Tekisi mieli ottaa yhteyttä exään ja pyytää anteeksi
Erostamme on aikaa 7 vuotta, ja yhä edelleen mietin häntä ajoittain. Olimme parisuhteessa 7 vuotta, 5 niistä avoliitossa. Suunnilleen puolet noista yhdessäolovuosista meni enemmän tai vähemmän huonosti, siitä syystä että minä olin niin kamala. Olin jatkuvasti äreä, pinnani oli todella lyhyt enkä oikein nähnyt mitään hyvää missään.
Nyt jälkikäteen osaan yhdistää tuon mielialan e-pillereihin. Huonot ajat alkoivat niiden aloittamisesta, ja loppuivat kun lopetin pillerien käytön. Harmi vaan, että ero oli jo tullut siinä vaiheessa. Olen nykyäänkin parisuhteessa, eikä minulla ole minkäänlaisia mielialaongelmia, kun en hormonaalista ehkäisyä enää käytä.
Tiedän että olin aiemmassani suhteessa hirveä puoliso. Suurimmat ylilyönnit ovat mielessä vieläkin, ja hävettävät rankasti. Ex on nykyään naimisissa, ja toivon ja rukoilen ettei hän ole uudelle kumppanilleen (tai muillekaan) kertonut että olen kamala ihminen :( En nimittäin sisimmältäni ole. Olen aivan varma, että pillerit olivat se ratkaiseva tekijä.
Sinänsä asialla ei ole merkitystä sillä emme olisi varmastikaan pysyneet yhdessä muutenkaan, mutta kyllä tämä kokemus ja asian tajuaminen vasta jälkikäteen harmittaa. Olen usein miettinyt, että haluaisin todella kovasti päästä keskustelemaan exän kanssa vielä kerran, kertomaan miten näen oman silloisen käytökseni ja siihen johtaneet syyt, ja pyytämään anteeksi. Hän oli todella pitkään ymmärtäväinen ja kannustava, mutta kuka nyt jaksaisi ikuisesti olla yhdessä nalkuttavan kiukkupussin kanssa. Emme ole pitäneet mitään yhteyttä vuosiin, vaikka emme eronneet riitaisissa merkeissä.
Mitä mieltä te olette, jos olisitte tilanteessani, ottaisitteko yhteyttä ja kysyisitte kuulumisia? En ole ollenkaan varma että ikinä uskaltaisin ehdottaa mitään ihmeempää keskustelua, luultavasti hän ei ole asiaa miettinyt enää vuosiin. Olimme erotessamme 28-vuotiaita, nyt siis kolmenkympin puolivälillä. Aikaa on kulunut paljon.
Pakko sanoa vielä se, että pelkäsin itse pitkään että yksinkertaisesti olen parisuhteeseen sopimaton ihminen. Onneksi se pelko on osoittautunut vääräksi: minä olen luonnostani kiltti, sopuisa ja ihan yhtä hyvä kuin muutkin. E-pilleriaikoina kokemani silkan vihan tunteet ovat nykyään täysin vieras ajatus.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuulumisten kysyminen voisi haitata? Ota rohkeasti yhteyttä, ei siinä mitään menetä! Selvästi et ole käsitellyt asiaa mielessäsi loppuun.
Aivan, en olekaan. Mutta jos ex on, niin hänhän voi suhtautua yhteydenottoon negatiivisesti. Sitä jännitän.
ap
Kirjoita hyvin avoin kirje tuntemuksistasi ja laita mukaan yhteystiedot. heitä ilmaan ajatus, että olisi joskus kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Tee kuitenkin selväksi, että olet onnellisessa parisuhteessa eikä sinulla ole taka-ajatuksia. Jätä sitten asia exän harkintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hyvin avoin kirje tuntemuksistasi ja laita mukaan yhteystiedot. heitä ilmaan ajatus, että olisi joskus kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Tee kuitenkin selväksi, että olet onnellisessa parisuhteessa eikä sinulla ole taka-ajatuksia. Jätä sitten asia exän harkintaan.
Uskaltaisipa tehdä vaikka näin. Se olisi kamalaa jos reaktio olisi negatiivinen, että mitä oikein tuppaudun takaisin hänen elämäänsä.
ap
Onhan tuo nyt vähän siinä ja siinä kannattaako. Kun molemmat on menneet elämässä eteenpäin ja noinkin pitkä aika kulunut, olisi vähän outoa yhtäkkiä joku "sori kun olin niin äksy, e-pillerien vika!" yhteydenotto.
