Koira etsii viimeisenä hetkenään ennen lopettamista hätääntyneenä omistajansa kasvoja. Ethän jätä lemmikkiäsi yksin kuoleman hetkellä.

Ensimmäisen maailman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei pitäisi edes ottaa lemmikkiä, jos ei ole valmis olemaan vierellä loppuun asti. Ei voi tulla yllätyksenä, "ettei pysty sellaiseen". 

Tämä. Raukkamaisimpia nuo jotka kutsuvat tutun ampumaan lemmikkinsä,voiko itsekkäämpää olla? Eivät ansaitsisi yhtäkään eläintä. Jättävätköhän myös vanhempansa,lapsensa ym.kuolemaan yksin kun "en mä nyt viitti kattoo hei,liian raskasta".

Vierailija kirjoitti:

Meillä koira jouduttiin aikoinaan ampumaan ja näytti siltä kuin se olisi ymmärtänyt etukäteen mitä oli tapahtumassa. Oli karmea tilanne.

Olin 8 v ja mukana viemässä meidän nuorta koiraa lopetettavaksi. Oli aika inhottava mennä ja kai koirakin siitä tunnelmasta vaistosi. Olin mukana esilääkityksen ja koira rimpuili ja vinkui. Lopullisen piikin ajaksi minut ajettiin odotustilaan.

Myöhemmin olen saatellut kaksi koiravanhusta rajan yli ja se on ollut luonnollista ja rauhallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei pitäisi edes ottaa lemmikkiä, jos ei ole valmis olemaan vierellä loppuun asti. Ei voi tulla yllätyksenä, "ettei pysty sellaiseen". 

Tämä. Raukkamaisimpia nuo jotka kutsuvat tutun ampumaan lemmikkinsä,voiko itsekkäämpää olla? Eivät ansaitsisi yhtäkään eläintä. Jättävätköhän myös vanhempansa,lapsensa ym.kuolemaan yksin kun "en mä nyt viitti kattoo hei,liian raskasta".

Ennen muinoin eläinlääkäreitä ei juuri ollut, ja jos olisi hilannut lemmikin satojen kilometrien päähän lopetettavaksi olisi lääkäri kysynyt eikö naapurilla ole pyssyä.

Ennen lääkärit hoiti lehmiä ja hevosia, eikä eutanasiaa tunnettu. Nykyään onneksi on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on, kun ampuu pistoolilla niskaan.

Jatkossa silmien väliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei pitäisi edes ottaa lemmikkiä, jos ei ole valmis olemaan vierellä loppuun asti. Ei voi tulla yllätyksenä, "ettei pysty sellaiseen". 

Tämä. Raukkamaisimpia nuo jotka kutsuvat tutun ampumaan lemmikkinsä,voiko itsekkäämpää olla? Eivät ansaitsisi yhtäkään eläintä. Jättävätköhän myös vanhempansa,lapsensa ym.kuolemaan yksin kun "en mä nyt viitti kattoo hei,liian raskasta".

Ennen muinoin eläinlääkäreitä ei juuri ollut, ja jos olisi hilannut lemmikin satojen kilometrien päähän lopetettavaksi olisi lääkäri kysynyt eikö naapurilla ole pyssyä.

Ennen lääkärit hoiti lehmiä ja hevosia, eikä eutanasiaa tunnettu. Nykyään onneksi on toisin.

Vuosikymmeniä sitten meidän kissat hukutettiin. En kerro mihin, jottei tulis enemmän huutoa. Vastahuutoa odotellen, yksi, kaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei pitäisi edes ottaa lemmikkiä, jos ei ole valmis olemaan vierellä loppuun asti. Ei voi tulla yllätyksenä, "ettei pysty sellaiseen". 

Tämä. Raukkamaisimpia nuo jotka kutsuvat tutun ampumaan lemmikkinsä,voiko itsekkäämpää olla? Eivät ansaitsisi yhtäkään eläintä. Jättävätköhän myös vanhempansa,lapsensa ym.kuolemaan yksin kun "en mä nyt viitti kattoo hei,liian raskasta".

