Koira etsii viimeisenä hetkenään ennen lopettamista hätääntyneenä omistajansa kasvoja. Ethän jätä lemmikkiäsi yksin kuoleman hetkellä.

Siis mitä? Se eläinhän nukutetaan ensin. Sitten täysin taju kankaalla tulee se loppu. Ei siitä katseita enää siinä vaiheessa haella.

Olen joutunut monta rakasta perheenjäsentäni lopetuttamaan elämäni varrella, mutta itse kuoleman hetkellä en ole koskaan ollut paikalla. Pidän sylissä kun rauhoitus annetaan ja silitän uneen, sanon hyvästit. Siihen on hyvä nukahtaa. Sitten poistun huoneesta (en halua nähdä niitä toimenpiteitä, eikä rakas lemmikkini edes tiedosta paikalla- tai poissaoloani), ja palaan vielä katsomaan ruumista. Sen teen siksi, että siinä konkretisoituu se kuolema. Jäljellä on enää tyhjä kuori.

En myöskään koskaan ole ottanut lemmikkini tuhkia mukaani. Yhteistuhkaus käy hyvin. Näkemykseni on se, että ruumis on vain se paikka, missä sielu asuu. Kun kuolee, on ruumis enää tyhjä kuori, jolla ei ole sen enempiä merkityksiä. Lemmikki jatkaa elämäänsä muistoissani.

Kuulostanko ihan hirveältä ihmiseltä? Varmaan jonkun mielestä. Kuitenkin olen äärimmäisen herkkä ja tunteellinen ihminen. Rationaalinenkin kyllä tosin.

Oon rapsutellut ja jutellut loppuun asti, mahdollisimman rauhallisesti, niin kissat kuin koirat.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on, kun ampuu pistoolilla niskaan.

Väärä tapa, vaikka laillinen ja yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsuuden kodissa 90-luvulla kutsuttiin metsästävä perheystävä ampumaan koirat. Vanhemmat eivät pystyneet menemään paikalle.. Itse en omia lemmikkejä todellakaan aijo lopettaa noin, ja yksi kissa pitänyt lopettaa ja todella olin eläinlääkärissä silittämässä tuota vanhaa herraa loppuun saalla - ja vähän sen ylikin.

En itsekin metsästäneenä ikinä suostuisi tälläiseen. Lemmikit ovat kesyjä, ja ansaitsevat asiallisen lopetuksen, eläinlääkärin piikistä. Omistajan oltava läsnä. Itse en ollut (toinen perheenjäsen oli) ja tein siinä todella väärin. 

Maalla edelleen surullisen yleistä tuo vastenmielinen tapa, että lopetetaan ampumalla. Yksikin vanhempi nainen vei kissansa vävylle ammuttavaksi, ei vienyt edes eläinlääkäriin, koska uskoi ettei ole apua. Lienee oikea syy, ettei halunnut "tuhlata" rahaa. Haluaa uuden kissan, muttei ole valmis maksamaan siitä mitään, eikä leikkauttamaan sitä. Hohhoijaa...

Voi jos kaikki ihmisvanhukset saisivat näin hyvää hoitoa ❤️

Eläin ei tajua lopetustilanteesta yhtään sen enempää kuin vaikka rokotuskäynnistä. Ahdistusmäärä riippuu yleensä omistajan käytöksestä, sen eläin aistii herkästi. Yksi piikki ja sitten alkaa unettamaan, nukahtaa omistajan vierelle tai syliin. Sen jälkeen tapahtumisra ei eläin tiedä enää mitään. Saisipa ihminenkin mennä niin kun aika on.

Vierailija kirjoitti:

Voi jos kaikki ihmisvanhukset saisivat näin hyvää hoitoa ❤️

Niin meinaat lopetuspiikkiä siinä vaiheessa kun tilanne on sietämätön? Tai siis eutanasiaa? Itse olen eutanasian kannalla. On epäinhimillistä pakottaa ketään kärsimään viimeiseen asti.

Arvostan ihmisiä jotka vievät asiat loppuun eikä ole pelkureita.

Kissat ovat vielä paljon älykkäämpiä kuin koirat. Esim. vanhainkodeissa joissa on kissa/kissoja, ne hakeutuvat kuolevan ihmisen sänkyyn jalkopäähän nukkumaan.

Oma kissani sai lähteä taivaaseen kissojen kotiin sylissäni viimeiseen henkäykseen asti, se oli kaunis lähtö - hän katsoi silmiini ja ikään kuin sanoi, että taivaassa tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin inhottava uutisartikkeli. Ymmärrän sekä eläinlääkäriä, mutta myös niitä ihmisiä, jotka eivät pysty katsomaan sitä....