Varaudu ainakin "jaaha, selvä" -tason vastaukseen, eipä itseä ainakaan sen enempää tuossa tilanteessa kiinnostaisi vanhat selittelyt. Lähinnä ihmettelisin onko kyseessä nyt joku tikusta asiaa -tilanne kun täytyy ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt vähän siinä ja siinä kannattaako. Kun molemmat on menneet elämässä eteenpäin ja noinkin pitkä aika kulunut, olisi vähän outoa yhtäkkiä joku "sori kun olin niin äksy, e-pillerien vika!" yhteydenotto.
Varaudu ainakin "jaaha, selvä" -tason vastaukseen, eipä itseä ainakaan sen enempää tuossa tilanteessa kiinnostaisi vanhat selittelyt. Lähinnä ihmettelisin onko kyseessä nyt joku tikusta asiaa -tilanne kun täytyy ottaa yhteyttä.
Juuri näin, tällainen olisi luultavasti oma spontaani reaktioni jos olisin exän asemassa. Minä itse tietenkin tiedän mistä syistä ottaisin yhteyttä, mutta hänellä voisi herätä ties mitä ajatuksia.
Harmillista, kun itse koen että asia jäi kesken ja kun se vielä vuosien kuluttua vaivaa, en usko että se loppuukaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuulumisten kysyminen voisi haitata? Ota rohkeasti yhteyttä, ei siinä mitään menetä! Selvästi et ole käsitellyt asiaa mielessäsi loppuun.
Aivan, en olekaan. Mutta jos ex on, niin hänhän voi suhtautua yhteydenottoon negatiivisesti. Sitä jännitän.
ap
Voi ap, mulla on ihan samanlainen menneisyys. Paitsi exäni ei ole ilmeisesti parisuhteessa (enkä minäkään sen puoleen). Siksi olen välttänyt antamasta itselleni lupaa häiritä häntä enää. Olen myös käyttäytynyt hirveän rumasti häntä kohtaan, dumpannut ja koukannut takaisin useita kertoja sinä 8 v aikana, kun on-off suhteemme kesti.
Jos ex on löytänyt elämäänsä tasapainon, en halua ilmestyä järkyttämään sitä. Edes tekstiviestin tai puhelinsoiton muodossa.
Vaikka minulla on toisinaan ikävä häntä, olen osani ansainnut.
Hieno piirre sinussa tuo kun kykenet peiliin katsomaan ja omasta käytöksestä tunnistamaan ikäviäkin asioita.
Kovin monelle se on erittäin hankalaa että itsensä mieltää "syntipukiksi" tahi että oma käytös on ollut vallan vit_tumaista.
Jos meinaat anteeksi pyydellä niin minusta se kantsis tehdä pelkistetysti. Pyydät vaan anteeksi käytöstäsi ja aiheuttamaasi mielipahaa. Toivottelet sitten hyvät jatkot.
Jos tarkempaa rupeat selittämään niin sehän on silloin selittelyä, oli alkuperäinen syy käytökseesi mikä tahansa niin vastapuoli kokee että sinä vaan selität ja vierittelet oman käytöksesi joidenkin pillerien tai muiden vastuulle.
Mutta peukutukset sulle kun itsesi kanssa oot tehnyt itsetutkiskelua, havainnut ei-kivoja toimintamalleja ja vielä anteeksipyyntöä harkitset :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kiitos neuvoista! Peiliin katsominen ei ole ollut kivaa, mutta ei sitä ole voinut välttääkään. En voi uskoa miten huonosti olen toista ihmistä kohdellut. Pelkistetty anteeksipyyntö voisi olla oikea lähestymistapa.
ap
Jos otat yhteyttä ja pyydät anteeksi, unohda tarinasi pillereistä. Sitä ei voi esittää niin, ettei se kuulostaisi siltä että koet tarvetta selittää asiat parhain päin "juu, olinhan kamala, mutta ei oo mun syy". Sillä ei ole merkitystä, että syy oli pillereissä. Käytös oli sinun, ei pillereiden.
Vierailija kirjoitti:
Jos otat yhteyttä ja pyydät anteeksi, unohda tarinasi pillereistä. Sitä ei voi esittää niin, ettei se kuulostaisi siltä että koet tarvetta selittää asiat parhain päin "juu, olinhan kamala, mutta ei oo mun syy". Sillä ei ole merkitystä, että syy oli pillereissä. Käytös oli sinun, ei pillereiden.
