Ihminen kuka kyllästyy nopeasti muihin, oletko sellainen?
Tiiättekö tyypin. Tuntee kaikki ja on kokoajan menossa jokapaikkaan ja tutustumassa uusiin kaiffareihin. Mutta viehätys kestää vain hetken ja sitten rientää uusien tuttavuuksien perään. Mistä johtuu?
Kommentit (25)
Tunnen tuon ihmistyypin. Onko se levottomuutta tai kärsimättömyyttä, sitä että tarvitsee toisilta niin paljon. Imee kaikista parhaat hetket ja puolet, ei kykenee vakaaseen ja pysyvään ihmissuhteeseen.
Novelty seeker. Tyypit eivät olleet tarpeeksi kiinnostavia. Voin tajuta.
On kokemusta, huonoa. Nykyisin en uskalla päästää kovin tutuksi ihmistä joka tulee lähelle jotenkin liian nopeasti ja kuuluttaa pian ystävyyttä. Se kun on yleensä ohi nopeaa kuin alkoikin,
En vain viihdy useimpien ihmisten seurassa kovin pitkään. Omaan mieheeni en kyllä ole kyllästynyt moniin vuosiin.
Te ketkä olette sellaisia, eikö harmita että ei ole pitkäkestoisia ja läheisiä kavereita? Kun aina pitää etsiä uusia ennenkuin ehtii tutustua todella.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ja huono itsetunto? Ei uskalla kiintyä liikaa kehenkään.
Ei ole kyllä oman kokemukseni mukaan kumpikaan noista. Ovat monesti ylisosiaalisia ja jotenkin hektisiä tapauksia. Itsekeskeisiäkin, huomiosta nauttivia.
Vierailija kirjoitti:
Te ketkä olette sellaisia, eikö harmita että ei ole pitkäkestoisia ja läheisiä kavereita? Kun aina pitää etsiä uusia ennenkuin ehtii tutustua todella.
Harmittaa ja välillä olen ihan kateellinenkin ihmisille, joilla on hyviä läheisiä ystäviä. Mutta en vain ole tavannut ihmistä, jonka tällaiseksi haluaisin.
Mä tutustun huonosti uusiin ihmisiin. Mulla on pari kaveria, mutta täytyy myöntää, että kyllästyn/ärsyynnyn heidän seuraan jos nähdään liian usein. Tarviin sellasta vetäytymisaikaa jotta jaksan näitä ihmisiä taas. Onko muilla samaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä tutustun huonosti uusiin ihmisiin. Mulla on pari kaveria, mutta täytyy myöntää, että kyllästyn/ärsyynnyn heidän seuraan jos nähdään liian usein. Tarviin sellasta vetäytymisaikaa jotta jaksan näitä ihmisiä taas. Onko muilla samaa?
Täysin samanlainen tilanne mullakin. Olen siis introvertti, sillä ihan selkeästi tarvitsen aikaa palautua ihmisten kanssa olemisesta. Kaverien hankkiminen ja heidän kanssaan oleminen vain jotenkin tuntuu tosi raskaalta.
Olen ihminen, JOKA ärsyyntyy kielioppivirheistä.
Minut kai voisi lukea tällaiseksi ihmiseksi. Nautin ihmisiin tutustumisesta ja haluan nähdä kaikissa ihmisissä hyvää. Jossain kohtaa todellisuus yleensä iskee vasten kasvoja. Esimerkiksi alkuun todella kiva ihminen voikin osottautua fanaattiseksi aatteen ajajaksi ja joudun kohteeksi. Tai ystävällinen, herttainen ihminen voi olla hitokseen tyhmä/sivistymätön, eikä oikeista asioista voi keskustella lainkaan. Eräs hyvä bilekaveri osottautui todella tuomitsevaksi, kun aloimme nähdä muuallakin kuin juhliessa.
Minun kohdallani syynä on siis mielenkiinto tutustua kaikenlaisiin ihmisiin ja se on virkistävää. Ja uusia ihmisiä kertyy tuttavapiiriin, kun kyllästyn ihmisissä oleviin "vikoihin"= asioihin, jotka eivät toimi minun kanssani.
Minulla on 7 läheistä, pitkäaikaista ystävää, joita en vaihtaisi mistään hinnasta. :)
"Korkeaan ekstroversioon ja elämyshakuisuuteen liittyy pysyvästi matala sisäinen viritystila.Tällaisilla ihmisillä on jatkuva tarve saada ulkopuolelta ärsykkeitä ja vähäinen kyky tuottaa ärsykkeitä itse eli heillä on jatkuva tarve tulla ohjelmoiduksi ulkopuolelta ja vähäinen kyky itse viihdyttää itseään. Ekstovertit ja elämyshakuiset ihmiset tarvitsevat koko ajan jotain ulkopuolelta tulevaa tapahtumista, joka pitää heidän mielenkiintonsa vireillä. Muuten he tylsistyvät. He eivät kestä hiljaisuutta ja tapahtumattomuutta. Tavallinen arki ei heille riitä vaan mukana pitää olla jännitystä ja säpinää. Vähän kärjistäen voidaan sanoa, että korkea ekstroversio ja elämyshakuisuus viittaavat sisäiseen tyhjyyteen."
Liisa Keltinkangas-Järvinen
Vierailija kirjoitti:
Olen ihminen, JOKA ärsyyntyy kielioppivirheistä.
Tämä on keskusttelupalasta höpsö.
T:äidimmekielen oppe
Te jotka kyllästytte muihin heidän virheiden paljastuttua ja riennätte uusien ihmisten perään etsimään parempaa. Ettekö ymmärrä miten itsekeskeisiä olette? Muut näkee yhtähyvin teidän virheet mutta sietää niitä koska eivät vaadi täydellisyyttä niinkuin te.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kyllästytte muihin heidän virheiden paljastuttua ja riennätte uusien ihmisten perään etsimään parempaa. Ettekö ymmärrä miten itsekeskeisiä olette? Muut näkee yhtähyvin teidän virheet mutta sietää niitä koska eivät vaadi täydellisyyttä niinkuin te.
Kirjoittelinkin tuossa aiemmin (se seitsemän ystävän tyyppi). Haluaisin tietää, miksi sinä haluat viettää aikaasi ihmisten kanssa, joiden seurassa et viihdy? Vai saatko siitä jotain, että sinua esimerkiksi tuomitaan? Eihän sellainen ole ystävyyttä eikä edes kaveruutta. Tai arvomaailmanne ovat aivan erilaiset? On mielenkiintoista keskustella ja väitellä, kun toinen osaa perustella kantansa fiksusti. Entäpä kun perusteet ovat luokkaa "minun mielestäni se vain on parempi niin", "koska aina ennenkin on ollut näin"? En minä saa tällaisesta keskustelusta ja ihmissuhteesta mitään pidemmän päälle, vaikka tämä ihminen olisikin ollut hyvin hauska juhlissa ja huulen heitto on toiminut isommalla porukalla aikaa viettäessä.
Sisäinen tyhjyys, siinäpä se tulikin.
Epävarmuus ja huono itsetunto? Ei uskalla kiintyä liikaa kehenkään.