kuinka paljon lasket puolisosi varaan elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tuota, että laskee puolison varaan. Olemme olleet naimisissa niin kauan, että meidät taitaa enää erottaa vain kuolema. Tiedän kuitenkin pärjääväni, jos se olen minä, joka leskeksi jää tänne. Mutta toki olen laskenut puolisoni varaan siinä suhteessa, että haaveilemmme yhteisistä eläkepäivistä. Mutta toisaalta tässä on lyhyen ajan sisällä kuollut kaksi miestä melkein heti eläkkeelle jäätyään, joten sitäkään ei voi pitää varmana. Kaikkea saattaa sattua.

Jäin miettimään vielä tätä outoa aloitusta. Olen varmaan naivi aihevapaalaisten mielestä, mutta olen täysillä heittäytynyt mieheni kanssa liittoon, kun aloimme yhteen. Olen luottanut täysillä ja en ole pitänyt takaportteja auki. Tapeltu on, varsinkin nuorena, kun oli väsynyt ja lapset pieniä ja oli niin tärkeää olla oikeassa tyhjissäkin asioissa. Mutta koskaan en ole epäillyt, että emmekö olisi yhdessä kuolemaan asti. Erota en ole koskaan halunnut, mutta joskus nuorena tuntui, että listin tuon äijän, kun se ei ymmärrä mistään mitään.

Jossain määrin olemme kait laskeneet kumpikin toistemme varaan, kun olemma antaneet toisillemme kaiken ehdoitta. Toki lainat ja muut otettiin kummankin nimiin ja kumpikin on kulkenut töissä. Mutta en minä osaa sanoa, että olisi ollut sinun tai minun rahaa. Jossain vaiheessa oli tyytyväinen, että yleensäkin oli rahaa jonkin verran.

Jos sittenkin vastaan uudestaan. Olemme laskeneet kumpikin täysillä toistemme varaan ja varasuunnitelmaa ei kummallakaan ollut, koska se nyt vain on ollut päivänselvää, että yhteen kun mennään, yhdessä ollaan ja vanhetaan yhdessä

Ei se, että on kykenevä aikuinen, joka kykenee seisomaan omilla jaloillaankin, ole mikään takaportti tai aikomus erota. Toinen voi myös kuolla yllättäen, tai sairastua niin, että pystyy olemaan vain hoidettavana.

Sehän on nyt päivänselvää, että jompikumpi meistä kuolee aiemmin. Ja sekin, että jompi kumpi meistä sairastuu aiemmin vanhuudensairauksiin ja toinen joutuu sitten vastuuseen enemmän. Sitä ei tiedä, kumpi se meistä on. Mutta kuten jo aiemmassa kirjoitin, tuttavapiirissä on kuollut kaksi miestä juuri eläkkeelle päästyään, joten koskaan ei voi edes tietää, saammeko nauttia eläkepäivistä yhdessä. Tiedän kyllä pärjääväni yksin, kun pakkohan se on. Äitini ystävistä kaikki ovat leskiä, kuten äitinikin ja pärjänneethän he ovat, kun on ollut pakko, kun kuollutta ei saa takaisin. Nämä nyt on ihan niitä realiteetteja, jotka varmaan kaikki tietää. Kukaan meistä ei elä ikuisesti. Mutta toive olisi, että kuolisimme mahdollisimman lyhyen ajan sisällä, koska kummastakin elämä ilman toista tuntuu pahalta. Se olisi helpompaa meille kummallekkin.

Samaa mieltä. Tottakai jokainen pärjää yksin tilanteen niin vaatiessa, mutta siihen saakka luotan täysin puolisooni.

