Väkivalta huoltajuuskiistan aikana (kirjoituspyyntö)

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa kokeneena ja tehneenä naisena olen sillä kannalla että kyselyn rajoittaminen pelkästään naisiin tarkoittaa että kyselyn tulokset eivät anna oikeaa kokonaiskuvaa tilanteesta.

Järkevämpää olisi kartoittaa vaikka parien voimasuhteita (fyysisiä, henkisiä, taloudellisia).

Binäärisen sukupuolijaon toisen puolen tutkiminen paljastaa enemmän naisiksi itsensä kokevista kuin lähisuhdeväkivallasta huoltajuustilanteissa.

Juuri näin, on taitavia henkilöitä jotka tekevät muut riippuvaisiksi ja sitten eristävät, huonovointisuus kun alkaa, se on alistetun oma syy.

Ettei vaan meidän asiat leviä, vaikka kaikki tiedetään muutenkin...

Eikö ole koko perheelle parempi, että puukolla , kirveellä tai tiiliskivellä uhkaavalta perheenjäseneltä otetaan ase pois vaikka edes tilapäisesti?

Näinhän vain ehkäistään väkivaltaa ja ehkä peruuttamattomia kauheita tekoja.

Perhe voi hajota, mutta henkiä saattaa säästyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalityön opiskelijat eivät koskaan vaivaudu keräämään miesten perheväkivaltakokemuksia? Olisit avantgardea, jos sen tekisit. Nyt olet vain 13. tusinassa.

Tällainen valikoivuus on kovin tyypillistä tämän alan tutkimuksissa. Valitettavasti. Onko se tarkoituksellista ? Vaikuttaa vahvasti siltä että näin on.

Tunnen useita miehiä jotka ovat kokeneet erotilanteessa kuin huoltajuuskiistoissa niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa uhkailuineen, perättömine rikosilmoituksineen ja lasten käyttönä koston välikappaleena. Tarinat ovat olleet suoraan sanoen järkyttäviä, järkyttäviä etenkin sen vuoksi että mitään apua tai edes ymmärrystä nämä miehet eivät ole saaneet sosiaaliviranomaisten taholta.

Asioihin ei ole puututtu sosiaaliviranomaisten ja lastensuojelun taholta edes silloin kun äitien käyttäytyminen on kiistattomasti uhannut lasten kehitystä sekä hyvinvointia ja aiheuttanut henkistä pahoinvointia lapsille. 

Ystäväni joka aikoinaan kävi läpi eroa, ilmoitti hädissään lastensuojeluun että hänen ulkomaalaistaustainen vaimonsa aikoi kaapata heidän 1- vuoden ikäisen lapsen ja viedä pojan pysyvästi Suomesta Kiinaan. Äiti oli jo aiemmin uhkaillut viedä pojan maasta. Pojan passi oli äidin hallussa ja tieto oli, että matkaliput oli jo ostettu.  Lastensuojelu ei tehnyt yhtään mitään asialle, ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Myöskään poliisi ei tehnyt asialle mitään, ei suostunut laittamaan poikaa väliaikaisesti maasta poistumis kieltoon vaikka tilanne oli akuutti.

Suosittelen kaikkia  isiä tai äitejä, lapsikaappausuhan ollessa akuutti, ottamaan välittömästi yhteyttä Suomen Ulkoministeriön Konsuliasiain yksikköön. Tuolla on todellisia ammattilaisia hoitamassa näitä asioita ja heillä on valta ja kyky reagoida nopeasti asioihin. Tässäkin tapauksessa kun asia oli selvitetty ja lapsikaappausuhka todettu konkreettiseksi yksikön virkamiehen taholta, lapsi asetettiin välittömästi matkustuskieltoon ja poliisi kävi virka-apupyynnön saatuaan ulkoministeriöstä,  takavarikoimassa pojan passin äidiltä. Näin tämänkin lapsen tulevaisuus pelastettiin. Valitettavasti monelle Suomalaiselle pikkulapselle vastaavassa tilanteessa ei käy yhtä hyvin, vaan he katoavat lopullisesti, kun apua ei osata hakea tarpeeksi nopeasti oikeasta paikasta......

