Ajattelevatko oikeasti kaikki, kun kävelen kadulla
minun olevan ihmisroska? Tuntuu kuin minulla ei olisi ihmisarvoa ollenkaan. Olen vain roskaa. Mihin minua tarvitaan, kun olen vain jätettä muiden silmissä? Onhan tämä elämä täysin ihmisarvotonta, mutta olen ajatellut tekeväni osani. Sen sijaan minulle nauretaan. En jaksa enää. Se oli ainoa syy miksi jatkoin. Minulla ei ihmisiä ole, vain työ. Mitäköhän sielläkin on minusta ajateltu?
Kommentit (6)
Minä olen ylipainoinen. Minulle sanottiin kerran, että naisella pitää olla päässä vikaa jos päästää itsensä ylipainoiseksi. Minulla on perussairaus, johon on kahta lihottavaa lääkettä. Yritän tsempata ruokavalion kanssa mutten laihdu juurikaan. En ole saanut lääkkeitä mielenterveysongelmiin.
Ajattelevatko ihmiset minut kadulla nähtyään että minulla on päässä vikaa kun olen päässyt repsahtamaan ja rupsahtamaankin? Joskus tekisi kyllä mieli teettää sellainen t-paita jossa rinnassa olisi diagnoosini ja selässä lääkitykset. Loppuisi tuo turha kyseleminen vai loppuisiko sittenkään?
En ajattele. Miksi sinä olisit roska? Tällainen ilmaus toisista ihmisistä ei ole tullut mieleenikään, ennen tätä kohua. Yhden "roska" voi olla toisen aarre.
Et voi hallita muiden ajatuksia. Monilla kadulla kävelijöillä on tyhmiä ajatuksia. Nauraisit heille jos tietäisit.
Ihmiset, jotka kannattavat keskustalaista, kokoomuslaista tai persujen arvomaailmaa varmaan pitävät sinua tai minua roskana. Mutta me ja monet muut emme pidä.
Mitä väliä? Suurin osa ihmisistä tuskin ajattelee sinusta tai kenestäkään vastaantulijasta yhtään mitään.
En tosiaan ajattele sinua kun kävelen, vaan minulla on ihan muuta ajateltavaa.