Voiko vanhempien ero mielestäsi joskus olla lasten syytä?

Ei välttämättä suoraan lasten syytä. Kaikki parisuhteet ei vaan kestä perhe-elämää.

Ei lasten syytä, mutta joskus voi olla näin, että liitto olisi jatkunut ilman lapsia. Esim. valitettavasti lapsen vammaisuus tai sairaudet raskaudessaan on ajaneet eroon. Tämä kuulostaa pahalta, mutta tämä ei ole edes harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapset laskevat vanhempiensa parisuhdetyytyväisyyttä. Omat vanhempani olivat jo eron partaalla (kertoivat sen meille lapsilleenkin), mutta kun muutimme pois kotoa, he rakastuivatkin uudelleen toisiinsa. Totta kai se kiristää pinnaa ja häivyttää romantiikkaa, kun on vaateliaita murkkuja nurkissa.

Mutta vastuullisen ihmisen näkökulmasta lapset ovat pikemminkin syy pysyä yhdessä kuin erota.

Ei se ole lasten syy, että heidät on saatettu tähän maailmaan. Eivätkä he myöskään ole syy pysyä yhdessä, jos muita syitä ei enää ole jäljellä.

Kukaan ei ole syypää omaan olemassaoloonsa. Mutta silti ihmisen tulisi käyttää oma elämänsä viisaasti, luoden enemmän hyvää kuín pahaa. Lapset ovat oiva syy pyrkiä parhaaksi versioksi omasta itsestään, ja jos molemmat puolisot niin tekevät, kertyy suhteeseen paljon hyvää.

Näissä sanoissa on viisautta. Ei tarkoita mielestäni kuitenkaan sitä, että yhdessä täytyy pysyä vaikka sinnillä, jos kertakaikkiaan ei pystytä yhdessä oleman. Eron voi myös tehdä hyvin ja kypsällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten syytä, mutta joskus voi olla näin, että liitto olisi jatkunut ilman lapsia. Esim. valitettavasti lapsen vammaisuus tai sairaudet raskaudessaan on ajaneet eroon. Tämä kuulostaa pahalta, mutta tämä ei ole edes harvinaista.

Niin. Toisaalta lapsen ei välttämättä tarvtse olla millään muotoa sairas tai vammainen, vaan syystä tai toisesta toiselle lapsen vanhemmalle, tai molemmille vanhemmille käy mahdottomaksi elää yhteistä taloutta lapsen toisen huoltajan (yleensä vanhemman) kanssa ja tulee halu erota.

Syitä lasten vanhmpien eroon on ainakin yhtä monta kuin on lapsien vanhempia, ellei enemmän. Mutta suoraa ja nimenomaisesti lapsi ei ole  syyllinen tai millään muotoa tai tavalla vastuussa vanhempiensa eroon.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapset laskevat vanhempiensa parisuhdetyytyväisyyttä. Omat vanhempani olivat jo eron partaalla (kertoivat sen meille lapsilleenkin), mutta kun muutimme pois kotoa, he rakastuivatkin uudelleen toisiinsa. Totta kai se kiristää pinnaa ja häivyttää romantiikkaa, kun on vaateliaita murkkuja nurkissa.

Mutta vastuullisen ihmisen näkökulmasta lapset ovat pikemminkin syy pysyä yhdessä kuin erota.

Ei se ole lasten syy, että heidät on saatettu tähän maailmaan. Eivätkä he myöskään ole syy pysyä yhdessä, jos muita syitä ei enää ole jäljellä.

Kukaan ei ole syypää omaan olemassaoloonsa. Mutta silti ihmisen tulisi käyttää oma elämänsä viisaasti, luoden enemmän hyvää kuín pahaa. Lapset ovat oiva syy pyrkiä parhaaksi versioksi omasta itsestään, ja jos molemmat puolisot niin tekevät, kertyy suhteeseen paljon hyvää.

Jos rakkautta ja halua yhdessäoloon ei ole, niin kyllä se on lastenkin etu, että erotaan.

Jos arki on hyvää, lasten etu on että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka rakkaudettomassakin liitossa.

Kos arki on tosiaan hyvää, niin sittenhän se on vanhempien valinta, jos haluavat pysyä järkisyistä samassa taloudessa. Ei siihen ole kenelläkään ukopuolisella sanomista. Voihan sitä ystävyyttä ja kunnioitusta olla vaikka rakkaus loppuisi. Ja voidaan pystyä olemaan hyviä vanhempia. Jos vanhemmat eivät kaipaa edes mitään romanssia siihen. Päätetään vain elää yhdessä perhe elämää. Jos arki on hyvää, niin se on hyvää.