Meillä tuli eläinlääkäri kotiin lopettamaan. Vieläkin muistan, miten hirveää se oli, vaikka asiasta on jo kaksi vuotta.

Mitä inhottavaa faktoissa on?

Ottamatta kantaa lemmikkiasiaan, niin kyllä aika moni fakta voi olla inhottava.

Totta mutta elämä on inhottavaa. Maailmassa tapahtuu paljon inhottavia asioita. Ei niistä silti pidä vaieta, koska ovat inhottavia ja laittavat ihmiset kenties ajattelemaan. Elämä ei ole yhtä vaaleanpunaista höttöä ja ihminen käyttäytyy usein itsekkäästi ja piittaamattomasti. On hyvä tiedostaa ja olla tietoinen.

Olen pitänyt 15-vuotiasta koiraani sylissä ensimmäisen rauhoituspiikin ajan. Ei eläin kyllä mitään siinä tilanteessa osaa pelätä jos ihminen ymmärtää hillitä tunteensa eläimen nukahtamiseen saakka. Surullisuudesta huolimatta tilanne oli lohdullinen. Koirasta näki miten syvä rentous ja uni oli ja sitten loppu tuli aivan rauhallisesti.

Meillä koirat ja hevoset kuollut metsästäjän tarkkaan luotiin. Omassa pihassa syönyt herkkuruokaa ja pam.

Olin kissani kanssa. Sai rauhoittavan piikin, istui siinä toimenpidepöydällä ja katseli minua sumenevin silmin koko ajan. Silittelin, juttelin, kuiskailin ja otin syliin. Saimme olla kahden. Kun rauhoittava lääkitys oli vaikuttanut, lääkäri tuli ja antoi myrkkypiikin. Olimme siinä sitten hiljaa, lääkäri tutki ja varmisti, että sydän oli pysähtynyt.

Ei mitään paniikkia, koska olin itse rauhallinen. Oli vaan pakko olla. Hänen vuokseen. Lääkäriasemalla meidät otettiin jo ulko-ovella vastaan (tottakai meitä osattiin odottaa koska olin soittanut) ja vietiin suoraan toimenpidehuoneeseen odotustilan läpi. Siitäkään hänelle ei tullut mitään stressiä.

Uurna valittiin sitten eläintenhoitajan kanssa yhdessä, kaikessa rauhassa.

Mihinkään ei ollut kiire, kaikki tapahtui eläintä ja minua kohtaan äärimmäisen kunnioittavasti ja rauhallisesti. Laskussakin oli suunnattoman kaunis muistovärssy.

Ikävä on vieläkin kova ja tätäkin kirjoittaessa ovat kyyneleet valuneet koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsuuden kodissa 90-luvulla kutsuttiin metsästävä perheystävä ampumaan koirat. Vanhemmat eivät pystyneet menemään paikalle.. Itse en omia lemmikkejä todellakaan aijo lopettaa noin, ja yksi kissa pitänyt lopettaa ja todella olin eläinlääkärissä silittämässä tuota vanhaa herraa loppuun saalla - ja vähän sen ylikin.

En itsekin metsästäneenä ikinä suostuisi tälläiseen. Lemmikit ovat kesyjä, ja ansaitsevat asiallisen lopetuksen, eläinlääkärin piikistä. Omistajan oltava läsnä. Itse en ollut (toinen perheenjäsen oli) ja tein siinä todella väärin. 

Maalla edelleen surullisen yleistä tuo vastenmielinen tapa, että lopetetaan ampumalla. Yksikin vanhempi nainen vei kissansa vävylle ammuttavaksi, ei vienyt edes eläinlääkäriin, koska uskoi ettei ole apua. Lienee oikea syy, ettei halunnut "tuhlata" rahaa. Haluaa uuden kissan, muttei ole valmis maksamaan siitä mitään, eikä leikkauttamaan sitä. Hohhoijaa...

Oikein oikeaan kohtaan tehty ampuminen ja vielä sopivalla aseella, on erittäin nopea kuolema. Tämä lopetus tapa kuitenkaan sovellu liikkuvalle ja pyörivälle eläimelle.

Itse olen jokaisen koirani viimeisellä matkalla ollut ihan viimeiseen sydämenlyöntiin asti ja näin tulen olemaan myös jatkossa niinkauan kuin lemmikkejä omistan. Joka ikinen kerta on eläinlääkärit olleet osaaottavia ja rauhallisia ja sanoneet, että ole niin kauan kuin haluat rakkaan lemmikkisi kanssa. Ja ei helppoa se ei ole ja sellaiseksi sen ei pidä muuttuakaan.