Voiko mies aloittaa suhteen ihmisen kanssa, vaikka olisi ihastunut toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymys siis: onko seurustelu joillekin miehille tärkeää, vaikka nainen ei olisi se unelmien täyttymys? Ap

Hyvin monelle miehelle JA naiselle se jostain syystä on ja aika harvan kumppani itseasiassa on se unelmien täyttymys.

Itse olin suhteessa rakastamani miehen kanssa, mutta hän jätti minut elämäntilanteidemme yhteensopimattomuuden vuoksi. Rakastan häntä yhä ja hänkin rakastaa minua. Silti olemme molemmat suhteessa uusien kumppaneiden kanssa. Ainakin minä rakastan uutta kumppanianikin.

Miksi rakkaudet pitäisi laittaa arvojärjestykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäkysymys siis: onko seurustelu joillekin miehille tärkeää, vaikka nainen ei olisi se unelmien täyttymys? Ap

Hyvin monelle miehelle JA naiselle se jostain syystä on ja aika harvan kumppani itseasiassa on se unelmien täyttymys.

Mikä siitä tekee tärkeän?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin suhteessa rakastamani miehen kanssa, mutta hän jätti minut elämäntilanteidemme yhteensopimattomuuden vuoksi. Rakastan häntä yhä ja hänkin rakastaa minua. Silti olemme molemmat suhteessa uusien kumppaneiden kanssa. Ainakin minä rakastan uutta kumppanianikin.

Miksi rakkaudet pitäisi laittaa arvojärjestykseen?

Täähän nyt on ihan idioottimainen kommentti. :D Sähän juuri kerrot rakastavasi molempia, mutta mikäli tämä edellinen mies haluaisi suhteen jälleen kanssasi niin täytyisihän sinun valita jompikumpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen parisuhteessa kakkosvaihtoehdon kanssa ja meillä on lapsi, olen toki nainen. En koskaan saanut sitä miestä kenet halusin vaikka miehiä ympärilläni on aina riittänyt riesaksi asti. Ihastun todella harvoin koska olen nirso miesten suhteen. Tämä yksi sitten kolahti ja kovaa. Meistä ei kuitenkaan tullut mitään vaikka mieskin oli ihastunut minuun. Mies sairastui vakavasti(masennus) ja torjui minut. Sulki mut elämästään täysin pois vaikka olisin halunnut tukea ja auttaa häntä. Samoihin aikoihin muutti toiselle puolen suomea. Yhteydenpito katkesi kuin seinään ja minä jäin nuolemaan näppejäni. No en voi koko elämääni odotella ottaako mies yhteyttä joten löysin hyvän kakkosen ja perustin hänen kanssaan perheen. Ja kyllä, ajattelen tätä toista miestä joka ikinen päivä. Mutta halusin elämässäni perheen ja lapsia, biologinen kello tikitti joten oli pakko tehdä järkipäätös ja tyytyä toiseen. Kuulostaa kamalalta mutta näin se elämä nyt vaan meni. Ja olen itsekkin pettynyt ja surullinen etten saanut sitä kenet olisin halunnut. Kaihoina katselen muiden onnea, miten hehkutetaan siitä oikeasta ja mennään naimisiin, perustetaan perhe just sen elämän rakkauden kanssa. Minä en saanut sitä koskaan kokea.. Mutta onneksi minulla on edes lapsi, siitä olen kiitollinen sillä kaikki ei välttämättä saa sitä onnea. Enkä tiedä miten tulen selviämään kun kuulen tämän toisen miehen perustavan perheen jne... Mutta onneksi se ei ole nyt ajankohtaista, toivon olevani vahvempi sitten kun sen aika on..

Miten sä voit katsoa sun puolisoa silmiin, kun ajattelet noin?! Itse pitäisin itseäni todella petollisena käärmeenä enkä voi elää itseni kanssa. Ellet sitten ole kertonut miehellesi totuutta, oletko?

Koska rakastan myös häntä vaikka hän ei olekkaan se kenet alkuperäisestä olen halunnut. Itse en pidä itseäni petollisena käärmeenä koska tunteilleni en voi mitään. Toivotaan ettei sinulle siis käy kuten minulle. Ja en ole kertonut miehelleni, miksi olisin? en minäkään ole kysellyt mieheltäni edellisistä suhteista..