En nyt oikein tiedä miten tuohon pitäisi vastata. Periaatteessa taloudellisesti olemme hyvin vahvasti miehen varassa. Mitään en kuitenkaan mieheni varaan laita. En vain näe järkeä, että eläisimme minun tulojeni mukaista elintasoa. Omat nettotulot on 1700€ luokkaa kuukaudessa ja miehellä 3500€ nurkilla. Meillä on täysin yhteiset rahat. Kuluja on kiinteästi 3000€ verran, josta asuminen vie noin 1700€. Voitaisiin toki asua halvemminkin, mutta koska meillä on tämä järjestely, ei koeta tarvetta asua missään murjussa. Kaiki säästötkin meillä on yhteisiä, kuten omaisuuskin (kaikissa omistus 50/50 paitsi auto, koska siinä ei voi omistusta jakaa). Kuoleman varalta löytyy vakuutukset asuntolainoihin jne. Miehen työkyvyttömyyseläkekin nykytuloilla olisi jotain 4000€ luokkaa bruttona, eli työvyttömyyskään ei taloutta romuttaisi.

Jos hypoteettisesti ero tulisi, pärjäisin kyllä. Totuttelua se toki vaatisi. Pitäisi varmaankin sitten muuttaa johonkin yksiöön kontulaan, mutta menot sen verran pienet, että ei olisi katastrofi. Jos myytäisiin kämppä sillä hintaa millä se ostettii, jäisi lainan jälkeen kummallekin noin 50 000€ rahaa. Säästöistä kummallekin jäisi 15 000€.

En kyllä ainakaan eroa näe todennäköisenä. Ollaan 15 vuotta eletty yhteistä elämää ja kaikenlaista koettu. Kuolema tai vammautuminen toki voivat olla sellaisia yllättäviä, mutta niidenkin varalta meillä pitäisi olla asiat kunnossa,

Vierailija kirjoitti:

En laske hänen varaansa. Luotan häneen kyllä, ja uskon että autamme toisiamme kaikin keinoin. Aiomme myös osa yhdessä loppuun asti. Mutta tulisin toimeen ilman häntä, jos sitä tarkoitetaan. En siis roiku hänessä, enkä laske sen varaan, että minun ei esimerkiksi tarvitse tienata eläkettä tai osata ajaa autoa.

Niin, tässä taitaa nyt osa puhua aidasta ja osa aidanseipäistä. Olisi pitänyt ensin määritellä mitä tarkoittaa että laskee toisen varaan, tarkoittaako se sitä että uskoo ettei vaikeuksissa puoliso lähde karkuun ja tyhjennä sinunkin tiliäsi vai mitä se tarkoittaa? Vai tarkoittaako se sitä ettei itse käy töissä ja aja autoa koska olettaa että puoliso tekee ne asiat ikuisesti? Ei kai tälläisiä ihmisiä nykyaikana länsimaissa edes ole? Kaikki opiskelee ammatin ja käy töissä jos työpaikan onnistuu saamaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista lukea näitä vastauksia. Eipä oikein rakkausavioliitoilta kuulosta kun ei ole luottamusta puolisoon. Ja tuokin että "tiukasti omat rahat" kuulostaa kyllä siltä että ollaan samassa kämpässä jonkun kämppiksen kanssa johon ei oikein luoteta ettei vaan varasta, mitään ei edes rakkaimmalle haluta jakaa omasta. Miksi edes vaivautua naimisiin jos asenne on tuo ettei voi luottaa? Miten voi rakastaa jos ei luota?

Kyllä minä luotan mieheeni ja hän luottaa minuun, ja meillä on omat tilit mutta käytännössä kaikki rahat on yhteisiä koska joka penni menee perheen elättämiseen, olisihan se sairasta jos mulla vaikka olis rahaa tilillä ja miehellä ei vaikka miehen pitäisi maksaa vaikka joku lasku, tottakai minä sitten maksan sen laskun ym.

Minusta on surullista ja jopa pelottavaa, jos joku laskee elämänsä millään tasolla toisen ihmisen varaan. Se rakas ja luotettava mieskin voi kuolla tai vammautua tai alkaa ryypätä tms. Siinä vaiheessa sen vaimon on vain kyettävä seisomaan niillä ihan omilla jaloillaan. Jos sitä ei ole oppinut, on pulassa.

Luottamus on sitten ihan eri asia. Sitä pitää tietenkin olla, jotta parisuhde toimii. Erilliset rahat ei kuitenkaan tarkoita epäluottamusta. Sekin on sitä omillaan seisomista. Jos mies rupeaa vaikka ryyppäämään urakalla, on vaimolla syytä olla ihan oma tili jonne mies ei pääse. Muuten kaatuu koko talous. Erilliset rahat eivät tietenkään tarkoita, etteikö toiselle voisi antaa rahaa tarvittaessa tai maksaa laskuja hänen puolestaan. Erillisyys on vain turva.

