Tekisi mieli ottaa yhteyttä exään ja pyytää anteeksi

Onhan sekin mahdollista, että asia vaivaa vielä exääkin, vaikka hän onkin mennyt eteenpäin, joten yhteydenotto voi olla aivan toivottukin.

Mulla nyt ei ehkä ole elämässäni mitään sellaista, että omalle kohdalle voisi osua, joten en osaa arvioida exäsi näkökulmasta. Mutta jos joku menneisyyden ihminen haluaisi jotain välejä selvitellä, niin ilman muuta olisin siihen valmis. Joidenkin kohdalla se voisi avata asioita itsellenikin. Eli voisi olla ihan toivottuakin.

Te olitte kuitenkin pitkään yhdessä. En osaa kuvitella tilannetta, että sellaisella taustalla yhteys edes katkeaa kokonaan, jos on vieläpä sovussa erottu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sekin mahdollista, että asia vaivaa vielä exääkin, vaikka hän onkin mennyt eteenpäin, joten yhteydenotto voi olla aivan toivottukin.

Mulla nyt ei ehkä ole elämässäni mitään sellaista, että omalle kohdalle voisi osua, joten en osaa arvioida exäsi näkökulmasta. Mutta jos joku menneisyyden ihminen haluaisi jotain välejä selvitellä, niin ilman muuta olisin siihen valmis. Joidenkin kohdalla se voisi avata asioita itsellenikin. Eli voisi olla ihan toivottuakin.

Te olitte kuitenkin pitkään yhdessä. En osaa kuvitella tilannetta, että sellaisella taustalla yhteys edes katkeaa kokonaan, jos on vieläpä sovussa erottu.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi että yhteyden katkeaminen olisi jotenkin erikoista. Olemme kyllä kavereita Facebookissa, mutta ainakaan hän ei taida sitä juuri edes käyttää, joten sitä kautta ei edes niitä arkipäivän kuulumisia näe.

Erosimme pohjimmiltaan siitä syystä että olimme liian erilaisia. Ilman omaa käytöstänikin se olisi ajanut meidät erilleen, ja kun se tapahtui, ei vaan ollut enää syytä pitää yhteyttä. Asummekin kaukana toisistamme. Minulla ei ole häntä kohtaan kuitenkaan mitään huonoja fiiliksiä, eikä hänelläkään varmaan ainakaan eroomme liittyen, sillä se meni ihan hyvissä väleissä. Ilman häntä en olisi selvinnyt muutostakaan ilman palkattua apua.

ap

Jätä exäsi rauhaan, ihme psykopaatti olet. Exää ei kiinnossa hevon huttua anteeksipyyntösi, kyseessä olisi pelkästään omatuntosi keventäminen.

Aina valilla mietin onko oikein etta naisilla on aanioikeus

Vierailija kirjoitti:

Erostamme on aikaa 7 vuotta, ja yhä edelleen mietin häntä ajoittain. Olimme parisuhteessa 7 vuotta, 5 niistä avoliitossa. Suunnilleen puolet noista yhdessäolovuosista meni enemmän tai vähemmän huonosti, siitä syystä että minä olin niin kamala. Olin jatkuvasti äreä, pinnani oli todella lyhyt enkä oikein nähnyt mitään hyvää missään.

Nyt jälkikäteen osaan yhdistää tuon mielialan e-pillereihin. Huonot ajat alkoivat niiden aloittamisesta, ja loppuivat kun lopetin pillerien käytön. Harmi vaan, että ero oli jo tullut siinä vaiheessa. Olen nykyäänkin parisuhteessa, eikä minulla ole minkäänlaisia mielialaongelmia, kun en hormonaalista ehkäisyä enää käytä.

Tiedän että olin aiemmassani suhteessa hirveä puoliso. Suurimmat ylilyönnit ovat mielessä vieläkin, ja hävettävät rankasti. Ex on nykyään naimisissa, ja toivon ja rukoilen ettei hän ole uudelle kumppanilleen (tai muillekaan) kertonut että olen kamala ihminen :( En nimittäin sisimmältäni ole. Olen aivan varma, että pillerit olivat se ratkaiseva tekijä.

Sinänsä asialla ei ole merkitystä sillä emme olisi varmastikaan pysyneet yhdessä muutenkaan, mutta kyllä tämä kokemus ja asian tajuaminen vasta jälkikäteen harmittaa. Olen usein miettinyt, että haluaisin todella kovasti päästä keskustelemaan exän kanssa vielä kerran, kertomaan miten näen oman silloisen käytökseni ja siihen johtaneet syyt, ja pyytämään anteeksi. Hän oli todella pitkään ymmärtäväinen ja kannustava, mutta kuka nyt jaksaisi ikuisesti olla yhdessä nalkuttavan kiukkupussin kanssa. Emme ole pitäneet mitään yhteyttä vuosiin, vaikka emme eronneet riitaisissa merkeissä.

