Miksi kirjojen lukeminen on jokin sivistyksen mittari?

Miksi lukea Dostojevskiä, koska av-palstaa lukemalla oppii enemmän ihmisten pimeästä puolesta?

Niin, miksi lukea kirjoja, voihan sitä selailla vaikka lehtiä.

Lehdet on kivoja, niissä on kuviakin.

https://demokraatti.fi/hs-touko-aalto-ei-muista-minka-kirjan-luki-viime…

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi lukea kirjoja, voihan sitä selailla vaikka lehtiä.

Lehdet on kivoja, niissä on kuviakin.

https://demokraatti.fi/hs-touko-aalto-ei-muista-minka-kirjan-luki-viime…

En minäkään muista minkä kirjan luin viimeksi, ja luen kymmenittäin kirjoja joka vuosi. Harvemmin tuijottelen kantta. Juonen voin kyllä selittää.

Mitä opiskelet? Itsellä vähän liikaakin luettavaa opintojen puolelta  (satoja sivuja päivässä). Jos luen jotain muuta oppimateriaalin ohella, niin ne onkin sitten lähinnä alaan liittyvää kirjallisuutta (tietokirjallisuutta/siihen pohjautuvaa). Itseäkään ei ihan hirveästi jaksa kiinnostaa romaanit tai fiktiivinen teksti eli kirjallisuus siinä mielessä. Tai oikeastaan olen hyvin valikoiva ja nirso niiden suhteen. 

Lukeminen kyllä sivistää. (Toki voi lukea epäsivistävääkin tekstiä ja sekin voi jollain kummalla tavalla sivistää/antaa uusia näkökulmia asioihin.) Ei lukeminen ole kaikkien juttu ja nykyään onkin äänikirjoina monia kirjoja jos kiinnostaa jokin teos. 

Kyllä ainakin minua lukeminen sivistänyt enkä pidä itseäni mitenkään älykkäänä. Eihän se nyt älykkyyteen vaikuta. Luen enimmäkseen kyllä non-fictionia. Ja onhan lukenut väestö nyt parempi vaihtoehto kuin mistään mitään ymmärtämätön, eikö? Kukaan ei kuitenkaan elä yksin tyhjiössä ja muiden asenteet yms. vaikuttavat heidänkin elämäänsä.

Luen itse paljon ja mielelläni, mutta minun on helppo ymmärtää, ettei se jaksa kaikkia kiinnostaa. Aika ihmeissäni olen kuunnellut näitä viime aikojen kommentteja, että kyllä vanhempien pitää lukea ja näyttää esimerkkiä lapsille ja ollaan niin, niin huolissaan, jos kaikki eivät harrasta lukemista. Oikeasti ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuneita erilaisista asioista. Esimerkiksi oma teinipoikani ei lue vapaaehtoisesti kuin sanomalehteä ja jotain netistä, fiktiiviset tarinat eivät kiinnosta lainkaan. Ja yllätys, yllätys, silti hänen luetunymmärtämistaitonsa ovat ihan hyvät. Mieheni on korkeasti koulutettu ja älykäs ihminen, mutta en ole varmaan ikinä nähnyt hänen lukevan romaania. Hyvin tuntuu pärjäävän ilmankin.

Tietysti lukemiseen on hyvä kannustaa lapsia ja nuoria ja antaa mahdollisuuksia (esim. Suomen kirjastolaitos on loistava), mutta pakottamista en ymmärrä. Suoraan sanoen olen sitä mieltä, että koululaitoksessa on jotain vikaa, jos äidinkielen tunteja on joka luokka-asteella monta viikossa ja silti sieltä pullahtaa ulos lukutaidottomia ihmisiä. (Tästähän nyt syytettiin tietysti taas vanhempia, että mitäs eivät opeta lapsiaan lukemaan.)

Sivistys on tietoa asioista. Tietoa saa hankkimalla sitä. Lukeminen on erinomainen keino hankkia tietoa. Tieto auttaa ymmärtämään maailmaa. Mitä kaunokirjallisuuteen tulee, sen lukeminen on (tutkitusti) erinomainen keino opetella empatiaa ja asioiden näkemistä toisten näkökulmasta. 

(Mä 70 % sitä mieltä, että tää on provo. 30 % mussa uskoo, että oikeasti on tällaisia ihmisiä.)

Ennen ei ollut niin paljon muita keinoja sivistää itseään. Tuskinpa dokkareiden/elokuvien/pelien/jne. harrastaminenkaan varsinaisesti tyhmentää...

Mutta siis mahtuuhan yhdelle sivulle ihan hitosti asiaa. Kokonaisesta kirjasta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea Dostojevskiä, koska av-palstaa lukemalla oppii enemmän ihmisten pimeästä puolesta?

