Miksi lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi - mistään ei voida enää keskustella ilman, että joku loukkaantuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö saa olla tyttö ja poika poika, mutta minusta on tätä päivää ettei sukupuolta koko ajan korosteta tilanteissa, joissa sillä ei ole mitään merkitysta.

Ihan jatkuvasti kuulee sanottavan esim. "Pojat, nyt kunnolla." tai "Tytöt, lopettakaa juttelu." Tai tehkää ryhmät joissa 2 tyttöä ja 2 poikaa. Mitä väliä sillä sukupuolella? Komennetaanko kaikkia poikia tai kaikkia tyttöjä? Esim. hiljainen hikaripoikani ärsyyntyy kun koulussa hoetaan tuota pojat mekastaa, ei osallistu jne.

Tämä on juuri se juttu, johon yritetään koulussa herätä: turhat sukupuolijaot. Ne ylläpitävät stereotypioita siitä, että _kaikki_ tytöt/pojat ovat jonkinlaisia.

Missään ei silti ole sanottu, ettei tyttöjä saisi sanoa tytöiksi tai poikia pojiksi niissä tilanteissa, joissa sillä on väliä. Mieluummin kuitenkin tulisi puhutella lapsia ihan heidän nimillään.

T. Ope

Ei se mitään stereotypioita ylläpidä, että poikajoukkoa kutsuu pojiksi.

Sitä paitsi tyttöjen ja poikien välillä on paljon biologiasta johtuvia eroja (sekä fyysisiä että psyykkisiä) ja on hyvin vahingollista yrittää kieltää niitä eroja vaikka tämän hetken muoti-ideologia niin sattuisi vaatimaankin.

Joopa joo, mutta oletko huomannut, että myös ne pojat ovat erilaisia? Ei kaikki pojat suinkaan leiki autoilla ja riehu.  Onko se nyt sitten niin paha asia, jos pojatkin saa olla yksilönä erilaisia, eikä vain "poikia"? Kaikki samaa massaa ja samanlaisia, koska nyt sattuvat olemaan poikia? Miksi näitä yksilöllisiä eroja ei saisi huomioida? Ainoastaan biologisen eron saisi huomioida? Pitäisi vain huomioida se, että tuo on tyttö ja tuo poika ja sen täytyy nyt sitten käyttäytyä  sukupuolensa mukaan? niinkö?

No tietenkin pojat ja tytöt ovat yksilöitä. Ei se poista kenenkään olemusta yksilönä, että tätä kutsuu tytöksi tai pojaksi.

Toisaalta ei myöskään pidä jättää huomiotta niitä biologisia eroja ja olettaa, että tyttöjen ja poikien käytökseen vaikuttaisi vain yksilö eikä ollenkaan sukupuolen yhteiset piirteet.

Kerro mitkä ovat "sukupuolen yhteiset piirteet"? Nyt ei siis oteta huomioon sukuelimiä, jotka ei ulospäin tietenkään näy.

Sukupuoli vaikuttaa monella tavalla ihmisten käytökseen ja ajatteluun, sekä geenien että hormonien kautta.

Kaikkialla maailmassa (riippumatta kulttuurista) naisten ja miesten käytöksessä on tiettyjä stereotyyppisiä piirteitä joiden pohjalla ovat biologiset erot.

Tarkoitat varmaan sitä, että naiset pissaa kyykyssä/istuen ja miehet seisaltaan? Muuten tälläisiä eroja ei juurikaan ole, vaan ne ovat yleensä kulttuurisia. Naisilta on kautta historian kielletty yhtä jos toistakin, mikä miehille on ollut sallittua ja se muovaa tietenkin ihmistä.  Bioligisesti ajateltuna ihmisillä on aika samanlaiset tarpeet sukupuolesta riippumatta.

Ei, vaan ihan joka puolella maailmaa naisten käytös esimerkiksi painottuu hoivaamiseen paljon useammin kuin miesten ja miesten käytös taas erilaiseen riskinottoon paljon useammin kuin naisten. Nämä ovat niitä naisten ja miesten välisiä biologisia eroja joiden aiheuttajana ovat geenit ja hormonit.