No ei kai se ole mitenkään mahdollistakaan olla niin toisen varassa etteikö seisoisi omilla jaloillaan, ei me eletä jossain sellaisessa maassa jossa naisella ei saa olla edes ajokorttia, omaisuudesta puhumattakaan, kyllä jokainen länsimaalainen nainen on opiskellut, on töissä jne. pärjää varmasti jos mies kuolee, mutta kyllä puolisoon jos häntä rakastaa pitää pystyä tiukan paikan tullen nojaamaan ja luottamaan ettei lähde ensimmäisen vastoinkäymisen tullen ja sama toisinpäin itse pitää olla sen luottamuksen arvoinen.

Ja ei se että on yhteiset rahat tarkoita sitä etteikö olisi omia tilejä. En tunne ketään jolla olisi yhteinen tili, mutta kaikilla jotka tunnen on yhteiset rahat, eli molemmat maksavat perheen laskuja ja menoja omilta tileiltään omien laskujen lisäksi, se maksaa jonka tilillä milloinkin on rahaa, eikä niin että jos toisella loppuu rahat ennen tilipäivää niin saa nähdä nälkää tai joutuu lainaamaan puolisolta ruokarahaa.

Meillä on 15 vuotta ollut yhteinen tili. Kummallakin on omat tilit olemassa, mutta rahaliikennettä niillä ei ole ollut yli 10 vuoteen. Pari kertaa on menneisyydessä rahat loppunut kesken kuukauden, tosin johtunut siitä, että tullut yllättäviä isoja menoja ja siihen aikaan tulot olleet melko pienet. Tietenkin jos oman puolison rahan käyttö ei ole missään kontrollissa niin silloin yhteinen tili ei toimi. Tosin sellaisen puolison kanssa en kyllä olisi lainkaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laske hänen varaansa. Luotan häneen kyllä, ja uskon että autamme toisiamme kaikin keinoin. Aiomme myös osa yhdessä loppuun asti. Mutta tulisin toimeen ilman häntä, jos sitä tarkoitetaan. En siis roiku hänessä, enkä laske sen varaan, että minun ei esimerkiksi tarvitse tienata eläkettä tai osata ajaa autoa.

Niin, tässä taitaa nyt osa puhua aidasta ja osa aidanseipäistä. Olisi pitänyt ensin määritellä mitä tarkoittaa että laskee toisen varaan, tarkoittaako se sitä että uskoo ettei vaikeuksissa puoliso lähde karkuun ja tyhjennä sinunkin tiliäsi vai mitä se tarkoittaa? Vai tarkoittaako se sitä ettei itse käy töissä ja aja autoa koska olettaa että puoliso tekee ne asiat ikuisesti? Ei kai tälläisiä ihmisiä nykyaikana länsimaissa edes ole? Kaikki opiskelee ammatin ja käy töissä jos työpaikan onnistuu saamaan jne.

Tunnen useitakin naisia, joilla ei ole ajokorttia, toiset eivät tiedä mitä laskuja heidän perheessä on, ja osa ei edes ole töissä. Osa on ollut niin vähän tai niin pienipalkkaisissa töissä, etteivät ikimaailmassa voisi elää nykyistä elintasoaan omalla eläkkeellään. Tiedän naisia jotka eivät osaa tankata autoa eikä maksaa laskuja, koska eivät ole koskaan joutuneet niitä itse tekemään. Ymmärsin, että puhutaan tällaisesta, että laskee sen varaan että mies hoitaa.

Olisi mielenkiintoista tietää ap:n ikä.

Nuorena aikuisena, kun isäni vielä eli, varasin hänen varaan. Isäni oli rakas, suurin henkinen tukeni ja taloudellinen turvani, jos tuli jotain yllättävää.

Sittemmin, kun isäni nukkui pois, tiesin heti olevani omillani - en enää voinut varata kehenkään.