Mitä mieltä te olette, jos olisitte tilanteessani, ottaisitteko yhteyttä ja kysyisitte kuulumisia? En ole ollenkaan varma että ikinä uskaltaisin ehdottaa mitään ihmeempää keskustelua, luultavasti hän ei ole asiaa miettinyt enää vuosiin. Olimme erotessamme 28-vuotiaita, nyt siis kolmenkympin puolivälillä. Aikaa on kulunut paljon.

Pakko sanoa vielä se, että pelkäsin itse pitkään että yksinkertaisesti olen parisuhteeseen sopimaton ihminen. Onneksi se pelko on osoittautunut vääräksi: minä olen luonnostani kiltti, sopuisa ja ihan yhtä hyvä kuin muutkin. E-pilleriaikoina kokemani silkan vihan tunteet ovat nykyään täysin vieras ajatus.

Oi jessus anna tyypin olla se heitti hukkaan jo monta vuotta sun kiukuttelua katsellessa. Älä ole noin itsekäs.

Tottakai laitat anteeksipyyntöviestin. Helpottaa itseäkin. Toivottavasti nyksä ei ole vainoharhaisen mustasukkainen, ja kuvittele että "nyt tuo yrittää mun miestä takaisin". Jos on, se on hänen häpeänsä.

Ihmiset liian harvoin pyytävät toisiltaan anteeksi!!

Vierailija kirjoitti:

Jätä exäsi rauhaan, ihme psykopaatti olet. Exää ei kiinnossa hevon huttua anteeksipyyntösi, kyseessä olisi pelkästään omatuntosi keventäminen.

Joo, anteeksi pyytämisessä on kyse omatunnon keventämisestä, ja lisäksi siitä että se huonosti kohdeltu ihminen saisi oikeasti sen anteeksipyynnön ja tunnustuksen, että häntä kohdeltiin väärin. Eikö psykopaatti ole vähän niin kuin anteeksi pyytävän ihmisen vastakohta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä exäsi rauhaan, ihme psykopaatti olet. Exää ei kiinnossa hevon huttua anteeksipyyntösi, kyseessä olisi pelkästään omatuntosi keventäminen.

Joo, anteeksi pyytämisessä on kyse omatunnon keventämisestä, ja lisäksi siitä että se huonosti kohdeltu ihminen saisi oikeasti sen anteeksipyynnön ja tunnustuksen, että häntä kohdeltiin väärin. Eikö psykopaatti ole vähän niin kuin anteeksi pyytävän ihmisen vastakohta?

ap

Mikä saa sinut kuvittelemaan että hän kaipaa anteeksipyyntöäsi? Anteeksi yleensä pyydetään kun ollaan pahoillaan. Ei siksi, että itselle tulee parempi mieli.

Mun exä kohteli mua niinkuin paskaa kaikki ne vuodet, jotka hälle uhrasin. Ei tule koskaan pyytämään anteeksi, mutta minulle tulisi kyllä parempi mieli, jos niin joskus tekisi. Vaan kun ei tee. Hän taitaa olla psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä exäsi rauhaan, ihme psykopaatti olet. Exää ei kiinnossa hevon huttua anteeksipyyntösi, kyseessä olisi pelkästään omatuntosi keventäminen.

Joo, anteeksi pyytämisessä on kyse omatunnon keventämisestä, ja lisäksi siitä että se huonosti kohdeltu ihminen saisi oikeasti sen anteeksipyynnön ja tunnustuksen, että häntä kohdeltiin väärin. Eikö psykopaatti ole vähän niin kuin anteeksi pyytävän ihmisen vastakohta?

ap

Mikä saa sinut kuvittelemaan että hän kaipaa anteeksipyyntöäsi? Anteeksi yleensä pyydetään kun ollaan pahoillaan. Ei siksi, että itselle tulee parempi mieli.

Osaatko lukea? Tuossa lueteltiin kaksi syytä pyytää anteeksi, ja vain toinen niistä oli se että itselle tulee parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä kohteli mua niinkuin paskaa kaikki ne vuodet, jotka hälle uhrasin. Ei tule koskaan pyytämään anteeksi, mutta minulle tulisi kyllä parempi mieli, jos niin joskus tekisi. Vaan kun ei tee. Hän taitaa olla psykopaatti.

Kiva kuulla sellainenkin näkökulma että anteeksipyyntö olisi sinulle tervetullut!

Sanottakoon muutaman kritisoivan kommentin takia sekin vielä, että vaikka en ollut exälle niin hyvä kuin olisi pitänyt, niin käytökseni kuitenkin rajoittui "vain" nalkuttamiseen ja siihen etten ollut juurikaan hyvällä tuulella. Sen pidemmälle ei sentään menty, onneksi. Vaikka ihan tarpeeksi raskasta seuraa olin noinkin.

