Kuulin kolmen avioliittovuoden jälkeen että sormukseni on ostettu Virosta torikauppiaalta ja on maksanut 30€
Mies ja hänen kaverinsa olivat meillä saunomassa ja ottivat aika reippaasti viinaa. Kuulin saunalta kuinka tämä miehen kaveri kertoi ostaneensa tyttöystävälleen lähes tonnin sormuksen. Oma mies naurahti tähän "Mun muijan sormus on virosta ja maksoi kolme kymppiä"
Myöhemmin kerroin mitä kuulin ja mies tunnusti että totta se on. Nyt on kyllä jotenkin todella "halpa" olo, kun muiden naiset saa tuosta vaan jotain tonnin sormuksia...
Kommentit (27)
Itse sanoin aikanani tahdon sille miehelle, en sormukselle.
Muista nyt sitten jokaisessa tilaisuudessa tuoda kovaan ääneen esiin kuinka miehesi osti sinulle sormuksen VIROSTA ja maksoi siitä vain 30E.
Esim. Myyjä kaupassa: Voinko olla avuksi?
Sinä: Et enää. Kolme vuotta sitten olisit kyllä voinut auttaa miestäni sormusvalinnassa. Hän osti minulle vihkisormuksen VIROSTA JA SE MAKSOI VAIN 30E!!!!
tai
Työkaveri: Aiotko osallistua pikkujouluihin?
Sinä: En pysty. MIES OSTI MINULLE VIHKISORMUKSEN VIROSTA JA SE MAKSOI VAIN 30E! Ei paljon huvita pikkujoulut tässä tilanteessa!
Vierailija kirjoitti:
Olit kuitenkin varmaan tyytyväinen sormukseesi kolme vuotta? Eli et erota rihkamaa aidosta tavarasta.
Kolmenkympin sormus voi olla aitokin, jotain laatua ainakin :)
Vierailija kirjoitti:
Jos sormuksen hinta määrittelee rakkauden määrää, teillä taitaa olla eri käsitykset rakkaudesta. EI lupa hyvää liitolle.
No mitä kertoo miehen rakkaudesta, että kehtaa elvistellä tollaisella asialla noin halpamaiseen sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta valitettavasti oikeastikin on olemassa ihmisiä, joille joku sormuksen hinta on olennainen asia. Sääliksi käy sellaiset.
Ihan oikeasti sitten näitä kommentteja taas.
Mäkin loukkaantuisin, jos joku tuollaisessa kontekstissa heittäisi miten on ostanut sormuksen halvalla morsmaikulleen. Varsinkaan kun ei tiedä miten raharössiä mies on esittänyt, niin on jokseenkin hupaisaa että se rengas on silti ostettu halvalla ja ojennettu kalliilla. Loukkaantuisin tuosta valehtelusta, en sormuksen hinnasta. Loukkaantuisin tavasta saada tietää siitä, en siitä mitä se maksoi. Loukkaantuisin miehen asenteesta, en sormuksen aitoudesta. Millaiselle pohjalle rakentuu suhde, jossa on laitettu mutkat suoriksi ja annettu olettaa muuta?
Ei tossa missään lukenu, että mies olis valehdellut sormuksen olevan kallis.
Minulla ei edes ole vihkisormusta! Revipä siitä! Olen siis kuitenkin naimisissa.