Ehkä useammin, mutta ei todellakaan aina. Eli biologisia eroja ei ole 100% varmuudella. Naisista oletetaan, että heillä on hoivavaisto ja jos sitä ei ole, sitä paheksutaan. Kuinka moni naisen uskaltaa/kehtaa suoraan sanoa, ettei omista minkään sortin hoivaviettiä? Koska kulttuuri.

Kyllä velat aika ylpeänä kertovat etteivät halua lapsia, koska eivät halua hoitaa niitä. Tuota lausetta et tietenkään kuule monen naisen suusta, koska suht monet haluavat lapsia ja itse ainakin ajattelen, että se on merkki ainakin jonkun tason hoivavietistä, jos haluaa omia lapsia hoivattavaksi. Ei naiset enää ainakaan Suomessa kehtaamisen takia jätä tai hanki lapsia.

Kyllä biologisia eroja on vaikka kuinka paljon. Sen huomaa vaikka toisista lääkkeistä. Ne eivät toimi samoin tavoin aina miehissä ja naisissa. Ja siksi se on monesti ongelma, koska ne lääkkeet ovat monesti tutkittu vain miehillä.

Kyllä noita biologisia eroja on vaikka kuinka paljon muutenkin stressi, unenpuutteen aiheuttamat ongelmat, aggressiot, himot, laihduttaminen toimivat eri tavoin naisissa ja miehissä.

Kasvattajan tehtävä on tukea lasta kasvamaan. Kasvattajan tulee tukea ja vahvistaa tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi, jotta lapsi voisi kasvaa siksi, mikä hän on. Mikäli tällaista tukea ei lapselle kasvun aikana suoda meillä on entistä enemmän myöhemmin itsensä kanssa ristiriidassa kasvavia, jotka pelkäävät tulla kaapista ulos. Kyllä minä ja moni ystäväni arvostamme miehessä miehisyyttä, sen havaitsee ensimmäisenä ennen muita ominaisuuksia tai ainakin miehen naisellisuuden havaitsee heti vain katsomalla ja eiköhän miehetkin näe nimenomaan naisellisen naisen mielenkiintoisempana kuin miehekkään naisen. Tietysti voi ajatella tartteeko tässä elää toista sukupuolta varten. Tietääkseni tähän asti lajin jatkuvuudelle on kuitenkin ollut tärkeä, että löytää toisen sukupuolen kumppanikseen. Itse käytän tänä päivänä entistä enemmän sanaa tyttö ja poika. Olisihan se jo kielenkin köyhdyttämistä jättää kymmenet tai jopa sadat sanat pois käytöstä sillä perusteella, että ne viittaavat sukupuoleen. Olen opettanut tänäkin vuonna lapsille -tar-päätteen, miten se viittaa naiseen; näyttelijätär, laulajatar..... Miten joku ryhmä voisi määrätä, mitä saan puhua, kun tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan tarkentaa asioita ja opettaa kielemme hienouksia. On helppoa ymmärtää englantia tai saksaa tai ruotsia, kun puhuja käyttää 3. persoonassa hän sanaa, joka automaattisesti kertoo, onko kyse kertomuksen miespuolisesta vai naispuolisesta henkilöstä. Koska meidän kielessä on vain yksi hän sana, joudumme tarkentamaan asian pidemmillä keinoilla, jotta tulee selväksi ketä tarkoitamme. En purnaa kielemme vajavuudesta tässä asiassa, mutta helpompaa olisi, jos olisi eri hän sanat miehelle ja naiselle. Jossakin kielessä verbin muotokin kertoo kummasta sukupuolesta on kyse. 

He, jotka haluavat tasa-arvoa kielellä, eivät  sitä koskaan tavoita, koska tasavertaisuutta sukupuolien välille ei luoda sanoilla vaan ajatuksilla, kohtelulla ja teoilla, siten miten suhtaudumme ihmisiin, ovat sitten tyttöjä, poikia, neitejä, miehiä tai naisia.

Kyllä tytöillä ja pojilla on selkeä ero monessa asiassa. Koulussa loppuvuodesta syntyneet, erityisesti pojat erottuvat muusta ryhmästä. Tästä on ihan selkeitä tutkimustuloksia.

