Valehteleeko kukaan esim. työkavereille kavereiden määrästä, viikonloppusuunnitelmista jne?
Minä valehtelen viikonlopuista. Kukaan ei tiedä,että olen hyvin yksinäinen, eikä minulla todellakaan käy mitään vieraita.
Kommentit (27)
Eihän tuo nykyään onnistu, koska kaiken näkee somesta. Ennen tuo oli ihan yleistä. Esim. fuksit valehteli toisilleen olleensa kotikaupunkinsa kermaa.
En koe tarvetta. Viimeaikoina olen tosin puhunut totta, mutta seuran suhteen ympäripyöreästi (seurustelen työkaverin kanssa, mutta töissä tästä ei virallisesti tiedetä).
En valehtele. Mitä viikonlopputekemiseni heille kuuluvat? Toki voin kohteliaasti vastata, että joo ihan kiva viikonloppu oli entäs sulla?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nykyään onnistu, koska kaiken näkee somesta. Ennen tuo oli ihan yleistä. Esim. fuksit valehteli toisilleen olleensa kotikaupunkinsa kermaa.
Ei kaikki ole somessa. Ajatuskin, että postaisin tekemisiäni johonkin...ihan mahdoton.
En nyt varsinaisesti valehtele, mutta vastaan aina "en mitään sen kummempaa" kun kysytään viikonloppusuunnitelmista. Harrastan bdsm:ää ja kinkyilyä nyt yleensä, joten en viitsi tätä työmaan muille mummoille avata.
Joskus nuorempana keksin kaikenlaista. Nykyään vastaan rehellisesti; tavallista perhe-elämää. En muutenkaan huutele tekemisiäni vaikka olisinkin tehnyt jotakin kivaa.
En valehtele, mutta en sano suoraan, kuinka yksinäinen olen, ja että töissä tapaamani ihmiset ovat lähes ainoat ihmiskontaktini.
Jo 17 vuotta samassa työpaikassa eikä vielä ole kukaan kysynyt kavereideni lukumäärää tai mitä tein viikonloppuna. Miesvaltaisen työpaikan etuja, kun ei ketään edes kiinnosta työkavereidensa ihmissuhteet tai mitä nämä tekivät viikonloppuna. Töissä puhutaan työasioista tai sitten ajankohtaisista asioista, mutta ei yksityisasioista. Tai no joo, jos joku on ostanut uuden auton tai veneen, siitä puhutaan. Mä en tiedä autoista enkä veneistä yhtään mitään, joten en osallistu niihin keskusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
En valehtele, mutta en sano suoraan, kuinka yksinäinen olen, ja että töissä tapaamani ihmiset ovat lähes ainoat ihmiskontaktini.
Mulla samoin.
En. Kerron ettei oo mitään suunnitelmia, jos ei oo. Viikonloput on parhaita kun ei oo suunnitelmia. Saan töissä tyydytetyksi ihmiskontaktien tarpeen, vapaalla haluan olla mahdollisimman rauhassa. Käyn juoksemassa, katon sarjoja, siivoilen, lenkkeilen koirien kanssa. Oman perheen seura riittää. Yksin asuvilla voi tietty mökkihöperyys iskeä, jos ei ketään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
En koe tarvetta. Viimeaikoina olen tosin puhunut totta, mutta seuran suhteen ympäripyöreästi (seurustelen työkaverin kanssa, mutta töissä tästä ei virallisesti tiedetä).
Juu, ei me tosiankaan tiedetä teidän seurustelusta, heheh urpo oikeesti
t työkaverisi
En haluaisi valehdella, mutta joillekin saatna sanoa, joskus valkoisen valheen, koska en pidä heidän asenteesta siitä, mitä heidän mielestään minun sinkkuna pitäisi tehdä ja/ tai kuinka olla.
Vierailija kirjoitti:
En valehtele, enkä muista, mitä muut kertovat tekemisistään tmv. tyhjänpäiväistä jutustelua kahvihuoneessa.
Siinäpä se. On valehdeltava ja keksittävä itselleen elämä jotta voi jutustella edes niitä tyhjänpäiväisyyksiä kahvihuoneessa.
Mulla on hyvät välit työkavereihin, mutta en koskaan selitä heillen viikonlopputekemisiäni. Ainoastaan kerron mitä aion tehdä lomallani, koska sitä aina kysytään.
Se mitä ihmiset tekevät viikonloppuisin paljastavat heidän todelliset kasvonsa, hyi hyi, kattokaa nyt sinne peiliin sunnuntai aamuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe tarvetta. Viimeaikoina olen tosin puhunut totta, mutta seuran suhteen ympäripyöreästi (seurustelen työkaverin kanssa, mutta töissä tästä ei virallisesti tiedetä).
Juu, ei me tosiankaan tiedetä teidän seurustelusta, heheh urpo oikeesti
t työkaverisi
Vaikka ollaan työkavereita ei me nähdä töissä, ollaan eri työpisteillä.
Kyllä mä aina sanon suoraan, että ei mulla mitään suunnitelmia ole ja harvoin touhuan mitään erikoista.
Jos kävis vaikka lenkillä ja saunassa.
Töissä yks tuttu sanoi että mulla on varmaan hirveenä menoja kun olen niin kiva, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.
Tosiasiassa mulla ei ole oikeestaan yhtään kaveria, yhden tutun kanssa kävin kaljalla vajaa vuosi sitten. Se oli edellinen kerta kun olen ollut ”ulkona” jossain.
Viimeiseen pariin vuoteen puhelin on soinut ehkä max kolme kertaa. Yks kerta oli tämä kenen kanssa kävin kaljalla, yks oli dnamyyjä ja kolmas oli äiti.
En valehtele, enkä muista, mitä muut kertovat tekemisistään tmv. tyhjänpäiväistä jutustelua kahvihuoneessa.