Tarvitsen kelan kuntoutuspsykoterapiaa mutta en tiedä millä dignoosilla saisin sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan, että olet lähes umpihullu.

Ei mitään kiertelyä, että: "Olen varttihullu, tarvitsen jotain troppia, että tulee kunnon vibrat päivään".

Saat paljon isompia annoksia ja koko vuoden kuurit samoin tein.

Kyllä nuo ”hulluudenasteet” selviää hyvässä psykiatrin haastattelussa. Ap kysyi Kelan terapiaan hakemisesta, ei tropeista. Ja edelleen, sen lääkkeen tarpeen suunnittelee lääkäri ei potilas. Lääkäriin ei mennä kuin kauppaan,”tarvitsen koko vuoden kuurit”.

Olet sekaisin.

Troppien toivossa sinne kallonkutistajalle mennään - ei sen takia, että sen armaan, pienen pääkopan saisi seesteiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se usein ole ilmaista Kelan tuenkaan kanssa. Huomattavasti halvempaa kyllä.

Jep kaukana ilmaisesta. Kelan tuenkin kanssa ei voi ihan pienipalkkainen olla

Mulla oli se omavastuuosuus neljänkympin tietämillä niin alkuun kun istuntoja kaks kertaa viikossa joutui pulittaa sen 320 €/kk eli ei mitään ihan halpaa lystiä. Ymmärrän hyvin, että monilta jää käymättä

ei ois mulla varaa olla hullu noilla hinnoilla 😁

Aloita mielenterveystoimistosta. Jos siellä ongelmasi todetaan vakavaksi, saat lähetteen lääkäriin ja sitä kautta tarvittaessa terapiaan. Muista kuitenkin, ettei se terapia ketään autuaaksi tee eikä edes välttämättä paranna. Pelkkä mielenterveyshoitajan luona keskustelemassa käynnit saattavat hyvinkin ajaa saman asia - paljon halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan, että olet lähes umpihullu.

Ei mitään kiertelyä, että: "Olen varttihullu, tarvitsen jotain troppia, että tulee kunnon vibrat päivään".

Saat paljon isompia annoksia ja koko vuoden kuurit samoin tein.

Kyllä nuo ”hulluudenasteet” selviää hyvässä psykiatrin haastattelussa. Ap kysyi Kelan terapiaan hakemisesta, ei tropeista. Ja edelleen, sen lääkkeen tarpeen suunnittelee lääkäri ei potilas. Lääkäriin ei mennä kuin kauppaan,”tarvitsen koko vuoden kuurit”.

Olet sekaisin.

Troppien toivossa sinne kallonkutistajalle mennään - ei sen takia, että sen armaan, pienen pääkopan saisi seesteiseksi..

Jaa, ihan omassa työssäni näen, että yleensä ihmiset ovat aika varovaisia aloittamaan psyyken lääkkeitä. Toki on sitten niitä ihmisiä, jotka käyvät vastaanotoilla pelkästään lääkkeiden takia ( saattavat jopa myydä niitä eteenpäin :(.

Mutta ap:lle neuvoksi, että halvin tie on mennä tk-lääkärille ja kertoa omasta vaikeasta olosta, ahdistuneisuudesta. Hän ohjaa sinut jonkun psyk asiantuntijan puheille joka osaa neuvoa sinua eteenpäin.

Ota nyt heti puhelin käteesi ja varaa aika terveyskeskukseen.

ap, voisit vierailla netissä mielenterverveystalo.fi sivustolla. Sieltä löydät hyvää asiallista tietoa. Ei ole kaupallinen sivusto, vaan tarkoitettu avuksi kaikille kansalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se usein ole ilmaista Kelan tuenkaan kanssa. Huomattavasti halvempaa kyllä.

Jep kaukana ilmaisesta. Kelan tuenkin kanssa ei voi ihan pienipalkkainen olla

Mulla oli se omavastuuosuus neljänkympin tietämillä niin alkuun kun istuntoja kaks kertaa viikossa joutui pulittaa sen 320 €/kk eli ei mitään ihan halpaa lystiä. Ymmärrän hyvin, että monilta jää käymättä

ei ois mulla varaa olla hullu noilla hinnoilla 😁

Mielenterveystoimistot ovat paikkoja, mistä saa apua rahattomanakin.