Olet ihan oikeassa, vaikka halu olisikin kova päästä kertomaan että oli olemassa tekijä joka vähintäänkin voimisti pahaa käytöstä. Haluaisin siis tulla nähdyksi omana itsenäni, en ainoastaan sen valossa miten käyttäydyin tuolloin. Vaikka ei se kertomalla tietenkään edes tapahtuisi; pitäisi viettää taas aikaa yhdessä jotta kävisi oikeasti selväksi etten ole niin kamala kuin hän varmaan luulee. Se vaan ei tule tapahtumaan, joten siitä minun on päästävä yli.
ap
Jos haluat ottaa yhteyttä, niin pistä edes joku lyhyt viesti eikä mitään pitkää sepustusta. Oletko varma ettet oo hormonaalinen juuri nyt? Itse en ainakaan kaipaa eksiltä mitään selittelyjä enkä itselle ole tullut edes mieleen pahoitella omaa vuosien takaista ikävää käytöstä ihmisille, joilla ei ole enää mitään yhteyttä kanssani.
Pahimmassa tapauksessa suututat eksän (ja uuden tyttöystävän) uudestaan. Parhaassa tapauksessa saat ympyrän sulkeutumaan, mutta eikö se ole enemmän sua varten. Kuten joku sanoi, luultavimmin saat olankohautuksen.
Ehkä sinun olisi vaan aika mennä eteenpäin ja oppia aikaisemmista jutuista.Anna exäsi olla rauhassa turha jäädä haikailemaan entisen perään jonka oot itte sössinyt.Panosta nykyiseen vai oletko tuuliviiri?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ottaa yhteyttä, niin pistä edes joku lyhyt viesti eikä mitään pitkää sepustusta. Oletko varma ettet oo hormonaalinen juuri nyt? Itse en ainakaan kaipaa eksiltä mitään selittelyjä enkä itselle ole tullut edes mieleen pahoitella omaa vuosien takaista ikävää käytöstä ihmisille, joilla ei ole enää mitään yhteyttä kanssani.
Pahimmassa tapauksessa suututat eksän (ja uuden tyttöystävän) uudestaan. Parhaassa tapauksessa saat ympyrän sulkeutumaan, mutta eikö se ole enemmän sua varten. Kuten joku sanoi, luultavimmin saat olankohautuksen.
Ei ole hormoniongelmia nyt, vaan asia on vaivannut mieltä tasaiseen tahtiin jo vuosia, sen jälkeen kun tajusin miten asiat olivat olleet ja miksi. Olisi ollut parempi jos eron aikoihin olisin jo nähnyt asian siten kuin nyt, silloin olisi vielä ollut luontevaa puida asiaa.
Ehkä asia olisi enemmän minua itseäni varten. Minua harmittaa, että olen käyttäytynyt huonosti, ja minua harmittaa että tietyillä ihmisillä voi olla minusta ihmisenä aivan vääränlainen kuva sen vuoksi. Parasta olisi se, jos ex ei hautoisikaan mitään tällaisia muistikuvia minusta, mutta veikkaan kyllä että huono kuva on jäänyt.
ap
Kyllä itse varmasti ottaisin yhteyttä viestillä ja kertoisin mistä luulen käytöksen johtuva. Sanoisin myös ettei ole mikään pakko vastata, vaan halusin vain pyytää anteeksi käytöstä.
Okei...Ehkäisypillerit voivat kyllä sekoittaa pään, mutta silti...Ota nyt hyvä ihminen vastuu omasta käyttäytymisestäsi, eläkä pistä sitä pillereiden syyksi! Ne pillerit eivät ole suuhusi itsestään menneet, vaan itse olet niiden käytön aikoinaan valinnut. Jos kerran olit ennen pillereiden syömistä (ja niiden jälkeen) niin hyvä tyyppi, niin luulisi, että olisit huomannut hyvin pian pillereiden aloittamisen jälkeen, että ne sekoittavat sinun pään, ja olisit HETI LOPETTANUT niiden syömisen!!! Nyt juttusi kuulostaa samalta, kuin vaikkapa joku juoppo pyytäisi exältään anteeksi, että sorry, kun olin niin hirveä tosi monen vuoden ajan, se oli vain viinan vika! Ehei...Kaikki oli SINUN SYYTÄSI. Mitäs söit niitä pillereitä.
