En voi puhua minua ahdistavista asioista kotona eikä mies suostu lähtemään esim kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain 2 huonetta ja keittiö ja samanikäinen lapsi kuin sinulla ap. Nukumme olohuoneessa. Keskustelemme asiat yleensä watsupissa tai mesengerissä.

Mitä hit-to-a! Ettekö te puhu asioista puolisoillenne? Mistä ihmeestä se lapsi oppii puhumisen taidon parisuhteessa, jos ei kotoa? Mikä ihmeen asia voi normaalissa parisuhteessa olla niin ongelmallinen, ettei siitä voi lapsen kuullen puhua tai illalla hiljaisella äänellä lapsen nukkuessa? Ja jos parisuhde on epänormaali, ehkä siitä kannattaa hankkiutua mitä pikimmin eroon.

Ai taas tämmöinen tapaus, että mikään ehdotetuista vinkeistä ei kelpaa. 

Siis jos tekosyy siihen, että ei voi esimerkiksi laittaa lapselle televisiota häiriöksi, on tasoa "yläkerrassa ei ole televisiota", niin kai siinä on sitten vaan kaikille helpompi jättää keskustelut keskustelematta. 

Joku muu voisi tietty esimerkiksi kantaa sen televisio yläkertaan tai palkata vaikka lastenhoitajan siksi aikaa että pääsee keskustelemaan, mutta arvatenkin ap:n yläkerrassa ei ole myöskään televisiopistoketta eikä tietenkään ole varaa lastenhoitajaan (vaikka josain syystä on näemmä varaa esimerkiksi omakotitaloon)

Ap kuvaama tilanne on kuin hän kuvaisi useamman aikapommin tikitystä. Millainen kasvaa pojasta, joka on aina yksin ja  alinomaan vaín ja ainoastaan kotona, ja jolla ei ole ainoatkaan läheistä vanhempiensa lisäksi, ovatko edes hekään fyysisesti kyllä ehkä, mutta osoittavatko he kiinnostusta pojan elämään ja viettävätkö he aidosti pojan kanssa yhteistä elämää. (Tuleeko poika nähdyksi? Kuulluksi? onko hänellä mahdollisuuksia esittää omia toiveitaan ja halujaan? Rohkaistaanko häntä jne). Tai mitä kertoo se, ettei Ap tavoita miestään niin, että hän saattaisi kommunikoida -yleisemmin puhua- yhdessä miehensä kanssa. - ja vierittää tästä osan syyn -varmasti osin ehkä perustellustikin- poikansa herkkyyden syyksi, eikä esimerkiks siksi, että mies on ilm. hyvin rajoittunut sosiaalisessa kanssakäymisessä. Entä Ap:n oma jaksaminen. Voiko hän missään tulla kohdatuksi ja nähdyksi ja ymmärretyksi ja, jollei niin mitä siitä saattaa seurata....   

miten harrastatte seksiä?

Kannattaisi hakea apua jos olette noin jumissa omassa elämässänne. Te kaikki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain 2 huonetta ja keittiö ja samanikäinen lapsi kuin sinulla ap. Nukumme olohuoneessa. Keskustelemme asiat yleensä watsupissa tai mesengerissä.

Mitä hit-to-a! Ettekö te puhu asioista puolisoillenne? Mistä ihmeestä se lapsi oppii puhumisen taidon parisuhteessa, jos ei kotoa? Mikä ihmeen asia voi normaalissa parisuhteessa olla niin ongelmallinen, ettei siitä voi lapsen kuullen puhua tai illalla hiljaisella äänellä lapsen nukkuessa? Ja jos parisuhde on epänormaali, ehkä siitä kannattaa hankkiutua mitä pikimmin eroon.

Tottakai jutellaan normaaleista asioista mutta jos nyt on jotain erikoista mitä ei lapsi saa kuulla niin sitten laitetaan viestiä.

Noita varten naisilla on naisringit. Älä rasita miestäsi noilla jaarituksilla.

Minkälaisista ahdistavista asioista on kyse?

Olisiko varaa käydä terapiassa puhumuassa?