Missään tapauksessa en suostu elämään puolisoni rahoilla, outo asia pelkkänä ajatuksenakin. Sitä paitsi ansaitsen nettona enemmän kuin hän, mitä en ole hänelle kertonut. Pitäköön illuusion korkeasta bruttopalkastaan... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laske hänen varaansa. Luotan häneen kyllä, ja uskon että autamme toisiamme kaikin keinoin. Aiomme myös osa yhdessä loppuun asti. Mutta tulisin toimeen ilman häntä, jos sitä tarkoitetaan. En siis roiku hänessä, enkä laske sen varaan, että minun ei esimerkiksi tarvitse tienata eläkettä tai osata ajaa autoa.

Niin, tässä taitaa nyt osa puhua aidasta ja osa aidanseipäistä. Olisi pitänyt ensin määritellä mitä tarkoittaa että laskee toisen varaan, tarkoittaako se sitä että uskoo ettei vaikeuksissa puoliso lähde karkuun ja tyhjennä sinunkin tiliäsi vai mitä se tarkoittaa? Vai tarkoittaako se sitä ettei itse käy töissä ja aja autoa koska olettaa että puoliso tekee ne asiat ikuisesti? Ei kai tälläisiä ihmisiä nykyaikana länsimaissa edes ole? Kaikki opiskelee ammatin ja käy töissä jos työpaikan onnistuu saamaan jne.

Tunnen useitakin naisia, joilla ei ole ajokorttia, toiset eivät tiedä mitä laskuja heidän perheessä on, ja osa ei edes ole töissä. Osa on ollut niin vähän tai niin pienipalkkaisissa töissä, etteivät ikimaailmassa voisi elää nykyistä elintasoaan omalla eläkkeellään. Tiedän naisia jotka eivät osaa tankata autoa eikä maksaa laskuja, koska eivät ole koskaan joutuneet niitä itse tekemään. Ymmärsin, että puhutaan tällaisesta, että laskee sen varaan että mies hoitaa.

Niin, no kukin taaplaa tyylillään, jotkut miehet ei osaa pestä pyykkejä tai tehdä ruokaa koska vaimo on ne aina tehnyt, mulla on täti joka oli ikänsä pankissa töissä ja hänen miehensä ei osaa edes pankkiautomaatista nostaa käteistä, tätini on aina hoitanut heillä kaikki raha-asiat, miehellä ei varmaan juurikaan ole tietoa esim. heidän osakepapereistaan jne. Heillä on omaisuutta kun kumpikin on tehnyt töitä yli 40 vuotta ja nyt eläkkeellä pärjäävät erittäin hyvin. Joskus olen miettinyt että mitä jos tätini kuolee ensin, että miten käy sedän, varmaan käytännön töistä selviää ja saa huolehdittua  kaikista kiinteistöistä jne, mutta mitenkähän ne raha-asiat...? Jos setä kuolee ensin niin voi olla että tädillä olisi liikaa hommaa ja varmaan myisi kiinteistöjä pois, mutta varmasti pärjäisi hänkin ihan ok suurimmaksi osaksi.

Minä en muuten kyllä tunne ketään ihmistä joka ei pärjäisi yksinkin, tämä edellä mainittu on ainoa, varmaan vanhassa sukupolvessa voi olla että on muitakin miehiä jotka ei osaa nettipankkia käyttää ja laskujen maksu voisi tuottaa vaikeuksia, mutta kylläpä senkin jokainen oppii, jos ei niin laittaa automaattisiksi laskut jonkun avustuksella. Yksikään ihminen ei varmaankaan ajokortittomuuden takia vanhana jää pulaan kun taksit ja bussit on keksitty. 

Minä ymmärsin sen että laskee toisen varaan tarkoittaa tottakai sitä että voiko toiseen luottaa tosipaikan tullen. Ja surullisen moni sanoi ettei luota puolisoonsa vaan kokee olevansa yksin, eli ei sitä rakkautta tunnu olevan näissä liitoissa jos toinen lipeää heti kun jotain sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laske hänen varaansa. Luotan häneen kyllä, ja uskon että autamme toisiamme kaikin keinoin. Aiomme myös osa yhdessä loppuun asti. Mutta tulisin toimeen ilman häntä, jos sitä tarkoitetaan. En siis roiku hänessä, enkä laske sen varaan, että minun ei esimerkiksi tarvitse tienata eläkettä tai osata ajaa autoa.

