Ihminen kuka kyllästyy nopeasti muihin, oletko sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kyllästytte muihin heidän virheiden paljastuttua ja riennätte uusien ihmisten perään etsimään parempaa. Ettekö ymmärrä miten itsekeskeisiä olette? Muut näkee yhtähyvin teidän virheet mutta sietää niitä koska eivät vaadi täydellisyyttä niinkuin te.

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin (se seitsemän ystävän tyyppi). Haluaisin tietää, miksi sinä haluat viettää aikaasi ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy? Vai saatko siitä jotain, että sinua esimerkiksi tuomitaan? Eihän sellainen ole ystävyyttä eikä edes kaveruutta. Tai arvomaailmanne ovat aivan erilaiset? On mielenkiintoista keskustella ja väitellä, kun toinen osaa perustella kantansa fiksusti. Entäpä kun perusteet ovat luokkaa "minun mielestäni se vain on parempi niin", "koska aina ennenkin on ollut näin"? En minä saa tällaisesta keskustelusta ja ihmissuhteesta mitään pidemmän päälle, vaikka tämä ihminen olisikin ollut hyvin hauska juhlissa ja huulen heitto on toiminut isommalla porukalla aikaa viettäessä.

Jep! Komppaan 110%! Olen itse älyllinen, analyyttinen introvertti, JOKA kumminkin ihmisystävällinen ja tykkään olla kontaktissa uusien, tuntemattomienkin kanssa.

En kumminkaan halua/jaksa/viitsi pitää kommunikaatiota ja tuttavuutta yllä, kun käy ilmi, että he verottavat energiaani sen sijaan, että toisivat elämääni mitään positiivista. Pidemmällä tähtäimellä. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei anna itselle mitään.

Ystävät ovat pysyneet kouluajoista tähän päivään, enkä heihin ole kyllästynyt missään tilanteessa. Romanttiset suhteet sen sijaan on vaikeita. Noin puolessa vuodessa menetän kaiken mielenkiintoni ja suhde pitää päättää.

En ikinä lupaa miehille monogamiaa tai yhteistä tulevaisuutta. Alkuun laitan kaikki kortit pöytään, että pidetään vain hauskaa niin kauan kuin sitä riittää. Kerron että parisuhteet ei ole minun juttuni. Harvoimpa nuo uskovat, luulevat olevansa erityisiä.

Suurin osa ihmisistä on ennalta-arvattavia ja yksinkertaisia.

Tuosta keltinkangas-järvisen tekstistä tulee mieleen että monet ekstrovertit on huomionkipeitä. He ei kestä jos joku muu saa huomiota vaan kateuden musta pilvi ympyröi heidät silloin.  He tarvii muiden jakamattoman ihailun ja siksi etsii sitä kuumeisesti ihmisiltä. Alkuun saakin koska ulospäinsuuntautunut ihminen antaa itsestä ensiksi hyvän kuvan mutta kun paremmin tutustuu, sisäinen tyhjyys ja riippuvaisuus muista alkaa näkyä muillekkin. Silloin he lähtee etsimään huomiota muilta. Tälläinen kokemus.

ADHD/ADD, jatkuva mielihyväkäyrän ylläpitäminen, henkisten pienienkin laskuolotilojen jatkuva ja maaniseltakin tuntuva vältteleminen lie kyseessä. Tai erittäin ahdistunut tyyppi samalla periaatteella.

Olen joskus ollut tuollainen nopea kyllästyjä, mutta nykyään kukaan ei saa minua kiinostumaan omista kotkotuksistaan enää ollenkaan. Olen varmaan jo kyllästynyt kyllästymään.