Ennen muinoin eläinlääkäreitä ei juuri ollut, ja jos olisi hilannut lemmikin satojen kilometrien päähän lopetettavaksi olisi lääkäri kysynyt eikö naapurilla ole pyssyä.

Ennen lääkärit hoiti lehmiä ja hevosia, eikä eutanasiaa tunnettu. Nykyään onneksi on toisin.

Mun isä kertoi joskus kissoista, joita heillä oli kun oli lapsi. Yksi kissa oli loikannut kuumalle puuhellalle, ja palanut nahka antureista siihen liedelle. Kysyin tottakai vähän äkkinäisenä, että "miten eläinlääkäri tuohon aikaan hoiti kissan jalat?"

No, ei tietenkään mitenkään siihen aikaan. He pitivät itse niissä jotain kylmää ja jotain salaa muistaakseen laittoivat, ja kissa jopa tokeni siitä, vaikka on varmaan ollut tuskaista. Samalla sitten kertoi, että eihän kissoja ja koiria todellakaan lopetettu siihen aikaan piikille viemällä, vaan yleensä ne ammuttiin. Ei kuulema halua edes tietää, miten heidän kissat lopetettiin, kun isänsä ei kissoihin haulikon kuteja tuhlannut..

*salvaa eikä salaa.

Hmm, pisti miettimään... Kissani nukutetaan noin kerran vuodessa hammashoitoa varten, on ongelmahampaat. Hoitajat kysyy jäänkö vai lähdenkö, ja olen iloisesti lähtenyt. Olisivathan he voineet kertoa, että toivovat minun olevan paikalla kunnes eläin on nukahtanut, en ole asiaa tajunnut. Olen suorastaan olettanut, että tykkäävät tehdä työnsä rauhassa. Ehkä muutan nyt tapani.

Kissat on lopetettu niin, että eläinlääkäri tulee kotikäynnille, ja pitelen kissaa koko ajan ja juttelen sille rauhoittavasti.

Kokemukset ovat silti olleet ikäviä. Ovat kakoneet ja vaikuttaneet pahoinvoivilta. Voisiko sille tehdä jotain, esim. antaa jotain pahoinvointilääkitystä etukäteen?

Kävin viemässä koirani viimeiselle piikille. Hoitaja antoi esilääkityksen koiralle kun olin huoneessa. Sitten hoitaja pyysi minua poistumaan odotushuoneeseen. Vei sillä välin koiran toiseen huoneeseen johon mentiin huoneesta jossa esilääkitys annettiin. Siellä olivat antaneet viimeisen piikin. En siis saanut olla lopussa koirani kanssa enkä nähnyt sitä esilääkityksen jälkeen. Minut vain neuvottiin maksamaan toimistoon kassalle. Koira yhteistuhkattiin. 

Myöhemmin minua on jäänyt vaivaamaan se että en saanut nähdä koirani viimeisiä hetkiä. Se oli ensimmäinen koirani enkä tiennyt miten klinikalla yleensä toimitaan tällaisissa tapauksissa. 

Näin pitkään unia joissa koirani oli vain huumattu, eikä saanutkaan viimeistä piikkiä.

Ollaan aina kutsuttu eläinlääkäri kotiin. Se on myös vienyt koiran tuhkattavaksi samalla, kun on lähtenyt. Maksaa vähän enemmän mutta on kaikille paras ratkaisu. Koira saanut nukahtaa pihaan omalle paikalle ennen viimeistä annostusta.

Meidän rakas kissa nukahti kotona minun, vanhan äksyn kissaherran lempi-ihmisen, syliin, jossa se oli nukkunut muutenkin satoja ja satoja tunteja pennusta asti. Sai vielä viimeiset herkut ja silittelin ja höpisin sille tuttuun tapaan loppuun asti. Rauhallinen loppu, onneksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä koira tietää kuolevansa?

Eipä ollut kyse siitä että koira tietäisi kuolevansa, vaan siitä että valtaosalle koirista eläinlääkäri on pelottava ja ahdistava paikka ja ei ole mukava että koiran viimeiset hetket ovat tuossa paikassa yksin, peloissaan ja ilman omistajansa läsnäoloa.