Voisiko johtua siitä, että sosiaalityöntekijät ja lastensuojelijat ovat enimmiltään naisia?

Miehet saattavat olla aika onnettomia palavereissä joissa on useita naisia jotka rupattelevat keskenään sosiaalikielellä.

Kiitos kaikille kommentoijille ja kirjoituksien lähettäjille! 

Kerään tekstejä siis kaikenlaisista väkivaltakokemuksista, en vain fyysisestä väkivallasta. Moni on myös pohtinut valintaani tutkia erityisesti naisten kokemuksia. Yksinkertaisesti päällimmäisenä syynä tähän valintaan on oma mielenkiintoni nimenomaisesti naisten kokemuksiin, osaltaan siihen varmasti vaikuttaa se, että olen itsekin nainen. Toisekseen, ylipäätänsä sukupuolen nostaminen merkittäväksi tutkimuksessani juontaa juurensa kiinnostuksestani sukupuolen merkitykseen. Näen sukupuolen merkityksellisenä tekijänä esimerkiksi suhteessa niin yhteiskuntaan kuin yksilönkin toimintaan. Kuitenkin se, että tutkin naisten kokemuksia, ei tarkoita sitä, että kieltäisin tai väheksyisin miesten vastaavia kokemuksia. 

-Laura

Ehdottomasti turvakodin kanssa kannataa tehdä yhteistyötä tän gradun osalta.

Haluaisin tietää enemmän aiheen rajauksen ohjauksesta.

Kuka ohjaa tutkimusta? Miksi ohjaaja on vain naisiin keskittyvän rajauksen takana?

Nyt tässä tulee vastaan otanta. Tähän vastaavat vain väkivaltaa kokeneet naiset. Todennäköisesti ne naiset jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa eivät vastaa mitään. Lisäksi vaikka pientä nälvimistä kohdanneet eivät vastaa.

Vastaamaan tulee siis ehkä vain suurta väkivaltaa kohdanneet naiset. Lisäksi ovat ehkä kiukkuisia ja kostonhaluisia. Tieteellisyys vaatisi jonkinlaista satunnaisotantaa jotta tulokset olisivat relevantteja. Tai ainakin kyseisten naisten kohtaaman väkivallatekijän (mies tai nainen) ääni ja kanta pitäisi olla kuultavissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalityön opiskelijat eivät koskaan vaivaudu keräämään miesten perheväkivaltakokemuksia? Olisit avantgardea, jos sen tekisit. Nyt olet vain 13. tusinassa.

Varmaan johtuu siitä, että suurin osa sosiaalityön opiskelijoista on naisia. Jos miehet vaivautuisivat valittamisen sijaan hakemaan alalle he voisivat merkittävästi parantaa miesten asemaa. Miksi se ei käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutki mieluummin miesten kokemaa väkivaltaa. Sekä sitä, miten mies saa puolustautua väkivallalta. Esim. miten saa ottaa veitsen pois naiselta, jos Hän yrittää lyödä sillä.

Been there. Ex-vaimo kävi päälle veitsi kädessä kun olimme jo asumuserossa ja avioeroprosessi huoltajuuskiistoineen käynnissä. Väänsin veitsen pois exän kädestä ja heitin sen ulos ikkunasta sekä lähdin itse ulos asunnosta. Ex painui lääkärin vastaanotolle näyttämään mustelman ranteessaan ja yritti vaikuttaa lääkärinlausunnolla avioeroprosessiin. Olin muka pahoinpidellyt hänet. Mitäköhän olisi pitänyt tehdä? Seistä kädet suorina ja odottaa, että mihin kohtaa kehoani ja kuinka monta kertaa exä saa puukotettua?

M49

NO miten olisi ollut vaikka rikosilmoitus heti? Sieltä poliisit olisi tulleet tarkastamaan tilanteen ja kertomukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemani uhka oli oikeasti hengenvaara. Kyllä puukkoa heiluttava nainen on etulyöntiasemassa jos pääsee iskemään.

