Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei välitä
12.09.2018 |
Minulla on ikävä tilanne kotona äitini kanssa. Äitini ei kuuntele minua ikinä tai välitä asioistani. Hän ei ole kiinnostunut kuulumisistani tai harrastuksistani eikä puhu minulle, eikä vastaa minun kysymyksiini ikinä.
Äiti on monella tapaa sairas ja ymmärrän ettei aina voi jaksaa, mutta kyllä harmittaa kun muiden äidit kuitenkin tukevat lapsiaan ja ovat heistä kiinnostuneita. Tietysti pitää jo alkaa itsenäistyä ja aikuistua ja kykenen huolehtimaan itsestäni hyvin ilmankin äitiä, mutta harmittaa silti etten saa häneen kontaktia. Äiti vain makaa sängyssä päivät pitkät eikä tee oikeastaan mitään muuta. Häpeän häntä valtavasti enkä uskalla tuoda kavereita kotiin, koska pelkään mitä he ajattelisivat äidistäni. Hän on masentunut eikä hoida ulkonäköäänkään ollenkaan, joten todellakin on syytä hävetä. :( Ei myöskään ole vaivautunut hankkimaan itselleen apua.
Halusin vain avautua, anteeksi.
Kommentit (36)
Älä ap vain hakeudu hoitoalalle. Opiskele jotain terveellisempää.
Äidilläsi voi olla kipuja ja kulumia, homesairaus tai jokin muu yleinen syy, miksi hän ei nyt jaksa. Ei häntä olisi päästetty eläkkeelle muuten. Jos hän jaksaisi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on tärkeä vaihe elämässä, jolloin tarvitset ehdottomasti ihmisiä jotka kuuntelevat ja ovat kiinnostuneita sinun tulevaisuuden suunnitelmista ja unelmista. Kouluterveydenhoitaja, opo, koulun psykologi jne ovat koululla sinua varten. Käytä heitä hyväksesi. Eihän se vanhempia korvaa, mutta saat edes keskusteltua sinulle tärkeistä asioista jonkun kanssa
Et ole ollenkaan liian vanha kaipaamaan toimivaa yhteyttä äitiisi. Sellainen tarve jatkuu aikuisuuteen. Muistan itsekin tunteneeni surua, kun vertasin omia vanhempiani muiden vanhempiin. Tuntui epäreilulta ettei saanut samanlaista hoivaa ja huomiota. Tsemppiä sinne kotiin! Ja jos tuntuu tosi pahalta, siitä voi tosiaan kertoa vaikka terveydenhoitajalle ja pyytää, että hän ohjaisi sinut jonnekin mistä saisi keskusteluapua.
En minä hoitoalalle aiokaan, vaan ihan muihin hommiin. :) Äiti on varmasti osittain sairastunut työn vuoksi ja osittain ehkä myös lapsuuden traumoja taustalla ja yleensäkin huono-osaisuutta ja huonoja valintoja. Siinä on hankala kenenkään kasvaa terveeksi. Hänellä on myös paniikkihäiriö ja useita ihan fyysisiä sairauksia. Valitettavasti äiti ei kykene minkäänlaiseen keskusteluun eikä osaa muodostaa yhtään järkevää lausetta. :(
Ap
Tämä ei ehkä auta kovin paljoa mtuta siis esimerkkinä ajattelin kertoa omasta kokemuksestani. Äitini ei koskaan ole ollut kovin äidillistä tyyppiä, joten en saanut häneltä elämänohjeita kaverisuhteisiin tai seurustelukuvioihin. En saanut lohdutusta heikkoina hetkinä tai kannustusta kun sitä tarvitsin.
Myöhemmin elämässä olen kuitenkin löytänyt ihmissuhteita joissa saan ns. "paikattua" näitä puutteita muistoissani. Poikaystäväni äiti on hoivannut minua joskus kipeenä ja opettanut minut leipomaan; harrastuspiirissä eräs vanhempi rouva on ottanut minut siipieni suojaan. Näillä esimerkeillä haluisin vain tuoda esille että sinäkin voit löytää oman väylän saada elämässä tukea elämäsi valintoihin.