Tässä oiva esimerkki siitä miten mennä metsään hienosti ja sivistyneesti. Kysymyksen olis voinu esittää et miks lukee akuankkaa ku ankkayhteiskunnan toimivuudesta oppii enemmän täältä.

Sit vähän Rahmanovia soimaan koska Mozart on niin kuultua. Ihan ku nää tyypit olis itse keksineet ne ajatukset tai säveltäny musiikit.

Ei sitä pidetä sivistyksen mittarina ja näillä päteminen yleensä tulkitaan et, ai sä osaat lukee ja sä kuulet myös? Aika hieno juttu, hyvä.

Eihän se olekaan, ei ainakaan jos puhutaan fiktiosta. Tietokirjallisuuden lukeminen toki sivistää ja laadukkaan kaunokirjallisuuden kuluttaminen laajentaa sanavarastoa ja kehittää taitoa käyttää kieltä monipuolisesti, mutta ei sitä varsinaisesti sivistävänä voi pitää. Mua jaksaa aina naurattaa, miten kirjojen lukemista itsessään pidetään jotenkin sellaisena, että se itsessään tekisi jo ihmisestä älykkään, koska kyseessä on kirja. Puhutaan siitä, miten nykymaailmassa on kaikki pielessä ja ihmiset tyhmenee, ja samalla maalataan mielissä romantisoitua kuvaa entisajoista, jolloin kaikki mukamas lukivat niitä maagisia kirjoja (mikä ei oikeasti ole millään aikakaudella ollut tottakaan), tajuamatta, että kaiken maailman hömppäromaanit olivat oman aikansa roskaviihdettä. Iso osa fiktiosta on enemmän tai vähemmän sitä edelleen ja suunnilleen yhtä sivistävää kuin katsella Salkkareita, muoto on vain eri eikä se tee sisällöstä sen parempaa tai huonompaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se olekaan, ei ainakaan jos puhutaan fiktiosta. Tietokirjallisuuden lukeminen toki sivistää ja laadukkaan kaunokirjallisuuden kuluttaminen laajentaa sanavarastoa ja kehittää taitoa käyttää kieltä monipuolisesti, mutta ei sitä varsinaisesti sivistävänä voi pitää. Mua jaksaa aina naurattaa, miten kirjojen lukemista itsessään pidetään jotenkin sellaisena, että se itsessään tekisi jo ihmisestä älykkään, koska kyseessä on kirja. Puhutaan siitä, miten nykymaailmassa on kaikki pielessä ja ihmiset tyhmenee, ja samalla maalataan mielissä romantisoitua kuvaa entisajoista, jolloin kaikki mukamas lukivat niitä maagisia kirjoja (mikä ei oikeasti ole millään aikakaudella ollut tottakaan), tajuamatta, että kaiken maailman hömppäromaanit olivat oman aikansa roskaviihdettä. Iso osa fiktiosta on enemmän tai vähemmän sitä edelleen ja suunnilleen yhtä sivistävää kuin katsella Salkkareita, muoto on vain eri eikä se tee sisällöstä sen parempaa tai huonompaa.

Fiktion lukeminen sivistää myös, sekä oman kokemuksen perusteella että tutkitusti.

Ei kirjojen lukeminen ole älykkyyden mittari. Uteliaisuus ja tiedonjano sen sijaan yleensä on. Sekään ei silti välttämättä suuntaudu lukemiseen - varsinkaan kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Tuntemani älykkäät (tai älylliset) ihmiset ovat luonnostaan kiinnostuneita asioista, ja ruokkivat tiedonjanoaan eri lähteistä. Se ei välttämättä ole aina "painavaa faktaa", vaan kaikenlaisiin elämänalueisiin kohdistuvaa mielenkiintoa, viihdettä ja roskaa (Vauva.fi!) unohtamatta.

Lukeminen laajentaa sanavarastoa ja on siitä hyötyä myös keskittymiskyvylle. 

Vierailija kirjoitti:

Sivistys on tietoa asioista. Tietoa saa hankkimalla sitä. Lukeminen on erinomainen keino hankkia tietoa. Tieto auttaa ymmärtämään maailmaa. Mitä kaunokirjallisuuteen tulee, sen lukeminen on (tutkitusti) erinomainen keino opetella empatiaa ja asioiden näkemistä toisten näkökulmasta. 

(Mä 70 % sitä mieltä, että tää on provo. 30 % mussa uskoo, että oikeasti on tällaisia ihmisiä.)

