Äiti ei välitä
Minulla on ikävä tilanne kotona äitini kanssa. Äitini ei kuuntele minua ikinä tai välitä asioistani. Hän ei ole kiinnostunut kuulumisistani tai harrastuksistani eikä puhu minulle, eikä vastaa minun kysymyksiini ikinä.
Äiti on monella tapaa sairas ja ymmärrän ettei aina voi jaksaa, mutta kyllä harmittaa kun muiden äidit kuitenkin tukevat lapsiaan ja ovat heistä kiinnostuneita. Tietysti pitää jo alkaa itsenäistyä ja aikuistua ja kykenen huolehtimaan itsestäni hyvin ilmankin äitiä, mutta harmittaa silti etten saa häneen kontaktia. Äiti vain makaa sängyssä päivät pitkät eikä tee oikeastaan mitään muuta. Häpeän häntä valtavasti enkä uskalla tuoda kavereita kotiin, koska pelkään mitä he ajattelisivat äidistäni. Hän on masentunut eikä hoida ulkonäköäänkään ollenkaan, joten todellakin on syytä hävetä. :( Ei myöskään ole vaivautunut hankkimaan itselleen apua.
Halusin vain avautua, anteeksi.
Kommentit (36)
Niin, onhan se ikävää että äitisi ei pahasti masentuneena jaksa hyysätä sinua jatkuvasti, olethan sentään maailman napa.
Kyllä äiti lähtee siksi aikaa pois kotoa, että voit tuoda kaverin. Kiitos huolenpidosta, mutta olen tyytyväinen elämääni. Voisin muuttaa asioita, sillä en ole täydellinen, mutta muutos ei aina tapahdu hetkessä sinun toivomalla tavalla.
äiti
Mitä kukaan puhui hyysäämisestä? Haluaisin joskus vain että äiti kuuntelisi jos kerron jotain hyvin olennaista kouluun liittyvää tai muuta sellaista käytännön asiaa. Minä teen ruuat ja pesen pyykkini itse enkä odota äidiltä mitään muuta kuin jonkinlaista vuorovaikutusta. Anteeksi kovasti.
Ap
Ap, mun äiti oli myös sairas koko nuoruuteni. Inhosin häntä joskus mutta myöhemmin tajusin ettei hän voinut sille mitään. Kaikenlaiset äiti-tytär- jutut jäi kokematta ja itse piti selviytyä kaikesta ruoanlaitosta ja pyykistä lähtien.
Onko sun elämässä ketään sellaista luotettavaa ja läheistä henkilöä jonka kanssa voisit puhua tästä? Sellaista joka vois olla sulle jonkinlainen 'varamutsi' ja kuuntelija?
Isä on kyllä kuvioissa, eivät ole eronneet tai mitään. Isällekään en viitsi puhua eikä häneenkään oikein saa yhteyttä kunnolla, koska hän taitaa olla jonkinlainen asperger eikä tunneälyä oikein ole. :D
Ap
Lähin on opinto-ohjaaja, muita ei oikeastaan ole. En minä äitiäni inhoa, olen vain surullinen hänen tilanteestaan ja siitä, ettei hän hae siihen apua. Minua harmittaa tämä tilanne kokonaisuudessaan. Rakastan vanhempiani kyllä, mutta joskus mietin millaista olisi, jos äiti olisi terveempi.
Ap
Minä laitan enimmät ruoat, pesen pyykit, käyn kaupassa. Sinä lapsi laitat joskus ruokaa, siivoat itse huoneesi ja teet vähän muitakin kotitöitä. Sinun kuuluukin oppia.
äiti
3.
Olen 16. Tiedän, että olen jo sen verran vanha että tästä on typerää ja lapsellista ulista, mutta halusinkin vain avautua tästä.
Ap
Todella kurja tilanne sinulla. Ei voi muuta sanoa, kuin että voimia! Aivan epäreilu tilanne! <3
Onko koulussa psykologia tai kuraattoria jonka kanssa voisit jutella ja saada tukea tilanteeseen?