Hmm, no esim. jos täysi-ikäinen lapsi aloittaa insestisen suhteen toisen vanhempansa kanssa. Ehkä silloin on osasyyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen aikuinen(?) ihminen edes pohtii tällaista mahdollisuutta? Miten ihmeessä lapset voisivat olla syyllisiä vanhempiensa parisuhteen kariutumiseen? Todella outo olet.

On ihmisä niin miehiä kuin naisia, joille vika ja syy on on aina jonkun toisen,eikä heissä itsessään ole koskaan mitää vikaa tai puutetta.  

En ole ap, mutta luulen että tässä on kysymys sanojen vivahde-eroista. Syyn voi ajatella ihan neutraalina syy-seuraussuhteena: esimerkiksi avioliitto ei kestänyt pikkulapsiaikaa, koska vanhemmat eivät kyenneet täyttämään uusia roolejaan. Lapsen saanti oli siis eron syy. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oltaisiin sormi pystyssä syyttelemässä, että jumalauta mukula, tuhosit meidän liiton.

Hyvin harva ihminen katuu lapsiaan, joten ymmärrettävästi lapsi nähdään avioliittoa tärkeämpänä. Niinpä sanotaan mieluummin, että avioliitto ei kestänyt vauva-aikaa tms. Mutta samasta asiasta on edelleen kyse. Ilman lasta avioliitto ei ehkä olisi hajonnut.

Juu ja sitten rynnätään heti uusperheeseen ja väännetään se pakollinen ankkurilapsi 😂. Fiksua ja erokierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi.

Milloin???

No voisin kuvitella että jos vanhempi/vanhemmat ovat vaikka täysin uupuneita vaikeaan teiniin. Toinen ei jaksa enää ja näkee laitoksen ainoana oikeana vaihtoehtona.

Toinen taas ei tähän suostu, ja antaa yleensäkin teinin kävellä joka asiassa vanhempien yli, tai antaa tämän suorastaan häätää toisen vanhempansa.

Ns. vianhan voi katsoa olevan missä tahansa, mutta loppujen lopuksi ilman tuota lasta nämä ongelmat eivät edes olisi tulleet esiin.

Tietysti lapselle tulee lässyttää jotain ettei se sinun syysi ollut kun emme vain olleet yhtä mieltä asioista tms.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli joskus aloitus, jossa aikuinen lapsi oli saanut isänsä sivusuhteen selville ja harkitsi kertomista äidilleen. Tuollaisessa tapauksessa osasyy on lapsen. Antaa vanhempien hoitaa parisuhteensa ihan itse vaan, olin tätä mieltä silloin ja olen vieläkin.

Todella vastuullista ja huomaavaista käytöstä vanhemmalta; jos lapseni tulisi joskus kertoneeksi, että tiesitkö, ettäminun tapauksessani lapseni äidillä on sivusuhde, niin toivottvasti osaan käyttytyä ja toimia, kuten oikein on ja miten on tarkoitettu. Mutta en ainakaan toivokaseni niin,että esittäsin kumppanilleni saati lapselleni, että vaadin eroa, koska yhteien ja mittaamattomann arvokas lapsemme tuli kertoneekis sivusuhteestasi. - Toisaalta jos lapseni tällaisen salaisuuden haluaisi kertoa minulla saattaisi olla, jokunen kysymys lapselle, kuten mitä hän sillä oikeastaan tarkoitti.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi.

Milloin???

No voisin kuvitella että jos vanhempi/vanhemmat ovat vaikka täysin uupuneita vaikeaan teiniin. Toinen ei jaksa enää ja näkee laitoksen ainoana oikeana vaihtoehtona.

Toinen taas ei tähän suostu, ja antaa yleensäkin teinin kävellä joka asiassa vanhempien yli, tai antaa tämän suorastaan häätää toisen vanhempansa.

Ns. vianhan voi katsoa olevan missä tahansa, mutta loppujen lopuksi ilman tuota lasta nämä ongelmat eivät edes olisi tulleet esiin.

Tietysti lapselle tulee lässyttää jotain ettei se sinun syysi ollut kun emme vain olleet yhtä mieltä asioista tms.

