Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lakkasit välittämästä muiden mielipiteistä?
11.09.2018 |
Minua ahdistaa, kun aina sanotaan, että tietyssä iässä ei enää tarvitse mennä massan mukana vaan voi olla rohkeasti oma itsensä. Yleensä tarkoitetaan kai viimeistään keski- iässä.
Minä olen jo 47- vuotias, ja olen vieläkin kauhean herkkä sille mitä muut minusta ajattelevat. Facebookissa ja twitterissä olen oikea sopuli, tykkään kaikesta mistä muutkin enkä uskalla tuoda omia mielipiteitäni julki jos tiedän niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä vastaan. Niinpä esim. fb- profiilissani olen vihervasemmistolainen maailmanhalaaja, vaikka todellisuudessa en suhtaudu asioihin hirveän kritiikittömästi. Lisäksi olen hirveän riippuvainen toisten tykkäyksistä kun julkaisen somessa jotain, masennun jos kukaan ei noteeraa juttujani tai kuviani. En vain uskalla olla muuta!
Kommentit (43)
Olin 15-vuotias yhdeksännellä luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin ajatella noin vasta siirtyessäni työelämään. Siihen astihan sai olla melko vapaasti mitä on. Siitä lähtien lammas, tai lähtee leipä pöydästä. Niin se vain on.
Luulisi että olisi raskaampaa jatkuvasti vetää jotain roolia ja olla suosittu joidenkin ihmisten silmissä sellaisena kuin et aidosti ole, kuin olla muutamien inhoama mutta myös rakastettu semmoisena kuin olet. Ja faktahan on että ihan sama vedätkö jotain roolia vai oletko oma itsesi, niin AINA tulee olemaan ihmisiä jotka eivät pidä sinusta. Se on vain fakta. Jos sinussa ei ole mitään mistä joku ei pitäisi, niin jo siinä on inhon aihetta jollekin.
Varmaan 25v ja äidin miellyttämisestä pääsin eroon 3-kymppisenä.
Miksi en välittäisi muiden mielipiteistä? Jos vaikka kaverin kanssa menemme syömään ja tiedän, että hän inhoaa sushia, joka on kuitenkin oma suosikkini, en vaadi ravintolaksi sushipaikkaa. Ja jos tapetoisin olohuoneeni, kysyisin kaverini mielipidettä, hän kun osaa nähdä sisustushommat minua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18v. Silloin sain itsetunto-ongelmat kuriin ja elämän kuntoon. Paras muutos koko elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en välittäisi muiden mielipiteistä? Jos vaikka kaverin kanssa menemme syömään ja tiedän, että hän inhoaa sushia, joka on kuitenkin oma suosikkini, en vaadi ravintolaksi sushipaikkaa. Ja jos tapetoisin olohuoneeni, kysyisin kaverini mielipidettä, hän kun osaa nähdä sisustushommat minua paremmin.
Tuskin tällä viitattiin siihen että toisia ei huomioida tehtäessä molempiin vaikuttavia päätöksiä tai tarkoitettiin sitä että halutessaan ei voisi kysäistä toisen neuvoa. Turhaa saivartelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan koskaan ole jaksanut välittää mitä ihmiset ajattelevat valinnoistani, tai elämäntyylistäni. En selittele, en erityisemmin kysele mielipiteitä, enkä myöskään anna ihmisten tuputtaa "hyviä" neuvoja.
Mutta, välitän siitä, jos minusta ei pidetä ilman syytä. Tarkoitan, että jos tuntematon ihminen ulkonäön perusteella tekee minusta olettamuksia. Ne jää jostain syystä ärsyttämään, mutta en menetä yöuniani kuitenkaan. Itse olen luonteelta ns. hyväksyjä. Eli oli miten erilainen ihminen vain, yritän löytää jotain yhteistä ja tulla juttuun. Kaikkien kaveri ei kuitenkaan tarvitse, eikä pidä olla, mutta esim työyhteisössä pitäisi pystyä tulla toimeen kaikkien kanssa, eikä syrjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä 40 v. Olin nuorena oikea miellyttämishaluinen angstipallo: ainainen huoli siitä pitääkö muut ihmiset minusta, oma ulkonäkö hävetti, oma puhetyyli hävetti, oma junttimaisuus hävetti.. . 38-40 iässä mulle tuli jonkinlainen keski-iän kriisi ja ahdistukset kasvoi ihan yli äyräidensä. Mutta sitten kun se meni ohi, en ole angstannut enää yhtään siitä mitä muut minusta ajattelee.
Riippuu tilanteesta. Töissä pidän hillitympää ulkokuorta ja kulisseja, vapaa-ajalla otan rennosti enkä esitä. Ikää 36v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kova ja vahva täytyy olla jos ei välitä toisten mielipiteistä ja elää vaan itsensä näköistä elämää. Tässä tapauksessa vahva ei ole positiivinen asia mielestäni.