Jos sinulla ja exälläsi ei ole yhteisiä lapsia, niin en nää mitään syytä, että olisit häneen enää koskaan missään yhteyksissä. Sillä kun LAPSETTOMAT ihmiset eroavat, niin silloin lähdetään eri teille, eikä yhteisellä elämällä, eli menneisyydellä ole enää mitään merkitystä. Se on ollutta ja mennyttä. Minkä ihmeen takia pyytelisit anteeksi? Ettet vain toivoisi, että palaisitte takaisin yhteen?
En laittaisi viestiä. Jos ette muuten ole olleet tekemisissä niin aivan älytön ajatus. Voithan kirjoittaa exälle kirjeen, jossa kerrot nämä tuntemukset, mutta kirjettä ei ole pakko postittaa. Sun pitää tehdä rauha itsesi kanssa ja exän anteeksipyynnöllä ei enää seitsemän vuoden jälkene ole merkitystä.
Tuskin sun exää kiinnostaa. Luultavasti näyttää viestisi nyksälle ja saavat hyvät naurut.
toivotkoyhteenpaluuta kirjoitti:
Okei...Ehkäisypillerit voivat kyllä sekoittaa pään, mutta silti...Ota nyt hyvä ihminen vastuu omasta käyttäytymisestäsi, eläkä pistä sitä pillereiden syyksi! Ne pillerit eivät ole suuhusi itsestään menneet, vaan itse olet niiden käytön aikoinaan valinnut. Jos kerran olit ennen pillereiden syömistä (ja niiden jälkeen) niin hyvä tyyppi, niin luulisi, että olisit huomannut hyvin pian pillereiden aloittamisen jälkeen, että ne sekoittavat sinun pään, ja olisit HETI LOPETTANUT niiden syömisen!!! Nyt juttusi kuulostaa samalta, kuin vaikkapa joku juoppo pyytäisi exältään anteeksi, että sorry, kun olin niin hirveä tosi monen vuoden ajan, se oli vain viinan vika! Ehei...Kaikki oli SINUN SYYTÄSI. Mitäs söit niitä pillereitä.
Jos sinulla ja exälläsi ei ole yhteisiä lapsia, niin en nää mitään syytä, että olisit häneen enää koskaan missään yhteyksissä. Sillä kun LAPSETTOMAT ihmiset eroavat, niin silloin lähdetään eri teille, eikä yhteisellä elämällä, eli menneisyydellä ole enää mitään merkitystä. Se on ollutta ja mennyttä. Minkä ihmeen takia pyytelisit anteeksi? Ettet vain toivoisi, että palaisitte takaisin yhteen?
Olen ihan täysin vastuun ottamisen kannalla, mutta kyllä se sentään oli MOLEMPIEN SYYTÄ että niitä pillereitä käytettiin. Minä ne söin, mutta päätös ehkäisymuodosta oli yhteinen. Ja hei jälkiviisaus on se paras viisaus, eikö vaan? Ei sitä aina tajua saman tien että ne on nyt nämä pillerit jotka sekoittavat mielialoja. Ongelma alkoi hiipien, mutta lopettaessa loppui kuin seinään. Ehkä jos myös alkuvaiheessa se vaikutus olisi ollut ilmiselvä, olisin heti tajunnut mistä on kyse. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Ja tulin tuolla jo sanoneeksi että se parisuhde ei olisi mikään loppuelämän juttu ollut kuitenkaan, joten ei, en kaipaa yhteenpaluuta jo naimisiinkin menneen exän kanssa.
Kysyt miksi pyytelisin anteeksi. Ehkä juuri siksi että menneisyydessäni on ihminen jota olen kohdellut huonosti.......? Tarvitseeko siihen todella muitakin syitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sun exää kiinnostaa. Luultavasti näyttää viestisi nyksälle ja saavat hyvät naurut.
Ex on (tai ainakin oli) hyvä ihminen jolla ei ole tapana naureskella toisille, varsinkaan vilpittömän anteeksipyynnön saadessaan. Mutta se voi olla että ei kiinnosta.
ap
Mitä kuulumisten kysyminen voisi haitata? Ota rohkeasti yhteyttä, ei siinä mitään menetä! Selvästi et ole käsitellyt asiaa mielessäsi loppuun.