Vaikka saa lähetteen, niin ei silti välttämättä pääse edes psykiatria tapaamaan. Vaikka olisi rampannut psyk.sairaanhoitajalla kuukausia ha todettu keskivaikea masennus. Itselleni tuli postissa lappu: "hylätty". Otti aika koville.

Mietit vaan liikaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka saa lähetteen, niin ei silti välttämättä pääse edes psykiatria tapaamaan. Vaikka olisi rampannut psyk.sairaanhoitajalla kuukausia ha todettu keskivaikea masennus. Itselleni tuli postissa lappu: "hylätty". Otti aika koville.

Ap ei ole vielä minkään hoidon piirissä. Jotkut saavat avun jo muutamasta keskustelukerrasta, toiset tarvitsevat vuosien terapian.

Harmi ettet päässyt terapiaan. Kyselisin sinuna perusteita, katsotaanko masennukseksi sitten liian lieväasteiseksi? Oletko pystynyt käymään kuitenkin esim töissä? Joku peruste kai hylkäykseen pitää olla.

Eikö se psyk sairaanhoitajalla ”ramppaaminen” ole sitten ollut mitään hoitoa?

Tiesitkö, että monilla psyk sh:lla mielenterveyspoleilla on myös terapeutin pätevyys?

Ei se kelan terapia nyt niin suuresti eroa niistä psyk polin käynneistä. Samalla tavallahan siinä ollaan vuorovaikutuksessa ja miten sujuu, riippuu paljon henkilökemioista.

Aloita olemalla yhteydessä paikalliseen Mielenterveystoimistoon. Siellä aloitetaan ilmainen keskusteluhoito hoitajan kanssa. Tapaamiset on säännöllisen epäsäännöllisiä, mutta hyvä alku. Tuota kautta hoitaja ohjaa sinut heidän lääkärinsä puheille, jossa aletaan selvittämään diagnoosia. Kelalle tehdään hakemus (en nyt muista pitikö se itse tehdä, mutta siihenkin saa apua Mielenterveystoimiston kautta, oliko nyt sosiaaliohjaaja, jonka kanssa voi keskenään täyttää koko lapun), jolla sitten pääsee terapiaan. Olen myös kuullut, että esim. masennuksen kohdalla on mahdollista saada terapia ilmaiseksi (?) jos hakee vammaistukea. Nimi hieman hämää, mutta auttaa kovasti kun hinnat voi olla melko kovat! Terapia on aina vuodeksi kerrallaan, ja käynnit on säännöllisiä joko kerran, tai useamman viikossa.

Suurin kynnys on se ensimmäinen askel, kun sen yli pääsee niin helpottaa jo kovasti! Ei terapiakaan kyllä ole helppo, ja jokin joka hetkessä parantaa, mutta kaikki on eteenpäin. Itsekin välttelen tunteiden kohtaamista, joka hidastaa terapiaa, mutta terapeutit ottaa tällaiset huomioon kun kertoo ihan suoraan omat pelkonsa terapian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Oisiko joku yleinen ahdistushäiriö tms. Oman kokemukseni mukaan, diagnoosia tärkeämpää on milloin haet tukea terapiaan Kelalta. Loppuvuodesta saat todennäköisimmin hylkäävän päätöksen, jossa on jotkut vakioperustelut, kun oikesti kyse on määrärahojen loppumisesta loppuvuonna. Hae alkuvuodesta ja saat helpommin tuetun terapian.

Ennen oli näin, kun kuntoutuspsykoterapia oli harkinnanvaraista kuntoutusta. Nykyään se on lakisääteistä kuntoutusta. Kelalta ei siis käytännössä voi tulla hylkäävää päätöstä, mikäli terapiaan pääsyn kriteerit täyttyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Höperö antaa palstalla nykyään diagnoosejakin.

En anna mitään diagnooseja, se lääkäreiden hommaa.

Diagnoosi on aina työskentelyhypoteesi, ts. teoria siitä, mikä ongelma voisi olla kyseessä. Ei sen kummempaa. Se ei ole mikään lopullinen totuus kenestäkään.