Niin, tässä taitaa nyt osa puhua aidasta ja osa aidanseipäistä. Olisi pitänyt ensin määritellä mitä tarkoittaa että laskee toisen varaan, tarkoittaako se sitä että uskoo ettei vaikeuksissa puoliso lähde karkuun ja tyhjennä sinunkin tiliäsi vai mitä se tarkoittaa? Vai tarkoittaako se sitä ettei itse käy töissä ja aja autoa koska olettaa että puoliso tekee ne asiat ikuisesti? Ei kai tälläisiä ihmisiä nykyaikana länsimaissa edes ole? Kaikki opiskelee ammatin ja käy töissä jos työpaikan onnistuu saamaan jne.

Tunnen useitakin naisia, joilla ei ole ajokorttia, toiset eivät tiedä mitä laskuja heidän perheessä on, ja osa ei edes ole töissä. Osa on ollut niin vähän tai niin pienipalkkaisissa töissä, etteivät ikimaailmassa voisi elää nykyistä elintasoaan omalla eläkkeellään. Tiedän naisia jotka eivät osaa tankata autoa eikä maksaa laskuja, koska eivät ole koskaan joutuneet niitä itse tekemään. Ymmärsin, että puhutaan tällaisesta, että laskee sen varaan että mies hoitaa.

Anoat minun tuntemani tuollaiset naiset ovat yli 80 vuotiaita. Nuoremmat kyllä ihan itse maksavat laskunsa ja tankkaavat autonsa ja osaavat kännykkää käyttää. 

No me mitoitettiin lainan maksukin niin, että jos toiselle sattuu jotain, toinen selviää siitä yksinään, olettaen, että saa olla töissä.

Itsestäni vähän näyttää, että mun pomo hallitsee vaimoaan, kun hoitaa tämän laskutkin. En suostuisi tuohon. Puhui, että oli unohtanut maksaa vaimonsa verorästit! Ei tulis mieleenkään antaa miehen hoitaa tuollaisia. En kovin paljon tykkää ajaa kaupungissa autolla, mutta ajan kyllä silti.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää ap:n ikä.

Nuorena aikuisena, kun isäni vielä eli, varasin hänen varaan. Isäni oli rakas, suurin henkinen tukeni ja taloudellinen turvani, jos tuli jotain yllättävää.

Sittemmin, kun isäni nukkui pois, tiesin heti olevani omillani - en enää voinut varata kehenkään.

Missään tapauksessa en suostu elämään puolisoni rahoilla, outo asia pelkkänä ajatuksenakin. Sitä paitsi ansaitsen nettona enemmän kuin hän, mitä en ole hänelle kertonut. Pitäköön illuusion korkeasta bruttopalkastaan... ;)

Ei teilläkään kovin häävi "rakkausavioliitto" ole jos mies ei edes tiedä mitä vaimo tienaa. Kovin on taloudellinen sopimusavioliitto kuitenkin jos ei voi toisen rahoilla elää vaikka ollaan muka yhteen liitytty ja tultu "yhdeksi". Ennen sanottiin rakastuneena että kaikki mikä on minun on myös sinun, nykyään sanotaan että älä vaan yritä hyötyä mistään mikä on minun :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laske hänen varaansa. Luotan häneen kyllä, ja uskon että autamme toisiamme kaikin keinoin. Aiomme myös osa yhdessä loppuun asti. Mutta tulisin toimeen ilman häntä, jos sitä tarkoitetaan. En siis roiku hänessä, enkä laske sen varaan, että minun ei esimerkiksi tarvitse tienata eläkettä tai osata ajaa autoa.