Ilman tuota lasta vai kuitenkin enempi siitä, että kaksi teinin huoltajuudesta yhdessä vastannutta, eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen, miten edetä teinin aivoitusten ja hoidon kanssa, jotta siitä päästäsiin yhteiseen molenpien hyväksymään ratkaisuun. - Ja ei se, että huoltajat päätyvät eroon automaattisesti päätä sitä, miten hoito tulevaisuudessa toteutetaan, teinin myöhemästä hoidosta päättäminen saattaakin tehdä erosta raskaan

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no esim. jos täysi-ikäinen lapsi aloittaa insestisen suhteen toisen vanhempansa kanssa. Ehkä silloin on osasyyllinen.

Kuinkahan moni ns. henkisesti ja fyysiesti terve ja itsenäiseen harkinta ja päääntäkykyyn kykenevä lapsi mahtaa tuollaiseen suhteeseen ryhtyä vapaaehtoisesti ja omasta halustaan? - Hieman luulen, että taitaa olla aika harvassa, jos vielä ajattelee, että vanhemmankin tulisi täyttää edellä kaikki ne kritteerit, mitä edellä esitin lapsen osalta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli joskus aloitus, jossa aikuinen lapsi oli saanut isänsä sivusuhteen selville ja harkitsi kertomista äidilleen. Tuollaisessa tapauksessa osasyy on lapsen. Antaa vanhempien hoitaa parisuhteensa ihan itse vaan, olin tätä mieltä silloin ja olen vieläkin.

Todella vastuullista ja huomaavaista käytöstä vanhemmalta; jos lapseni tulisi joskus kertoneeksi, että tiesitkö, ettäminun tapauksessani lapseni äidillä on sivusuhde, niin toivottvasti osaan käyttytyä ja toimia, kuten oikein on ja miten on tarkoitettu. Mutta en ainakaan toivokaseni niin,että esittäsin kumppanilleni saati lapselleni, että vaadin eroa, koska yhteien ja mittaamattomann arvokas lapsemme tuli kertoneekis sivusuhteestasi. - Toisaalta jos lapseni tällaisen salaisuuden haluaisi kertoa minulla saattaisi olla, jokunen kysymys lapselle, kuten mitä hän sillä oikeastaan tarkoitti.   

Tämä taitaa olla topiikki, jossa ironian käyttö vastatessa ei ole suotavaa..

Vierailija kirjoitti:

Tai esim. osasyy?

Kyllä voi olla. Omassa erossani lapset olivat osasyy vaikka muitakin ongelmia oli. En kuitenkaan tätä tule heille ikinä tule kertomaan, koska rakastan lapsiani yli kaiken. Lapsemme ovat vilkkaita ja energisiä. Vaativat koko ajan jonkinlaista energiaa purkavaa tekemistä, käytännössä liikuntaa jossain muodossa. Muuten tappelevat ja riehuvat keskenään. Ruuhkavuosina nuo lasten tappelut ja riidat heidän viihdyttämisestään muodostuivat viimeiseksi pisaraksi joka sai maljan läikkymään yli. Erityisesti viikonloput olivat hirveitä kun olit ihan naatti töistä ja lastenhoidosta ja olisit vaan halunnut levätä kotona, mutta lapset jaksoivat riehua vaikka koko päivän jos olivat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli joskus aloitus, jossa aikuinen lapsi oli saanut isänsä sivusuhteen selville ja harkitsi kertomista äidilleen. Tuollaisessa tapauksessa osasyy on lapsen. Antaa vanhempien hoitaa parisuhteensa ihan itse vaan, olin tätä mieltä silloin ja olen vieläkin.

Kyllä se on täysin isän syy, erittäin vastenmielistä pistää lapsensa tuollaiseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no esim. jos täysi-ikäinen lapsi aloittaa insestisen suhteen toisen vanhempansa kanssa. Ehkä silloin on osasyyllinen.

Kuinkahan moni ns. henkisesti ja fyysiesti terve ja itsenäiseen harkinta ja päääntäkykyyn kykenevä lapsi mahtaa tuollaiseen suhteeseen ryhtyä vapaaehtoisesti ja omasta halustaan? - Hieman luulen, että taitaa olla aika harvassa, jos vielä ajattelee, että vanhemmankin tulisi täyttää edellä kaikki ne kritteerit, mitä edellä esitin lapsen osalta.  

Otsikossa ei määritelty, että halutaan etsiä todennäköisiä syitä, joten yksikin tällainen tapaus maailmassa riittää. Woody Allen pääsee jo lähelle.