Miten muut jaksaa tehdä kotitöitä töiden jälkeen? Kun puoliso ei jaksa...

Kannattaa ostaa enemmän vaatteita, niin ei tarvitse joka päivä pyykkiä pestä. Meillä alkaa arkivaatteet loppumaan vasta jos ei ole 2 viikkoon pessyt koneellista. Ja joo, fyysinen työ molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Näin yritän itse toimia. Laitan tiskit suoraan koneeseen, ja olen yrittänyt miehelle sanoa, että koneen pyörittäminen on helppoa, jos molemmat laittaa ne suoraan. Sen kun laittaa aineet ja pyörimään heti kun kone on täynnä. Miehen tiskivuorolla se pyöritys jää ja moni astiakin pöydälle. On hieman hoksannut, että voi laittaa suoraan koneeseen, mutta se pyöritys vaihe saattaa seisoa seuraavaan päivään, jolloin pitäisi syödä ja astiat voi olla loppu. Pyykkiä kertyy, kun on fyysinen työ ja toinen urheilee paljon. Ei nyt ihan joka päivälle ole pyöritettävää, mutta melkein. Kyllähän sitä sotkua on, jos toinen toimii noin että tavarat tippuu käsistä ja jää siihen mihin jää. Ei se auta kuin puoleksi, että hoidan oman osuuteni. Ja se on ihan turhaa että siivoan miehen perässä jälkiä, kun saan niitä siivota sitten aina. Tämän olen jo kokeillut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä keskittyä itseesi ja omiin toimiisi ja saada se sitä kautta tarttumaan puolisoonkin?

Esimerkiksi ruuan jälkeen, jäljet tottakai korjataan. Alat korjata niitä ja jos ei toinen ymmärrä tulla mukaan niin pyydä että auttaisitko pistämään keittiön kuntoon.

Miten ne puhtaat pyykit päätyy lattialle? Laittakaa ne koriin mistä sitten samantien viikataan kaappiin. Siinäkin voi korin viedä vaikka sohvapöydälle toisen lähelle ja alkaa viikkaamaan, jos ei toinen ymmärrä osallistua voi nätisti pyytää.

Tätä olen jo yrittänyt vuosia. Yleensä kun pyydän toista mukaan, niin ei nyt pysty-jaksa-ehdi, myöhemmin. Ja sitä myöhemmin ei yleensä tapahdu. Laitan omat pyykkini suoraan telineestä kaappiin, mutta miehen jätän lattialle vaatekaapin viereen. Tämän selitin jo toisessa kommentissa. Olen useat kerrat selittänyt, miksi minusta olisi fiksua siivota jäljet heti, mutta mies vetoaa siihen ettei aina jaksa. Olen yrittänyt hänen tavallaankin, että sotkut jää odottamaan. Uupumuskauden aikana jätin yhdessä vaiheessa paljonkin siivoamatta, ja sellaista jota mies sanoi että siivoaisi. Odotin jotain parikin kuukautta, ja lopulta siivosin itse.

Ap

Sä olet yrittänyt vuosia erilaisilla keinoilla saada miestäsi muuttumaan. Se ei ole onnistunut. Kuvitteletko vielä, että jollain keinolla hän yhtäkkiä muuttuisi, ja tulisi ahkeraksi ja aikaansaavaksi kotitöissä? Ikävä kertoa, mutta niin ei tapahdu. Sä olet myös passannut miestäsi, ja antanut hänen puhumalla päästä kotitöistä, joten miksipä hän asiaa muuttaisikaan, kun kerran näinkin pärjää. Hän on tottunut naputukseesi, ja päästää sen toisesta korvasta ulos, koska tietää, että kaikki jatkuu kuitenkin ennallaan.