Niin, tässä taitaa nyt osa puhua aidasta ja osa aidanseipäistä. Olisi pitänyt ensin määritellä mitä tarkoittaa että laskee toisen varaan, tarkoittaako se sitä että uskoo ettei vaikeuksissa puoliso lähde karkuun ja tyhjennä sinunkin tiliäsi vai mitä se tarkoittaa? Vai tarkoittaako se sitä ettei itse käy töissä ja aja autoa koska olettaa että puoliso tekee ne asiat ikuisesti? Ei kai tälläisiä ihmisiä nykyaikana länsimaissa edes ole? Kaikki opiskelee ammatin ja käy töissä jos työpaikan onnistuu saamaan jne.

Tunnen useitakin naisia, joilla ei ole ajokorttia, toiset eivät tiedä mitä laskuja heidän perheessä on, ja osa ei edes ole töissä. Osa on ollut niin vähän tai niin pienipalkkaisissa töissä, etteivät ikimaailmassa voisi elää nykyistä elintasoaan omalla eläkkeellään. Tiedän naisia jotka eivät osaa tankata autoa eikä maksaa laskuja, koska eivät ole koskaan joutuneet niitä itse tekemään. Ymmärsin, että puhutaan tällaisesta, että laskee sen varaan että mies hoitaa.

Anoat minun tuntemani tuollaiset naiset ovat yli 80 vuotiaita. Nuoremmat kyllä ihan itse maksavat laskunsa ja tankkaavat autonsa ja osaavat kännykkää käyttää. 

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

No me mitoitettiin lainan maksukin niin, että jos toiselle sattuu jotain, toinen selviää siitä yksinään, olettaen, että saa olla töissä.

Itsestäni vähän näyttää, että mun pomo hallitsee vaimoaan, kun hoitaa tämän laskutkin. En suostuisi tuohon. Puhui, että oli unohtanut maksaa vaimonsa verorästit! Ei tulis mieleenkään antaa miehen hoitaa tuollaisia. En kovin paljon tykkää ajaa kaupungissa autolla, mutta ajan kyllä silti.

Mitä pahaa tuossa on? Mieheni maksaa myös kaikki laskuni. Tiedän silti mitä laskuja minulle tulee ja mistä. Olen rahoitusalalla, joten tiedän kyllä miten laskut maksetaan. Puoliso haluaa vain helpottaa elämääni, koska tienaa enemmän.

Pohdin tätä asiaa juuri tänään. Itse olen tilanteessa, jossa opiskelen ja meillä on lapsia eikä minulla ole säästöjä, joten olen täysin riippuvainen tällä hetkellä mieheni tuloista. En koe sitä ahdistavaksi, sillä tiedän kyllä pärjääväni, jos ero tulisi. 

Enemmän pohdin sitä, että vaikka toinen on tuki ja turva henkisesti, niin silti sitä on aika yksin kaikkien ongelmien kanssa. Koen esimerkiksi tällä hetkellä jatkuvaa huonoutta äitinä ja olen siitä miehen kanssa jutellut paljonkin, mutta kuitenkaan hän ei voi kokea samoja tunteita, ei välttämättä osaa auttaa, ei tiedä mitä sanoa ja pidemmän päälle ei jaksa kuunnella samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Siispä henkiset kuormat on lopulta kannettava yksin. Vaikka toinen silittäisi, lohduttaisi ja pitäisi kainalossa, olet silti yksin tässä maailmassa. 

En ole miehen varaan elämää perustanut. Avioero kun tuli niin minä jäin kotiini. Huom. Kotiini. Eli oli avioehto. 

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä asiaa juuri tänään. Itse olen tilanteessa, jossa opiskelen ja meillä on lapsia eikä minulla ole säästöjä, joten olen täysin riippuvainen tällä hetkellä mieheni tuloista. En koe sitä ahdistavaksi, sillä tiedän kyllä pärjääväni, jos ero tulisi. 

Enemmän pohdin sitä, että vaikka toinen on tuki ja turva henkisesti, niin silti sitä on aika yksin kaikkien ongelmien kanssa. Koen esimerkiksi tällä hetkellä jatkuvaa huonoutta äitinä ja olen siitä miehen kanssa jutellut paljonkin, mutta kuitenkaan hän ei voi kokea samoja tunteita, ei välttämättä osaa auttaa, ei tiedä mitä sanoa ja pidemmän päälle ei jaksa kuunnella samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Siispä henkiset kuormat on lopulta kannettava yksin. Vaikka toinen silittäisi, lohduttaisi ja pitäisi kainalossa, olet silti yksin tässä maailmassa. 