Syynä voi olla, että yleensä pojat kehittyvät eri tahtia kuin tytöt ja poikia kiinnostavat aivan eri asiat kuin tyttöjä. Koulun toimintatapoja on muutettu juuri sen takia, koska vanha toimintatapa suosi tyttöjä. 

Syynä voi olla myös poikien erilainen kasvattaminen ja nimenomaan äitien erilainen suhtautuminen poikiin kuin tyttöihin. Pojilta ei välttämättä vaadita kotona samoja asioita kuin tytöiltä asenteella "eihän häneltä vielä voi vaatia sellaista", vaikka siskot ovat jo nuorempinakin tehneet vastaavat toiminnot itse. Äiti jää myös usein kiinni poikaansa, pojasta tulee äidille rakkauden kohde erilailla kuin tyttärestä. Isät sen sijaan osaavat suhtautua tasapuolisemmin tyttöihin ja poikiin.  Usein äidin tarkoittaessa pojalleen kaikkea hyvää, hän kuitenkin on esteenä lapsensa normaalille kehitykselle palvellessaan poikaansa kaikessa ja jättämällä poikaansa ihastuneena vaatimustason paljon alhaisemmaksi kuin tyttöjen ollessa kyseessä.

Vanha sanonta "Pojat ovat poikia" on mielestäni todella hyvä ja pitää paikkansa tänäkin päivänä, on syy siihen mikä tahansa.

Pojat-sanaa voi mielestäni käyttää ihan hyvin, jos tilanteessa olevat ovat poikia ja vaikkei ko. tilanteessa olisikaan kaikki luokan pojat, sillä yleensähän komento kertoo jo keitä tarkoitetaan. En usko, että opettajat käyttävät poika-sanaa silloin, jos ko. tilanteessa  on myös tyttöjä. Eiköhän opettaja ilmaise asiansa jotenkin siihen tapaan, että "Hei, lopettakaas". Sanat ovat sitä varten, että niillä voidaan kohdistaa asia niille, keitä tarkoitamme. Jos tarkoitamme poikia, käytämme sanaa pojat.

Kohta joku keksii valittaa jo, jos toiset käyttävät tuolista sanaa tuoli, sohvasta sanaa sohva ja penkistä sanaa penkki, joista hänen mielestään pitäisi käyttää yhtä saa, joka ei kerro kohteesta liikaa ja ainoa oikea sana olisi sitten hänen mielestään  "istuin".

Ei pidä antaa eniten ääntä pitävien aina määrätä ja muuttaa asioita, joista ei ole mitään haittaa ja joiden muuttamisesta ei ole myöskään mitään hyötyä kenenkään tasa-arvolle. Pyritään kuitenkin lisäämään muilla tavoin  ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Siihen tarvitaan enemmän kuin sanojen muuttaminen tai pois jättäminen, tasa-arvo kun edistyy vain hyvällä käytöksellä  ja muiden avuntarpeen huomioimalla.

Jo nyt on olemassa sellainen n-kirjaimella alkava sana, jota kukaan ei uskalla enää käyttää, mutta kuitenkaan kukaan ei puutu siihen, että v-sanaa viljellään joka puolella. Sana, joka ennen ei välttämättä ollut mikään haukkumasana,  on nykyisin pahempi kuin kirosana. Minun lapsuudessa ystävällä oli tummaihoinen nukke, jota ihailin kovasti ja olisin halunnut itsellenikin sellaisen. Jos näin lapsena tummaihoisen, toki katsoin varmasti häntä ihmetellen erilaisuuttamme enkä siksi, että olisin pitänyt häntä alempiarvoisena kuin itseäni. Minut oli kasvatettu siihen, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Jumalalla on ollut oma tarkoitus luodessaan ihmiset erilaisiksi ja että olemme samanarvoisia ihon väristä tai muusta erilaisuudesta huolimatta vain jokaisen teot ovat ratkaisevia. Olen samaa mieltä kuin jotkin toisetkin täällä, että kyllä tasa-arvo syntyy aivan muulla tavalla kuin, mitä tänä päivänä yritetään meille syöttää. Mitään hyötyä ei ole sanojen muuttamisella tai sanojen poistamisella, vaan asenne muita kohtaan ja tapamme toimia on ainoa, mikä vaikuttaa tasa-arvoon.