Eli ainoa mitä voit tehdä, on muuttaa omaa käytöstäsi. Joko hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on, ja jatkat nalkutusta ja piian roolia, tai pistät hänelle ultimaatumin että jos ei tahti muutu, kotiosoitteet muuttuu. Ja teet myös mitä uhkailet. Ette selvästi sovi asumaan saman katon alle tällaisina kuin olette nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mekään kummempaa töiden jälkeen tehdä. Ruoan laitto ja jälkien siivous, pesukoneet pyörimään. Tunti menee näihin. Tekeekö täällä ihmiset isojakin siivouksia päivittäin kun kotityöt koetaan niin raskaana?

Tiskit ja pyykit pitää lähes päivittäin pyörittää. Useammankin kerran miehen vastuulla ollut tiskaus, ja on astiat loppunut kesken ettei voi syödä. Tai pyykkäys, loppuu vaatteet kesken, ja pitää likaisissa mennä. Ja jos ruokaa laittaa, niin jäljet siivota. Näkisin, että nuo on minimi jota viikolla tehdä. Kun mies ei tahdo jaksaa tehdä nuita, eli perus arjen pyöritys jää suurimmalta vastuulta minulle. Omien jälkien siivous on se mihin se energia yleensä menee. Tuossa taas on viikon ollut puhtaat pyykit lattialla odottamassa, että mies viikaisi ne pois. Ei menisi montaa minuuttia, mutta kun ei viitsi. Ja sitten ei tosiaan viikonloppuna jaksa juuri sen enempää. Valvoo ja nukkuu myöhään, ja sanoo ettei yöllä voi tehdä kotitöitä, kun olisi virkuimmillaan.

Ap

Se taitaa olla paluu omiin huusholleihin edessä, jos ei normaali arki suju yhdessä. Mikä pakko on asua yhdessä?

Kyllä tuntuu että omassa huushollissa olisi helpompi. Olisi vain omat sotkut siivottavana. Ensimmäiset viisi vuotta meni hyvin, mutta sen jälkeen on tullut jokin taantuminen miehen osalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.

Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mekään kummempaa töiden jälkeen tehdä. Ruoan laitto ja jälkien siivous, pesukoneet pyörimään. Tunti menee näihin. Tekeekö täällä ihmiset isojakin siivouksia päivittäin kun kotityöt koetaan niin raskaana?

Tiskit ja pyykit pitää lähes päivittäin pyörittää. Useammankin kerran miehen vastuulla ollut tiskaus, ja on astiat loppunut kesken ettei voi syödä. Tai pyykkäys, loppuu vaatteet kesken, ja pitää likaisissa mennä. Ja jos ruokaa laittaa, niin jäljet siivota. Näkisin, että nuo on minimi jota viikolla tehdä. Kun mies ei tahdo jaksaa tehdä nuita, eli perus arjen pyöritys jää suurimmalta vastuulta minulle. Omien jälkien siivous on se mihin se energia yleensä menee. Tuossa taas on viikon ollut puhtaat pyykit lattialla odottamassa, että mies viikaisi ne pois. Ei menisi montaa minuuttia, mutta kun ei viitsi. Ja sitten ei tosiaan viikonloppuna jaksa juuri sen enempää. Valvoo ja nukkuu myöhään, ja sanoo ettei yöllä voi tehdä kotitöitä, kun olisi virkuimmillaan.

Ap

Se taitaa olla paluu omiin huusholleihin edessä, jos ei normaali arki suju yhdessä. Mikä pakko on asua yhdessä?

Kyllä tuntuu että omassa huushollissa olisi helpompi. Olisi vain omat sotkut siivottavana. Ensimmäiset viisi vuotta meni hyvin, mutta sen jälkeen on tullut jokin taantuminen miehen osalta.

Ap

Mikä syy siihen taantumiseen oli?

Jos lapsi taantuu siihen löytyy yleensä joku syy ihmissuhteista. Lapsi voi esim. taantua kun syntyy sisarus ja hän ei saa samalla tavalla huomiota kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt on tyhmä syy jättää lapset tekemättä, mutta huono parisuhde on hyvä syy.