B-lausuntoon tarvitaan joku validi diagnoosi, joka oikeuttaa kuntoutuspsykoterapian saamiseen. Ahdistuneisuushäiriö osui lähimmäksi ap:n kuvauksen mukaan. 

Diagnoosin tekeminen etukäteen ei ole sinun hommasi, lääkärille ei ole tarkoitus mennä sanomaan "olen ahdistuneisuushäiriöinen, anna diagnoosi." Lääkäri tekee diagnoosin, se on hänen työtään ja sinä saat apua. Eikä sinun suinkaan kannata ajatella niin, että terapiaan nyt heti äkkiä, koska sen saamisen edellytyksenä on kuitenkin kolmen kuukauden hoitojakso esim. psykiatrisella sairaanhoitajalla ja vähintään kaksi käyntiä psykiatrilla. Jo tuo kolme kuukautta voi tehdä sinulle oikein hyvää, ota siitä kaikki mahdollinen hyöty irti. On kuitenkin hyvä sanoa jo alussa siitä, että haluaisit hakeutua terapiaan, jotta voivat sinua sitten siinä auttaa. Oma kokemukseni on muutenkin julkisella sellainen, että "nämä on tällaisia lyhytaikaisia hoitosuhteita, pitempiaikainen on terapia..." eli sinne sinua varmaan joka tapauksessa kannustetaan.

 

Ota siis ensimmäisenä yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja sano että tarvitset apua päivittäistä elämää haittaavaan ahdistuneisuuteen. Siitä pääset sitten pikkuhiljaa eteenpäin, vaikka prosessi voikin olla aika hidas julkisella puolella.

Lääkärillä saa itkeä hysteerisenä, he ovat nähneet sitä todella paljon eivätkä hätkähdä. Älä loukkaannu jos lääkäri vaikuttaa jotenkin kylmältä, hän tekee vain työtään, kaikki lääkärit eivät ole kovin empaattisia, mutta silti ovat työssään oikein päteviä. Älä mieti etukäteen että itkettääkö sinua vai eikö, minä olen itse itkenyt erilaisilla vastaanotoilla varmaan tuhansia kertoja, olen itkenyt räkä rintaa pitkin valuen eikä se haittaa yhtikäs mitään. Ainakin se toinen näkee että tässä taitaa olla ihan tosi kyseessä.

Lähde nyt rohkeasti hakeutumaan avun piiriin, parempia päiviä on tulossa. Tsemppiä!

Et tarvitse terapiaaveronmsksajien rahoilla, vaan säännöllisen päiväry5min eli mene töihin ja lopeta päihteet ja vedä pää pois omasta perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Et tarvitse terapiaaveronmsksajien rahoilla, vaan säännöllisen päiväry5min eli mene töihin ja lopeta päihteet ja vedä pää pois omasta perseestä.

Muuten hyvä mutta olen opiskelija enkä käytä päihteitä muutenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Et tarvitse terapiaaveronmsksajien rahoilla, vaan säännöllisen päiväry5min eli mene töihin ja lopeta päihteet ja vedä pää pois omasta perseestä.

Sulla se on tuo empatia kohdillaan.

Eikö sua edes hävetä? Anna mä arvaan, ei.

Et yksin kertaisesti osaa, edes sitä(kään).

Jätä diagnoosin tekeminen lääkärin huoleksi. Varaa alkuun aika vaikka ihan terveysasemalta, kerro oireistasi ja sano että haluaisit lähetteen psykiatrialle. Siitä se lähtee. Välttämättä et kuitenkaan saa lähetettä toivomaasi terapiaan. Lääkäri päättää siitä ja arvioi onko vointisi sellainen että juuri pitkäkestoinen terapia olisi sinulle sopiva hoitomuoto. Hoito voi olla muutakin. Lääkityksestä voi saada apua ahdistukseen, lisäksi tukikeskustelut sairaanhoitajan vastaanotolla (jos on ammattitaitoinen hoitaja niin näistä säännöllisistä keskusteluista voi olla paljonkin apua). Hoitaja voi myös opettaa sinulle ahdistuksenhallinta keinoja.