Oikeasti en edes halua olla ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Toisaalta elän sellaista elämää kuin haluan, teen työtä josta nautin, vaikka jopa oma sisarus puhuu siitä halveksuen. Toisaalta elän lähellä vanhaa hankalaa isääni, vaikka elämä olisi helpompaa kauempana, mutta tiedän, että huoli ja vaiva olisi suurempi, jos asuisin omalta kannaltani helpommassa paikassa.
Ei minun tarvitse tykätä kenenkään mielipiteestä somessa, jos olen eri mieltä, miksi ihmeessä? Toisaalta yritän ymmärtää, että noinkin voi asiasta ajatella, välillä näkee kyllä niin musta-valkoisia mielipiteitä , ettei niihin osaa ottaa kantaa mitenkään, ajattelee vaan, ei noin ja ihmettelee miten toinen ei osaa nähdä asian toista puolta.
Taisin olla noin kolmekymppinen. Menin naimisiin ja sain ensimmäisen lapseni. Silloin se varmaan loppui ihan tykkänään. Tai siis kyllähän mä siitä piittaan, mitä mieheni ja lapseni ajattelevat, mutta kaiken maailman kylänihmisille on ihan yks lysti, mitä miettivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kolmekymppisenä. En ennen sitäkään välittänyt erityisen paljon, mutta nyt se on täysivaltaisempaa ja tulee syvemmältä.
Nelikymppiseksi asti välitin liikaa toisten mielipiteistä, sen jälkeen olen välittänyt liian vähän.
Siis liian vähän omaa parastani ajatellen. Mutta silti paljon helpompi elää ja olla, kun voi henkisesti näyttää muille keskisormea, vaikka fyysisesti ei voi. Ehkä sitten vanhana laitoksessa sitäkin.
14-vuotiaana. Väkivaltaiset alkoholistivanhemmat ja koulukiusaus saivat yhteisesti jonkin murrosiän aivoissa napsahtamaan ja lakkasi välittämästä noista asioista kokonaan. Nyt aikuisiässä on vaan hyvin vaikea rakentaa parisuhdetta koska olen kuulemma liian etäinen ja kylmä ihminen. Välinpitämättömän suojanaamio auttanut läpi ankean lapsuuden mutta nyt en saa sitä enää revittyä pois.
Vierailija kirjoitti:
Aika kova ja vahva täytyy olla jos ei välitä toisten mielipiteistä ja elää vaan itsensä näköistä elämää. Tässä tapauksessa vahva ei ole positiivinen asia mielestäni.
Oikeasti en edes halua olla ihminen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Toisaalta elän sellaista elämää kuin haluan, teen työtä josta nautin, vaikka jopa oma sisarus puhuu siitä halveksuen. Toisaalta elän lähellä vanhaa hankalaa isääni, vaikka elämä olisi helpompaa kauempana, mutta tiedän, että huoli ja vaiva olisi suurempi, jos asuisin omalta kannaltani helpommassa paikassa.
Ei minun tarvitse tykätä kenenkään mielipiteestä somessa, jos olen eri mieltä, miksi ihmeessä? Toisaalta yritän ymmärtää, että noinkin voi asiasta ajatella, välillä näkee kyllä niin musta-valkoisia mielipiteitä , ettei niihin osaa ottaa kantaa mitenkään, ajattelee vaan, ei noin ja ihmettelee miten toinen ei osaa nähdä asian toista puolta.
Tässä nyt poikkoillaan vähän siellä sun täällä.
Se, ettei välitä muiden mielipiteistä, ei estä henkilöä olemasta empaattinen. Ja isäsi lähellä asuminen näyttäisi tulevan ihan itsekkäistä lähtökohdista, koska muuten huolehtisit ja joutuisit näkemään vaivaa enemmän.
Mustavalkoinen voi olla tai olla olematta samalla kun viis veisaa muiden mielipiteistä. Ne kaksi asiaa eivät liity toisiinsa.
Ei ole tällaista tunnetta. Olen aika herkkä panikoitumaan. Hankalissa tilanteissa haluaisin juosta vain jonnekin pakoon enkä enää koskaan palata. N33
Noin 35v. Paljon oli ollut takana menetyksiä ja kriusejä, joiden työstäminen johti vahvaan itsetuntoon ja itseni löytämiseen. Edelleen yritän kasvaa "paremmaksi" ja syvemmäksi ihmiseksi, mm. omaa käytöstä muuttaa parisuhteessa ja muissa suhteissa, mutta isoimmat remontit koen jo tehneeni.
Minulla on juuri alkanut uusi vaihe elämässä ei väliä mitä muut ajattelee menen omia polkujani vihdoin 39vuotiaana. Nyt elämä maistuu paljon paremmalta..