Mutta sinäkin voit luottaa siihen että miehesi silittää, lohduttaa ja pitää kainalossa ja yrittää auttaa sinua vaikka ei välttämättä osaa, eikö se ole tärkeintä? Ei tietenkään kukaan voi toisen pään sisälle tulla, sehän on sula mahdottomuus, mutta kyllä toiseen voi silti nojautua ja luottaa siihen että toinen tukee.

Vierailija kirjoitti:

En ole miehen varaan elämää perustanut. Avioero kun tuli niin minä jäin kotiini. Huom. Kotiini. Eli oli avioehto. 

Niin, ei tainnut mieskään sinuun paljon luottaa ja panostaa kun kerran ero tuli. Avioehto kertoi jo heti ettei kumpikaan uskaltanut varata yhtään mitään avioliiton varaan.

Vierailija kirjoitti:

No me mitoitettiin lainan maksukin niin, että jos toiselle sattuu jotain, toinen selviää siitä yksinään, olettaen, että saa olla töissä.

Itsestäni vähän näyttää, että mun pomo hallitsee vaimoaan, kun hoitaa tämän laskutkin. En suostuisi tuohon. Puhui, että oli unohtanut maksaa vaimonsa verorästit! Ei tulis mieleenkään antaa miehen hoitaa tuollaisia. En kovin paljon tykkää ajaa kaupungissa autolla, mutta ajan kyllä silti.

Hallitsenkohan minä miestäni, koska minä maksan perheen kaikki laskut. Myös mieheni :)

Meistä vain on ollut helpompaa, että yksi ihminen maksaa kaikki laskut pois, eikä kumpikin ole sorkkimassa näissä asioissa. Alussa kun menimme yhteen, tuli sekaannuksia, kun kumpikin luuli toisen maksaneen jonkun laskun ja sitä ei ollutkaan maksettu. 

Vierailija kirjoitti:

kysymys otsikossa jo. Eli miten paljon luotat, että kumppanisi seisoo rinnalla myös vaikeina aikoina jne. ?

Itse olen aika kyyninen ja realisti, ja vaikka siis rakastan kumppaniani, olen silti sitä mieltä, että ihminen on pohjimmiltaan aina yksin. En rahallisesti enkä henkisesti ikinä laskisi elämääni puolisoni varaan. En menisi shokkiin, jos hän pettäisi/ jättäisi, sattuuhan sitä naapureille, kollegoille ja kavereille, miksei siis minullekin? Elämme siis yhdessä, mutta en toisaalta koe mitään erityisihmeellistä sidettä meillä olevan.

Onko tämä tavallista vain olenko outo?

Sinä et selvästikään rakasta miestäsi. Ja joo näköjään vastausten perusteella ei ole edes kovin harvinaista. Kyllä se mun mielestä on outoa että asutaan yhdessä ja jaetaan elämää, mutta ei rakasteta ja luoteta yhtään, mitä hyötyä sellaisesta puolielämästä on kun voisi saada sen rakkaudenkin jostain muualta?

Tähänkin ketjuun sitten iski tuo negatiivi-alapeukuttaja ja joka paikan negatiivi-neuvonantaja.

Toivottavasti järkevät ihmiset tunnistavat hänet ja jättävät yksin. Älkää provosoituko tuon hyökkäyksistä.

Emotionaalisesti hyvin paljon. Olemme olleet yhdessä teineistä eli jos ero tulisi täytyisi oma identiteetti rakentaa suurelta osin uusiksi. Pystyisin kyllä tähänkin. Rahat ja omaisuus on yhteistä. Olen koulutetumpi kuin mieheni ja tiedän saavani kohtuullisen perinnön. Totta kai selviäisin kaikista arjen jutuista. Näitä arki- ja rahajuttuja en edes laskenut tähän - kai nyt jokainen aukuinen pitää niistä itse huolen! Jos taas ei tunnepuolella "laske" puolisonsa varaan, niin mikä liitto sellainen edes on..?