Muutin jo aikaisemmin toiseen huoneeseen ja toiseen kerrokseen nukkumaan. Erityisesti pelotti se, että vaimoni uhkasi tulla yöllä tekemään väkivaltaa. Kasasinkin joka ilta tyhjiä tölkkejä oven eteen jotta kolina herättäisi ja minulla olisi pari sekuntia aikaa.

Minäkin muutin toiseen huoneeseen aluksi. Kun yhtenä aamuna exä herätti minut heittämällä minua kitarallani suoraan päähän (onneksi oli akustinen kitara) ja sitten tuli se puukkoepisodi meilläkin, niin muutin vähäksi aikaa kaverin nurkkiin asustelemaan. Sitä ennen ei oikein pystynyt siellä vierashuoneessakaan nukkumaan kun koskaan ei tiennyt mitä saattaa tapahtua.

Kysymys joka täällä esitetään yleensä naisille:

Siis miten olette päätyneet valitsemaan noin surkean puolison itsellenne ja vielä äidiksi lapsellenne? Millaisia surkeita luusereita te oikein olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemani uhka oli oikeasti hengenvaara. Kyllä puukkoa heiluttava nainen on etulyöntiasemassa jos pääsee iskemään.

Muutin jo aikaisemmin toiseen huoneeseen ja toiseen kerrokseen nukkumaan. Erityisesti pelotti se, että vaimoni uhkasi tulla yöllä tekemään väkivaltaa. Kasasinkin joka ilta tyhjiä tölkkejä oven eteen jotta kolina herättäisi ja minulla olisi pari sekuntia aikaa.

Minäkin muutin toiseen huoneeseen aluksi. Kun yhtenä aamuna exä herätti minut heittämällä minua kitarallani suoraan päähän (onneksi oli akustinen kitara) ja sitten tuli se puukkoepisodi meilläkin, niin muutin vähäksi aikaa kaverin nurkkiin asustelemaan. Sitä ennen ei oikein pystynyt siellä vierashuoneessakaan nukkumaan kun koskaan ei tiennyt mitä saattaa tapahtua.

Kysymys joka täällä esitetään yleensä naisille:

Siis miten olette päätyneet valitsemaan noin surkean puolison itsellenne ja vielä äidiksi lapsellenne? Millaisia surkeita luusereita te oikein olette?

Minä en ainakaan osaa ennustaa tulevaisuutta 20 vuotta eteenpäin. Minunkin vaimoni vaikutti aluksi oikein kivalta. Mutta kun tulot pienenevät, niin se rakkaus lentää ikkunasta...

Huoh. Ei se, että tutkii naisten kokemuksia tarkoita, että miesten kokemukset ei kiinnostaisi tai niitä ei tutkittaisi. Kuten tässäkin on käynyt ilmi, myös siitä on tutkimuksia käynnissä parhaillaankin. Mistään ei saisi puhua, koska muillakin on vaikeaa? Kärsitään mieluummin kaikki suut supussa sukupuoleen katsomatta? Miknhän ei estä täälläkään valittajia aloittamaan tutkimusta miesten kokemasta väkivallasta tai etsimästä sellaista ja osallistumasta siihen. Sekä miesten että naisten kokemuksia on tärkeää kuunnella ja kartoittaa, ei niiden tarvitse sulkea toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tässä tulee vastaan otanta. Tähän vastaavat vain väkivaltaa kokeneet naiset. Todennäköisesti ne naiset jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa eivät vastaa mitään. Lisäksi vaikka pientä nälvimistä kohdanneet eivät vastaa.

Vastaamaan tulee siis ehkä vain suurta väkivaltaa kohdanneet naiset. Lisäksi ovat ehkä kiukkuisia ja kostonhaluisia. Tieteellisyys vaatisi jonkinlaista satunnaisotantaa jotta tulokset olisivat relevantteja. Tai ainakin kyseisten naisten kohtaaman väkivallatekijän (mies tai nainen) ääni ja kanta pitäisi olla kuultavissa.

Jos tutkimuskohteena ovat nimenomaan väkivaltaa kokeneet naiset, muut ryhmät yksinkertaisesti eivät ole tutkimuksen kannalta relevantteja. Siis miten vaikeaa tutkimusasetelman ymmärtäminen voi olla, vaikka se on juuri selitetty auki...