En ole provo. Jos haluan tietoa jostain, niin kyllä voin googlettaa asian tai jopa käydä kirjastossa, mutta miksi pitäisi tietää jostain itseä kiinnostamattomasta asiasta? Ehkä minua on lapsena pakotettu lukemaan kaiken maailman romaaneja, niin jonkinlainen vastenmielisyys siitä on jäänyt. Ja en kyllä kaunokirjallisuudesta mitään empatiaa ole oppinut, vaan ihan oikeasta ihmisten kohtaamisesta. Luen siis hakeakseni tietoa, mutta en ymmärrä, miksi jotain tuntikausien uppoutumista johonkin kirjaan pidetään niin tärkeänä asiana. Tulee pää kipeäksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se olekaan, ei ainakaan jos puhutaan fiktiosta. Tietokirjallisuuden lukeminen toki sivistää ja laadukkaan kaunokirjallisuuden kuluttaminen laajentaa sanavarastoa ja kehittää taitoa käyttää kieltä monipuolisesti, mutta ei sitä varsinaisesti sivistävänä voi pitää. Mua jaksaa aina naurattaa, miten kirjojen lukemista itsessään pidetään jotenkin sellaisena, että se itsessään tekisi jo ihmisestä älykkään, koska kyseessä on kirja. Puhutaan siitä, miten nykymaailmassa on kaikki pielessä ja ihmiset tyhmenee, ja samalla maalataan mielissä romantisoitua kuvaa entisajoista, jolloin kaikki mukamas lukivat niitä maagisia kirjoja (mikä ei oikeasti ole millään aikakaudella ollut tottakaan), tajuamatta, että kaiken maailman hömppäromaanit olivat oman aikansa roskaviihdettä. Iso osa fiktiosta on enemmän tai vähemmän sitä edelleen ja suunnilleen yhtä sivistävää kuin katsella Salkkareita, muoto on vain eri eikä se tee sisällöstä sen parempaa tai huonompaa.

Fiktion lukeminen sivistää myös, sekä oman kokemuksen perusteella että tutkitusti.

Aika kehnolla tasolla on yleissivistys, jos se fiktiota lukemalla merkittävästi paranee. Siinä kohtaa esimerkiksi Iltalehden uutisten lukemista voisi jo todennäköisesti pitää sivistävänä, mutta en tiedä, kannattaako tällaisen henkilön mukaan alkaa määritellä, mikä on sivistävää ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistys on tietoa asioista. Tietoa saa hankkimalla sitä. Lukeminen on erinomainen keino hankkia tietoa. Tieto auttaa ymmärtämään maailmaa. Mitä kaunokirjallisuuteen tulee, sen lukeminen on (tutkitusti) erinomainen keino opetella empatiaa ja asioiden näkemistä toisten näkökulmasta. 

(Mä 70 % sitä mieltä, että tää on provo. 30 % mussa uskoo, että oikeasti on tällaisia ihmisiä.)

En ole provo. Jos haluan tietoa jostain, niin kyllä voin googlettaa asian tai jopa käydä kirjastossa, mutta miksi pitäisi tietää jostain itseä kiinnostamattomasta asiasta? Ehkä minua on lapsena pakotettu lukemaan kaiken maailman romaaneja, niin jonkinlainen vastenmielisyys siitä on jäänyt. Ja en kyllä kaunokirjallisuudesta mitään empatiaa ole oppinut, vaan ihan oikeasta ihmisten kohtaamisesta. Luen siis hakeakseni tietoa, mutta en ymmärrä, miksi jotain tuntikausien uppoutumista johonkin kirjaan pidetään niin tärkeänä asiana. Tulee pää kipeäksi.

Ap

Kysyit, miksi kirjojen lukemista pidetään sivistyksen mittarina. Mä en ottanut kantaa siihe, pitääkö lukea vai ei, tai pitääkö olla sivistynyt vai ei.

Ei tarvitse tietää, ei tarvitse lukea, mutta jos haluaa olla sivistynyt tai tulla sellaiseksi, pitää olla kiinnostunut maailmasta monipuolisesti. Silloin ei tule sellainen olo, että miksi mun pitää tietää asiasta, joka ei kiinnosta, koska ne kiinnostavat. Sivistyneeksi ei tulla sillä tavalla, että googlaa joskus jonkin faktan, sivistys vaatii laajempia taustatietoja, joihin voi suhteuttaa saamaansa uutta tietoa.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse hankkia sivistystä, jos sinulla ei ole siihen paloa.

Lukeminen lisää tietoa, ei se välttämättä sivistä. 

Olo parempi kun lukee kirjaa. 

AV:lla turhista asioista vinkuminen se vasta sivistystä tuo

Kyllä siinä jokin yhteys on että ihmiskunnan isoin edistys on tapahtunut silloin kun lukeminen yleistyi ja samaan aikaan vielä pidettiin ajattelemista normaalina toimintana. Internetin aikakaudella lahkolaisuus ja jonninjoutavuus tukahduttavat ajattelun.