Mitä tekisit, jos luokallasi/työpaikallasi olisi sellainen hiljainen, vähän outo nuori nainen

-voi kun mä en perheen takia pysty kyläilemään juuri muutenkaan enkä missään tapauksessa tällaisella aikataululla, mutta mennäänkö kahville seuraavalla tauolla?

Mikä pointti tässä nyt on takana?

Öö... nähdään vaan joskus. Tule mukaan vaikka leikkipuistoon, siellä mä aina hengailen.

Sanoisin että kiitos kutsusta, ehkä joskus myöhemmin. Mutta mennäänkö käymään vaikka jossain kahvilla?

Kysyisin, että miksi. Pelkäätkö olla yksin kotona, onko tapahtunut jotain ikävää.

Kouluaikaan olisin varmaan kiittänyt kutsusta ja mennyt kylään (huomatakseni sen olleen koulukiusaajien juoni ehkä...). Töissä tuo kuulostaisi hieman oudolta. Mulle on työpaikalka esitetty kyllä vierailukutsuja, mutta ei noin "vaatien" vaan toivotettu tervetulleeksi. Ehkä ehdottaisin kahvittelua kahvilassa.

Kysyisin onko sulla juhlat?

Ihanan lapsekas kysymyksenasettelu. Voisin olla aika kummissani, jos joku TÖISSÄ oleva aikuinen kysyisi, 'voitko sinä tänään tulla meille'. Villi veikkaus, että tässä on nyt kyse jostain ala- tai yläkoululaiselle tapahtuneesta, eikö niin? Miksi sinua mietityttää tämä juttu? Etkö haluaisi mennä tämän hiljaisen tytön luo kylään vai mitä murehdit?

"Totta kai! Hopeakettu palveluksessasi!"

Työelämässä en usko, että tuollaista tulisi vastaan. Aikuiset eivät yleensä tuosta vaan pyydä kylään ihmisiä, joiden kanssa eivät ole muuten jutelleet. Koulumaailmassa noin voisi tapahtuakin. Silloin en ehkä ihan heti menisi kylään, vaan yrittäisin tutustua tyttöön muuten ensin. Ei siksi, että epäilisin tytön tekevän jotain pahaa, vaan siksi että minusta olisi erikoista mennä kylään jos en tunne ihmistä.