niin, jos tehtäväksi annetaan tutustua aiheeseen, niin kai sen suurin osa sitten niin tekee? Onkohan nyt niin, että nämä yliopisto-opintoja vaikeaksi kehuskelevat ovatkin oikeasti niitä, joille opiskelu on vaikeaa, mutta ovat onnistuneet sisään pääsemään?

Ok, ensimmäinen jakso vasta takana, joten varmaan vaikeutuu. Mutta - lukiossakin oli tässä vaiheessa jo paljon enemmän tekemistä ja ei täysiä pisteitä millään liirumlaarumilla saanut, vaikka kävin "kaikki pääsee sisään" -maaseutulukion.