Eräs asia mikä on meille yksin jääneille lapsille riski, on hakea semmoista tukea ja turvaa seurustelusuhteesta. Se on täysin ok mikäli löytää vakaan ja tasaisen kumppanin jota ei kuormita liikaa, mutta altistaa helposti hyväksikäyttökuvioille (esim. väkivaltaiseen suhteeseen joutuminen). Älä siis suostu mihin vain läheisyyden ja turvan kaipuussasi <3
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan enimmät ruoat, pesen pyykit, käyn kaupassa. Sinä lapsi laitat joskus ruokaa, siivoat itse huoneesi ja teet vähän muitakin kotitöitä. Sinun kuuluukin oppia.
äiti
3.
Älä jaksa, painu katkeruutesi kanssa muualle. Provoat vaan.
AP minkä ikäinen olet? Pystyisitkö mitenkään kommunikoimaan äitisi kanssa? Edes kirjeen avulla tms? Äitisi tarvitsee apua ja on ilmeisesti masentunut pahasti. Jos ei jaksa huolehtia itsestään ei varmasti jaksa keskittyä muuhunkaan vaikka haluaisi. Voimia!
Löytyisiköhän lastensuojelun kautta sinulle esim. tukiperhettä, jossa saisit kokea ansaitsemaasi lapsuutta? Tai saisittekohan perhetyötä kotiin auttamaan niin äidin tilanteessa kuin sinunkin? Ottaisin asian terkkarin kanssa puheeksi. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä joskus valitettavasti sortunut siihen, että olen hakenut läheisyyttä ja hyväksyntää kaveripojalta. Nyt lähinnä ällöttää enkä halua edes ajatella sitä. :( Olen löytänyt joistakin harrastuspiireistä minulle tärkeitä aikuisia ja nuoria, jotka ovat tukenani ja kannustavat minua. Olen siitä erittäin kiitollinen. Onneksi olen löytänyt hyvää seuraa ja saan heidän kauttaan hyvää esimerkkiä elämään, kun sitä ei kotoa oikein saa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kerro tilanteestanne. Ei ole ollenkaan tavatonta, ettei vaikeasti masentunut jaksa hakea apua. Viranomaiset sitten hakevat apua perheellenne, ja sinä, jos olet vielä alaikäinen, saatat saada hyvän tukiperheen esim. viikonlopuiksi tai tulla sijoitetuksi johonkin jaksavaan perheeseeen ihan pitkäaikaisestikin.
16-vuotias on vielä pieni ja tarvitsee vanhempiensa tukea. Tili paha mieli tästä aloituksesta, voimia ap :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan, että äitisi ei ole valinnut sairastua. Älä syytä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kerro tilanteestanne. Ei ole ollenkaan tavatonta, ettei vaikeasti masentunut jaksa hakea apua. Viranomaiset sitten hakevat apua perheellenne, ja sinä, jos olet vielä alaikäinen, saatat saada hyvän tukiperheen esim. viikonlopuiksi tai tulla sijoitetuksi johonkin jaksavaan perheeseeen ihan pitkäaikaisestikin.
Onko tietoa, voiko 16v tosiaan päästä perheeseen? En ole kuullut, laitokseen tuon ikäiset joutuvat. Miten 16v voi päästä sijoitukseen pitkäaikaisesti? Täysikäisyys estää sen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, ettei minulla ole äitiä ollenkaan. Mihinkään sijaisperheeseen en enää tässä iässä viitsi edes yrittää, kun kohta pääsen muuttamaan omilleni.
Ap
16 v voi muuttaa jo omilleen, esim. Ammattiopistoon ja asuntolaan. Niin itse tein jotta pääsin kotoa pois. Nykyään elämä rullailee nätisti, jos kotiin olisin jäänyt ei menisi näin hyvin, sen näkee sisaruksistani jo.
Olen harkinnut koulupsykologille menemistä kyllä. Tarvitsen tukea nyt, koska en tiedä mitä edes haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa.
Ap