ap

Minä olisin exänä otettu tuollaisesta anteeksipyynnöstä. Ei haittaisi, vaikka tietäisin anteeksipyynnön johtuvan vain siitä, että exä haluaa itsekkäin motiivein keventää mieltään. Voisi auttaa minuakin ymmärtämään asioita ja helpottaa mahdollisia itsesyytöksiä (voihan niitä silläkin osapuolella olla, jota on enemmän kohdeltu väärin, itse olen ainakin taipuvainen siihen). Eri juttu, jos ero olisi ollut vaikka kauhean dramaattinen ja olisin tehnyt jo aiemmin selväksi, etten halua kuulla exästä enää koskaan. Silloin saattaisi pelkkä anteeksipyyntökin suututtaa. Mutta rauhallisen eron jälkeen anteeksipyyntö, hyvänen aika! Miksi suuttua niin ystävällisestä eleestä? Ei se että joku on exä tarvitse tarkoittaa sitä että toisen ihmisen pyrkii kaikin tavoin unohtamaan ja hävittämään elämästään. Itsekin olen ihan luontevasti yhteydessä exääni näin vuosienkin jälkeen, jos jotain asiaa tulee. Esim. melko vasta löysin vanhoja tavaroitani penkoessani hänelle kuuluvan esineen, sinänsä arvottoman, mutta otin yhteyttä ja palautin sen eikä asiasta tehty sen suurempaa draamaa. Aktiivinen yhteydenpito ja hengailu on eri asia.

Joitakin juttuja kannattaa vaan tehdä kirjeessä erittäin selväksi, koska riski väärinkäsityksiin on kieltämättä muuten iso. Jos otat yhteyttä, muista korostaa että vaikka mainitset pillerit, et vieritä vastuuta niille vaan tunnustat, että olisit voinut niistä huolimatta käyttäytyä toisin. Sano myös, että tämän yhteydenoton ei ole tarkoitus johtaa yhtään mihinkään, siihen ole pakko edes vastata eikä näitä ole tulossa enempää vaan jätät hänet nyt rauhaan.

Minä yritin saman tapaisessa tilanteessa pyytää anteeksi mutta eksäpä ei halunnut kommunikoida kanssani mitenkään. Tämän ymmärrän täysin koska olin tehnyt todella uskomattomia temppuja suhteemme aikana- syyt näihin on selvitetty ja hoidettu ja elän onnellista elämää nyt.

Eksä kuoli muutaman kuukauden kuluttua tuosta ja asiat jäivät sikseen.

Olen iloinen että yritin ja helpottaa nyt elämääni.Muuta en enää voi.

Mitä väliä sillä oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita hyvin avoin kirje tuntemuksistasi ja laita mukaan yhteystiedot. heitä ilmaan ajatus, että olisi joskus kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Tee kuitenkin selväksi, että olet onnellisessa parisuhteessa eikä sinulla ole taka-ajatuksia. Jätä sitten asia exän harkintaan.

Uskaltaisipa tehdä vaikka näin. Se olisi kamalaa jos reaktio olisi negatiivinen, että mitä oikein tuppaudun takaisin hänen elämäänsä.

ap

Kyllähän tuo aika pahasti kuulostaa noin jälkijättöiseltä selittelyltä. Itse en kyllä osaisi antaa arvoa moiselle pillereiden syyttelylle, mutta jos se sinulle tuo paremman mielen, niin siitä sitten vaan.

Exä ei halua nalkuttavan akan selittelyä. Nalkuilla on aina joku syy. Koskaan eivät ole itse syylisiä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuulumisten kysyminen voisi haitata? Ota rohkeasti yhteyttä, ei siinä mitään menetä! Selvästi et ole käsitellyt asiaa mielessäsi loppuun.

Jotenkin epäilyttävää jos nyt yht'äkkiä 5-7v myöhemmin joku ex alkaa kuulumisia kyselemään, kun ei olla oltu missään tekemisissä eron jälkeen.

Mennyt on mennyttä, joten parempi nyt vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen ei historiaan.

Tietysti hyvä jos on jäänyt hyvät muistot, mutta parempi on vaan antaa olla tekemättä mitään.

Itse olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa ja suht saman ikäisenäkin. 

Jos silloinen avovaimoni pyytäisi nyt anteeksi huonoa käytöstään, ottaisin sen milelläni vastaan. Vaikken exälle ole enee varsinaisesti katkera ja erosta on jo kymmenisen vuotta, niin olisi silti mukavaa antaa anteeksi ja jättää yhteinen aika lämmöllä taakse. 

Myös minä olen nykyisin onnellisesti naimisissa toisen naisen kanssa. 

Musta kuulostaa enemmän siltä että sun itsetunnon päälle käy se että eksä pitäis sua huonona ihmisenä ja ois ehkä kertonut siitä muillekin, ja nyt haluat että sun takia saisit korjattua sen niille siten että eikä kun oon tosi ihana sulolullukka joka vaan oli pillerien uhri. Ai nii joo ja anteekspyyntö kans, että saan jonkun tekosyyn.

Jos olitte 7 vuotta yhdessä ja silti väität ettei sun ex voi tietää "millainen olet oikeasti", kuulostais enemmänkin siltä että olit silloin keskenkasvuinen kiukuttelija ja nyt aikuistuttuas se hävettää.

Minulla vastaava kokemus. Välillä ihan kouraisee miten huonosti kohtelin toista ihmistä. Erotessa itkin ja pyysin anteeksi, exä sanoi että älä menneitä mieti. Ainakin tuntuu siltä että antoi anteeksi.