Hetken se vaan on hädissään. Sitten ei enää koskaan. Ei jää traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä koira jouduttiin aikoinaan ampumaan ja näytti siltä kuin se olisi ymmärtänyt etukäteen mitä oli tapahtumassa. Oli karmea tilanne.

Kaverin koira mistä piti tulla metsästyskoira, mutta ei soveltunut lähti isännän kanssa metsätielle viimeiselle matkalleen. Auton pysähdyttyä koura ei suostunut tulemaan autosta ulos millään. Loppujen lopuksi isäntä löi takaluukun kiinni ja lähti kotiin. Siitä tuli sitten seurakoira.

Meidän parivuotias kissa piti yllättäen lopettaa neurologisten ongelmien ja muuttuneen käytöksen vuoksi. Viimeisenä elinpäivänä ei tuntenut meitä enää. En voinut olla lopettamistilanteessa paikalla, joo varmasti itsekästä. Olisin pyörtynyt ja lääkäri sanoikin, että kissani oli niin aggressiivinen lopetustilanteessa että oli tarvittu useampi henkilö siihen. Oli huutanut ja kuolannut sekavana sekä hyökkäillyt.

Olen vieläkin rikki vaikka tapahtuneesta on muutama kuukausi. Tunnen hirveää syyllisyyttä että lopetin kissani ja en ollut paikalla. Itkin monta viikkoa. En aiokaan enää laittaa lemmikkiä koska luopuminen hajottaa mut.

Vierailija kirjoitti:

Mistä koira tietää kuolevansa?

Kyllä kaikki eläimet tietävät jollain tasolla. Kissat ja koirat erityisesti. Ne aistivat omistajansa tunnetiloja hyvin herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin inhottava uutisartikkeli. Ymmärrän sekä eläinlääkäriä, mutta myös niitä ihmisiä, jotka eivät pysty katsomaan sitä....

Meillä tuli eläinlääkäri kotiin lopettamaan. Vieläkin muistan, miten hirveää se oli, vaikka asiasta on jo kaksi vuotta.

Mitä inhottavaa faktoissa on?

Ottamatta kantaa lemmikkiasiaan, niin kyllä aika moni fakta voi olla inhottava.

Olen ollut paikalla, vaikka vaikeaa onkin.

Minkä tahansa eläimen ottaa niin pitää se ottaminen tosiaan aloittaa sillä, että miettii mihin sen hautaa ja pystyykö olemaan lopetuksessa mukana. Eläinlääkärikulut ja käytösongelmat on otettava huomioon ja pitää pohtia oikeasti sitä jaksaako sairasteluja jne. Ei esim. epileptiset kohtauksetkaan ole mitään mieltä ylentävää seurattavaa, mutta silloinkin koira etsii turvaa omistajasta (kaikkia ei lääkitä jos kohtauksia harvoin jne.), omistajan täytyy tukea lemmikkiä sen vaikeina aikoina. Jos on tähän kaikkeen valmis niin sitten on valmis vastuuseen, jonka lemmikki tuo. Tottahan lemmikki tuo niitä hyviä asioita myös, mutta lemmikin elinkaari on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Meidän klinikalla on todella harvinaista, että omistaja ei halua olla lopetettava lemmikkinsä kanssa. Vaikeissa tilanteissa on auttanut kun omistajalle on selitetty asia lemmikin näkökulmasta. Kaikille omistajille annetaan mahdollisuus poistua esilääkityksen jälkeen, kun eläin vasta nukkuu. Suurin osa jää kuitenkin loppuun asti lemmikkinsä kanssa. 142

Meille nimenomaan sanottiin, että esilääkityksen jälkeen yleensä omistajat eivät halua olla paikalla, jotta hyvät muistot säilyvät. En halunnut jäädä katsomaan sitä, kun lopullinen piikki pistettiin sydämeen, tässä vaiheessa kissa oli ollut nukutettuna jo noin 20 minuuttia. Sinä aikana jätin hyvästini.