Lue keskustelun säännöt.
Jos inhoat miehiä/petyt toistuvasti miehiin, miksi yrität aina uutta suhdetta?
12.09.2018 |
Miksi et ole yksin?
Tai kokeile vaikka naista?
Miksi aina pitää kokeilla uutta miestä, ja jälleen pettymys kulman takana.
Kommentit (27)
En tunne vetoa naisiin. Ei sitä voi lesboksi noin vain ryhtyä. Ainoastaan miehet kiinnostaa seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä kun petyt samaan mieheen aina uudelleen ja uudelleen? Miksi ei voi vain päästää irti?
En minäkään yritä. Oon takonut kalloa puuhun tarpeeksi monta kertaa. Jos ihastun johonkin mieheen, hän ei piittaa minusta. Ja jos joku mies ihastuu minuun, olen useimmiten välinpitämätön. Eikä kaikki miehet, joihin ihastun, ole korkean tason miehiä, päivastoin. Tunteet ovat kummallisia.
Ei miehiä inhoa mikään valtaosa naisista
Tältä palstalta saa väärän kuvan.
Minä ainakin haluan miehen ja parisuhteen. Suurin osa naisista haluaa, vaikka tämän palstan muutama katkera, ylipainoinen kissanainen väittäisi muuta.
Tarvitsen rahaa. Tuilla ei pitkälle pötkitä ja töihin en mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin käy, kun etsii samasta segmentistä. Koettakaa hakea laajemmalla kirjolla. Tai tutustukaa erilaisiin miehiin paremmin, eikä vaan pinnallisesti. Meitä muita on viljalti.
Mikä ihmeen miesvihaaja aloitus tuo on? Miksi koitat saada naiset kääntymään lesboiksi? Ei lesbous ole mikään harrastus ta valinta. Herrantähden. Ihme puhetta.
Vaikka kuinka pettyisin johonkin mieheen, ei se tarkoita sitä, että seksuaalinen suuntautumiseni muuttuisi. Mitä ihmettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ARGH! Miksi et kokeile naista?! Niin, että naisetkin vielä leikkimään naisten tunteilla?!
Millä sitä sitten haetaan sympatiaa tyttökaveilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritä. Sinkkuna menty nyt 7 vuotta ja aika todennäköistä että näin mennään loppuun asti.
Minulla tuli mitta täyteen.
Viimeisin eliö oli niin hirvittävä kokemus, että kaikki läheisyyden kaipuu ja halu mihinkään fyysiseen kontaktiin miesten kanssa kuolivat totaalisesti.
Moneen vuoteen ei ole ollut minkään näköistä halua tutustua miehiin.
Sellainen joka takoo päätään seinään, ei ole vielä kokenut tarpeeksi inhottavaa suhdetta.
Sellainen suhde jossa sinua kohdellaan kuin esinettä ja halpaa sellaista.
Voi myös olla niin että aikaisemmissa suhteissa uskoin ansaitsevani törppöjen alistavan ja huonon käytöksen.
Sitten ehkä joku järjen ääni heräsi päässäni ja sanoi, ettet todellakaan ansaitse tuollaista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin käy, kun etsii samasta segmentistä. Koettakaa hakea laajemmalla kirjolla. Tai tutustukaa erilaisiin miehiin paremmin, eikä vaan pinnallisesti. Meitä muita on viljalti.
Kyl se vaan niin on, että useimmat miehet vähintään haluaisivat pettää... ne rumatkin.
On jokusen kerran tullut petyttyä mieheen ja joitain miehiä inhoankin, mutta sama kokemus mulla on myös naisista esim. ystävyyssuhteissa. Koska ymmärrän, että ihmiset ovat yksilöitä, etsin silti edelleen elämänkumppania miehestä ja ystävystyn uusien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tahdon uskoa että on vielä potentiaalisia hyviä miehiä ja että eivät vain ole osuneet omalle kohdalle.
En yritäkään enää.
Mulla on nyt elämässäni mies, joka on paras tähänastisista. Seitsemän suhdetta mulla on tähän ikään (kohta 40) mennessä ollut, yhen kerran olen ollut naimisissa ja kaksi kertaa kihloissa.
Sen olen vakaasti päättänyt/siihen päätynyt, että jos tämä suhde vielä päättyy, niin mun seurustelut on sitten seurusteltu. Pärjään sitten ihan itseksenikin.
Hyvin erilaisia nämä mieheni ovat olleet. Korkeasti ja matalasti koulutettuja, herkkiä ja koviksia ja siltä väliltä. Komeaa ja ei-niin-komeaa.
