Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nelikymppinen, miten olet muuttunut siitä kun olit kolmikymppinen?
10.09.2018 |
Ulkoisesti ja sisäisesti? Onko fyysinen kunto sama vai väsytkö nopeammin? Alkaako rupsahtaminen edetä nopeammin? Onko mieli tyyni ja elämä selkeää, vai kriisiäkö pukkaa?
Kommentit (24)
Ulkoisesti ei ihmeempiä muutoksia, mitä nyt naururyppyjä tullut lisää ja iho ei ole niin kuulas kuin kymmenen vuotta sitten. Kunto on varmasti parempi kuin kymmenen vuotta sitten 34 vuotiaana oli, koska nyt on aikaa ja mielenkiintoa mennä ja harrastaa. Olo on hyvin energinen ja viihdyn kropassani.
Sisäisesti olen rauhallisempi ja viisaampi kaikin puolin. Tunnen itseni, olen täysin sinut itseni kanssa ja en enää nipota asioista. Lapset ovat jo teinejä ja heidän kanssaan oppii joka päivä jotakin uutta. Mies on ollut vierelläni yli kaksikymmentä vuotta ja parisuhteemmekin on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt kun raha-asiat kauan eivät huoleta oikeastaan ollenkaan, on mieli vapaa niistä ja elämä on oikein mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihan selkeästi voin paremmin nyt 40-vuotiaana. Olen itsevarmempi, en stressaa. Ulkonäkööni olen tyytyväinen myös. Näytän 30-35v.
Ekat harmaat hiukset löysin... Rypyt alkavat hiljalleen syventyä.
Alue: Aihe vapaa
Keho on paremmassa nyt kuin 3-kymppisenä, koska lapset kasvaneet ja aikaa panostaa liikuntaan. Naamassa enemmän ryppyjä ja juonteita, mutta näytän edelleen hyvältä, jos meikkaan.
Henkisesti olen muuttunut paljon. En tee enää niin paljoa asioita, joita "pitäisi" tehdä, vaan uskallan tehdä enemmän mitä itse haluan. Tai olla tekemättä. Viihdyn rauhassa kotona enemmän. Enkä kuvittele enää jääväni "kaikesta hauskasta paitsi", kun jäänkin kotiin enkä lähde ties mihin kissanristiäisiin. Uskallan olla tylsä ja tavallinen.
On tässä silti vielä kasvunpaikkoja ja keskeneräisyyttä. Jos sitä koskaan valmiiksi tuleekaan. ;)
Ja jos jotain negatiivista, niin välillä hiipii mieleen tietynlainen kyllästyminen ja merkityksettömyys. "Kaikki" olen jo saavuttanut, mitä halusinkin; lapset, kodin, työn, riittävästi rahaa, miehen, erotakin olen ehtinyt. Ja matkustellutkin sen verran että tiedän mitä se on. Nyt on vähän sellainen olo että mitäs sitten seuraavaks..? Olis aikaa ja mahdollisuus tehdä vaikka mitä, muttei tahdo keksiä mitään mikä houkuttelis tarpeeks...