Ei ole typerää eikä lapsellista. Aikuisten kuuluisi pystyä olemaan lapsilleen läsnä. Ottaa vastuu ja hoitaa asiat. Olet uskomattoman hieno nuori! Sinulle on varmasti hieno tulevaisuus odottamassa. Olisiko kouluterveydenhoitajasta apua jos kävisit juttelemassa? Saisit kertoa ja jutella elämästäsi.
Vaikuttaa siltä että äitisi on aika huonossa jamassa. Et kuitenkaan voi muuttaa äitisi elämää jos hänellä itsellään ei ole siihen yhtään tahtoa/jaksamista. On ihan normaalia että lapsi haluaisi että äiti on jollain tavalla osallisena hänen elämässään, ei ole mikään kohtuuton toive. Yritä kuitenkin pitää huolta itsestäsi ja jaksamisesta, ja jos ja kun se päivä koittaa että äitisi on kiinnostunut sinun asioista, niin älä nosta vanhoja katkeruuksia pintaan, vaan anna hänelle mahdollisuus.
Ehkä 3. ei olekaan ap:n äiti? Ap, mitä sinun äitisi on tehnyt tai tekee edelleen?
Jos tämä kirjoitus on totta, niin minulla on ihan hirveä suru sinun puolesta. Olet juuri siinä vaiheessa elämässäsi kun teet isoja päätöksiä tulevaisuutesi suhteen. Nyt jos koskaan tarvitset sitä, että vanhempasi ovat kiinnostuneita sinun elämässäsi tapahtuvista asioita. Siitä mitä sinulle kuuluu, mitä ajattelet, mikä pelottaa tulevaisuuden suhteen, mitä odotat… Mutta jos vanhemmista ei siihen ole, niin on aivan välttämättömän tärkeää, että löydät joitakin luotettavia aikuisia joille voit puhua. On se sitten koulun terveydenhoitaja tai kuraattori, naapurin täti, isoäiti, muu sukulainen tms. Ja on myös erilaisia järjestöjä joissa on vapaaehtoisia, jotka toimivat kuulevana korvana ja halaavana aikuisena nuorelle, jolla sellaista ei muuten ole.
Äiti on ollut hoitoalalla, mutta nyt sairaseläkkeellä.
Ap
Jos tämä kirjoitus on totta, niin minulla on ihan hirveä suru sinun puolesta. Olet juuri siinä vaiheessa elämässäsi kun teet isoja päätöksiä tulevaisuutesi suhteen. Nyt jos koskaan tarvitset sitä, että vanhempasi ovat kiinnostuneita sinun elämässäsi tapahtuvista asioita. Siitä mitä sinulle kuuluu, mitä ajattelet, mikä pelottaa tulevaisuuden suhteen, mitä odotat… Mutta jos vanhemmista ei siihen ole, niin on aivan välttämättömän tärkeää, että löydät joitakin luotettavia aikuisia joille voit puhua. On se sitten koulun terveydenhoitaja tai kuraattori, naapurin täti, isoäiti, muu sukulainen tms. Ja on myös erilaisia järjestöjä joissa on vapaaehtoisia, jotka toimivat kuulevana korvana ja halaavana aikuisena nuorelle, jolla sellaista ei muuten ole.
Vierailija kirjoitti:
Isä on kyllä kuvioissa, eivät ole eronneet tai mitään. Isällekään en viitsi puhua eikä häneenkään oikein saa yhteyttä kunnolla, koska hän taitaa olla jonkinlainen asperger eikä tunneälyä oikein ole. :D
Ap
Yritä uudelleen ja uudelleen.
Muista että miehet eivät ymmärrä innuendoa, vaan asiat pitää vääntää rautalangasta ja sanoa suoraan.
t. Erään tytön tunneälytön isä
Jaxuhalit