Pelkään miehiä, omaanikin
Olen aivan jäässä miesten kanssa. En tiedä miksi.
Olen seurustellut 6kk ja usein ihan paniikissa. Jos mies suuttuu, yritän vain saada hänet rauhoittumaan, ja tämä ärsyttää miestä. Lopulta mies suuttuu siitä, että pelkään häntä. Pyydän anteeksi, ja tunnen itseni alistetuksi. Tämä ei ole miehen vika. Alan täristä sisäisesti jos koen tehneeni jotain vasten hänen tahtoaan, ja pyydän vahingossa kaikkea anteeksi. Mies on sanonut, että se on ärsyttävä piirre. En vaan pääse siitä mitenkään eroon. Olen harvojen miesten kanssa rento.
Oma isäni on ihana, kiltti ja älykäs, joten ei voi johtua siitä.
Miten pystyisin rentoutumaan? Ja lopettamaan ylitulkinnan. Haluaisin vaan olla kiva ja iloinen tyttöystävä, en tällainen hullu :(
Ap
Kommentit (26)
Eikö se mies saa muita vai miksi on sinun kanssasi? Kuka ihme jaksaa tuollaista tytinähyytelöä joka käyttäytyy kuin kumppani olisi pahemman luokan väkivaltarikollinen. Miten edes päädyitte yhteen ja miksi olet miehen kanssa, ihan vahingossa kun et ikinä uskaltanut sanoa vastaan vaan tärisit vaan?
Vierailija kirjoitti:
No kotikuri tuntuu kyllä aika vieraalta. Pelko on kuitenkin enemmän henkistä. En välttämättä pelkää kipua ja väkivaltaa, vaan enemmän sitä, etten osaa olla tarpeeksi hyvä. Jostain syystä suuttimien ja ärsyyntyminen aiheuttaa pelon ja yritän miellyttää alistumalla.
En koe, että virheistä rankaiseminen fyysisesti auttaisi mitään. Enkä edes haluaisi sellaista. Eikö kotikurissa ole tavoite saada toinen toimimaan halutulla tavalla? Kokisin siitä olevan enmmän haittaa, ikään kuin mikään ei riittäisi.
Ap
Ihan tutkimustenkin mukaan kipu on paras huonon omantunnon poistaja silloin kun itse kokee tehneensä jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se mies saa muita vai miksi on sinun kanssasi? Kuka ihme jaksaa tuollaista tytinähyytelöä joka käyttäytyy kuin kumppani olisi pahemman luokan väkivaltarikollinen. Miten edes päädyitte yhteen ja miksi olet miehen kanssa, ihan vahingossa kun et ikinä uskaltanut sanoa vastaan vaan tärisit vaan?
En osaa vastata miten jaksaa kanssani, ei oikein jaksakaan. Siksi yritän päästä pelosta eroon. Toisaalta ero voisi olla myös vaihtoehto. Tuntuu hirveältä kun mies suuttuu reaktiostani, joka johtaa siihen että yritän esittää kaiken olevan ok. Kun sitten riidellään jostain pikkujutusta saatan alkaa täristä, kun olen niin kauan esittänyt tyyntä.
En usko, että kukaan mies haluaa tällaista. Ahdistaaa. Hän kokee kai, että tahallani kiusaan.
Ap
Hymyile miehille enemmän, niin ne rentoutuvat.
Varaa itellesi terapia aika!!!
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan jäässä miesten kanssa. En tiedä miksi.
Olen seurustellut 6kk ja usein ihan paniikissa. Jos mies suuttuu, yritän vain saada hänet rauhoittumaan, ja tämä ärsyttää miestä. Lopulta mies suuttuu siitä, että pelkään häntä. Pyydän anteeksi, ja tunnen itseni alistetuksi. Tämä ei ole miehen vika. Alan täristä sisäisesti jos koen tehneeni jotain vasten hänen tahtoaan, ja pyydän vahingossa kaikkea anteeksi. Mies on sanonut, että se on ärsyttävä piirre. En vaan pääse siitä mitenkään eroon. Olen harvojen miesten kanssa rento.
Oma isäni on ihana, kiltti ja älykäs, joten ei voi johtua siitä.
Miten pystyisin rentoutumaan? Ja lopettamaan ylitulkinnan. Haluaisin vaan olla kiva ja iloinen tyttöystävä, en tällainen hullu :(
Ap
Näin miehenä ihmettelen naisia jotka ovat luoneet miehistä yksilön. Eikö kapasiteetti riitä hahmottamaan että laji käsittää usean yksilön?
Ymmärrän helpommin hukkumisen tai korkeat paikat. En näitä hatusta epäiltyjä pelkoja joiden pohjalla taitaa olla jokin tavoite.