Väistätkö kastematoja sateella?

Ei ole vielä niin isoa tullut vastaan että väistää pitäisi, yli olen harpannut.

M

Väistän kastematoja ja yritän väistää myös lehtokotiloita, mutta niitä on täällä välillä niin paljon, että varsinkaan jossain nurmikolla niitä ei huomaa, ja sitten kuuluu hirveä ROUSK kun sellainen hajoaa saappaan alla. Sydän hypähtää aina ja ajattelen "voi ei, voi ei, kotilo parka!" :( Käännän myös kaikki väärinpäin joutuneet koppakuoriaiset kepillä takaisin jaloilleen.

Etanoita on välillä paljon ja niitäkin väistelen, kuten kastematojakin :)

Taitaa olla noita lehtokotiloita, joita aina ilmestyy loppukesästä ja alkusyksystä aamuisin tuolle yhdelle hiekkatielle. Niissä on väistelemistä hämärällä töihin mennessä. Minkähän takia ne nousevat yöllä siihen tielle.

Yritän parhaani mukaan väistää kaikkia eläimiä/hyönteisiä jotka vain näen. Valitettavasti aina se ei hyvästä tarkoituksesta onnistu ja sitten on ikävä olo :/

Väistän siinä missä hirveäkin.

Tietysti. Kerran olin matkalla töihin sateen jälkeen, ja yksi kohta pyörätiestä oli mustanaan etanoita. Oli pakko etsiä toinen reitti :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja pelastan niitä jalkakäytävältä. Pelastan myös kotiloita, koppakuoriaisia ja toukkia.

Arvatkaa mikä homma on meloessa kerätä kaikki vastaankelluvat, veden varaan joutuneet ötökät, ja viedä ne lähimpään rantaan.

Kiitoksia. Se, että meitä on näin monta, antaa minulle uskoa ihmiskuntaa kohtaan :)

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedättekö senkin tunteen kun on jossain lenkillä ja yhtäkkiä huomaa juokseensa muurahaisrykmentin läpi? Että "oi anteeksi, apua, toivottavasti ei sattunut".

-ap

Täällä kohtalotoveri! Minulla on puutarha ja aina kuopsutellessa jos tulee esim. mato vastaan, niin huudahdan ihan automaattisesti "Anteeksi!" (tätä on viereisen tien ohikulkijat joskus kummastellen tuijottaneet, että keneltä pyytelen anteeksi rähmälläni kukkapenkissä).

Tunnen aina itseni ihan mato-raukan kotirauhan brutaaliksi häiritsijäksi tällaisissa tilanteissa.

Ja sateella väistellään ehdottomasti :)

 

Täällä myös yksi matojen väistelijä ja pelastaja. Nostelen etanoitakin turvaan. Surettaa, jos tiellä on paljon matoja enkä ehdi tai voi pelastaa kaikkia.

Pyydystän myös banaanikärpäset elävänä banaaninkuoriansaan, jonka jälkeen vapautan ne ulos. Hukuttavat ansat eivät tule kysymykseenkään!

Totta kai väistän kykyni mukaan :)

Välillä kastematoja on niin kovin tiellä, että pyörällä väistäminen on hankalaa :(

Oho, en tiennyt, että tämä on näinkin yleistä. Tunsin vähän aikaa naisen, joka pelkäsi kastematoja niin, ettei lähtenyt edes lenkittämään koiraansa, jos tiesi/arveli matojen olevan lliikkeellä. Kauhea huuto, hyppiminen ja kiljuminen, jos jjossain oli mato. Siis ihan tosissaan. Ikää liki 40v, että ei mitään teinipelleilyä edes.

Väistä ja pelastan eläimiä parhaan kykyjeni mukaan.

Yritän. Mutta pimeässä tai hämärässä ei näe tarpeeksi, ellei ole taskulamppua. Joskus saattaa miettiä jälkikäteen astuiko sittenkin muurahaisen päälle joka oli virkahenkilönä työskentelemässä kerrostalon sisäpihalla, joskus menevät asfaltin uurteessa jolloin voivat suojautua.

Ohis mutta olin kerra n puistossa hyppimässä hyppynarulla ja vierestä tuli maan sisästä aivan vaaaaltava kastemato, en ole koskaan nähnyt niin isoa, ainakin kolkytsenttinen. Luuli vissiin että tuli kauhea rankkasade kun tanner tömisi, linnuthan kanssa houkuttelevat matoja hyppimällä eli matkimalla sateen aiheuttamia värähtelyjä.

Ja itsekin siirtelen ötököitä tien sivuun, tai jos on aikaa, vahdin vieressä kunnes ovat ylittäneet tien.

Koetan ohjata matoja menemään kadun yli eikä katua pitkin.

Väistän matoja mutta en lintuja.

Väistän. Olen myös kannellut uupuneita kimalaisia kukkien luo ja kiikuttanut pyöräkellariin eksyneitä perhosia ulos.