Kaikissa aiemmissa ollut jotain perustavanlaatuista vikaa; yksi paljastui juopoksi ja siivelläeläjäksi, toinen jahtasi muita(kin) naisia, kolmas teki selväksi etten kelpaa hänelle ja kaikki muut naiset ovat parempia ja osaavat kaiken paremmin, neljäs kohteli minua täysin itsestäänselvyytenä ja solvasi törkeästi eikä koskaan pyytänyt mitään anteeksi, viides ripustautui minuun täysin, vahti mustasukkaisesti ja uhkasi lopulta tappaa itsensä kun tarvitsin tilaa itselleni, kuudes oli muuten ok mutta olosuhteet ja erisuuntiin kulkevat tulevaisuudensuunnitelmat erottivat meidät... nyt menossa seitsemäs mies, joka vaikuttaa lupaavalta. Omat ongelmat tässäkin suhteessa, mutta ainakin vielä ovat soviteltavissa olevia.
Ikuiset optimistit uskovat, että se seuraava on parempi. Ja oikea. Ja ihana koko loppuelämän.
Sama juttu miehillä, jotka ovat pettyneet seitsemän kertaa, mutta haluavat "pysyvän suhteen" ehkä sen seuraavan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En yritäkään enää.
Mulla on nyt elämässäni mies, joka on paras tähänastisista. Seitsemän suhdetta mulla on tähän ikään (kohta 40) mennessä ollut, yhen kerran olen ollut naimisissa ja kaksi kertaa kihloissa.
Sen olen vakaasti päättänyt/siihen päätynyt, että jos tämä suhde vielä päättyy, niin mun seurustelut on sitten seurusteltu. Pärjään sitten ihan itseksenikin.
Hyvin erilaisia nämä mieheni ovat olleet. Korkeasti ja matalasti koulutettuja, herkkiä ja koviksia ja siltä väliltä. Komeaa ja ei-niin-komeaa.
Kaikissa aiemmissa ollut jotain perustavanlaatuista vikaa; yksi paljastui juopoksi ja siivelläeläjäksi, toinen jahtasi muita(kin) naisia, kolmas teki selväksi etten kelpaa hänelle ja kaikki muut naiset ovat parempia ja osaavat kaiken paremmin, neljäs kohteli minua täysin itsestäänselvyytenä ja solvasi törkeästi eikä koskaan pyytänyt mitään anteeksi, viides ripustautui minuun täysin, vahti mustasukkaisesti ja uhkasi lopulta tappaa itsensä kun tarvitsin tilaa itselleni, kuudes oli muuten ok mutta olosuhteet ja erisuuntiin kulkevat tulevaisuudensuunnitelmat erottivat meidät... nyt menossa seitsemäs mies, joka vaikuttaa lupaavalta. Omat ongelmat tässäkin suhteessa, mutta ainakin vielä ovat soviteltavissa olevia.
Mulla yhdistyi yhdessä miehessä kohdat 1, 2 ja 3 :-D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yritäkään enää.
Mulla on nyt elämässäni mies, joka on paras tähänastisista. Seitsemän suhdetta mulla on tähän ikään (kohta 40) mennessä ollut, yhen kerran olen ollut naimisissa ja kaksi kertaa kihloissa.
Sen olen vakaasti päättänyt/siihen päätynyt, että jos tämä suhde vielä päättyy, niin mun seurustelut on sitten seurusteltu. Pärjään sitten ihan itseksenikin.
Hyvin erilaisia nämä mieheni ovat olleet. Korkeasti ja matalasti koulutettuja, herkkiä ja koviksia ja siltä väliltä. Komeaa ja ei-niin-komeaa.
Kaikissa aiemmissa ollut jotain perustavanlaatuista vikaa; yksi paljastui juopoksi ja siivelläeläjäksi, toinen jahtasi muita(kin) naisia, kolmas teki selväksi etten kelpaa hänelle ja kaikki muut naiset ovat parempia ja osaavat kaiken paremmin, neljäs kohteli minua täysin itsestäänselvyytenä ja solvasi törkeästi eikä koskaan pyytänyt mitään anteeksi, viides ripustautui minuun täysin, vahti mustasukkaisesti ja uhkasi lopulta tappaa itsensä kun tarvitsin tilaa itselleni, kuudes oli muuten ok mutta olosuhteet ja erisuuntiin kulkevat tulevaisuudensuunnitelmat erottivat meidät... nyt menossa seitsemäs mies, joka vaikuttaa lupaavalta. Omat ongelmat tässäkin suhteessa, mutta ainakin vielä ovat soviteltavissa olevia.
Mulla yhdistyi yhdessä miehessä kohdat 1, 2 ja 3 :-D.
Ja kohta nro 4 sopi myös tähän samaan mieheen. No nyt en siedä enää yhtään ulkonäön haukkumista, aliarvioimista ja muutakaan lyttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne vetoa naisiin. Ei sitä voi lesboksi noin vain ryhtyä. Ainoastaan miehet kiinnostaa seksuaalisesti.
Niin, no mikä siinä munassa on niin ihmeellistä :D
Eikö voisi rakastua persoonaan?
No en yritä.