Minusta se on huono parisuhde jos kaikki arkiset perusasiat on hoitamatta ja siitä vielä syytetään kumppania.

Jaksamisesta yleisesti, jos olette noin kolmekymppisiä mitä lapsenharkinnasta päättelen, niin kyllä pitäisi muutakin jaksaa kuin maata työpäivän jälkeen. Ruokavalio ja liikunta vaikuttaa paljon, jos ne on kunnossa niin lääkäriin.

Minusta kotityöt on erittäin hyvä syy. Lapsista tulee paljon sotkua, ja vielä kaikkea muuta vastuuta. Kahden aikuisen taloudessa sotkua ei juuri pitäisi tulla, ja jos niitä ei saa hoidettua, niin ei tasan saa hoidettua lapsiperhearkea. Sitten on se muu vastuu. Kun mies ei tahdo kuunnella kotitöiden jakamisesta, niin miten kun tulee lapsen hoidosta jotain erimielisyyksi tai muuten vaan keskusteltavaa? Miten ne saa hoidettua jos ei edes perus arkisia kotitöitä saa sovittua? Itsekästä tehdä lapsea sellaiseen tilanteeseen, missä lapsi tulee oletettavasti kärsimään jos aikuiset sitten tappelee jatkuvasti, ja pahimmillaan lapsen hoito kärsii.

Näen jo vaipanvaihdosta, "viitsitkö puolestasi vaihtaa vaipat?" "no kohta, nyt ei ehdi." ja vauva on likavaipoissa monta tuntia odottamassa.

Olen sanonut ihan suoraan, että lapsia en tee, ennen kuin kotitöt sujuu yhdessä. Mies vastaa, että tottakai sitten tsemppaa. Miskei nyt voi??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ymmärrä tuota pyykin määrää. Meitä 4 henk. ja paljon liikuntaharrastuksia ja mä okn himopyykkääjä. Silti riittää, että pesen 1 koneellisen päivässä.

Arvelisin, että ap:n kotona on pyykki- ja tiskivuori, koska siellä ei näitä asioita hoideta edes viikoittain. Ap:lla on jokin uskomus, että pyykkiä pitää pestä päivittäin. Todellisuus ja tavoite ei millään kohtaa. Ap:n mies elää täysihoidossa aikuisteinin elämää. En oikein käsitä miksi hän on vuosia passannut ja kaikkien kotitaidot on rapautunut jos niitä on ollutkaan.

Joo, ei todellakaan kannata uskoa, että sitten tsemppaisi. Ihan sama kuin alkoholisti sanoo, että voisi halutessaan olla ilman.

Mutta vastaa, onko jomman kumman lapsuuskotona päivien tiskiröykkiöitä tai vaatteita lattioilla?

Vierailija kirjoitti:

Teillä on molemmilla puutteita taidoissa jos lattialle jätetään puhtaita vaatteita viikoksi pölyttymään eikä keittiötä siivota. Teidän pitää molempien ryhdistäytyä, lopettaa sotkeminen ja toimia HETI. Tuollainen odottelu tekee koko kodista kaaoksen. Vie mennessäsi ja tuo tullessasi. Jos mies istuu sohvalle, nosta pyykkiläjä syliin ja käske tarttua toimeen heti. Ihmeellistä touhua tuollainen vetkuttelu.

Tähän vastasin toisessa kommentissa. Itse pyrin tekemään pienet asiat heti, kun muuten ne kasautuu. Jos asian tekemiseen menee 5min, niin silloin teen sen heti. Miehen pyyit jätän lattialle. Joskus olen syliinkin kiikuttanut, mutta ne on sitten jäänyt siihen sohvalle, niin että ne pitää raivata pois jos haluan istumaan. Ennemmin vaatekaapin viereen lattialle, niin ne on vähemmän tielläni. Ja en tosiaan keittiötä aina siivoa miehen puolesta. Itse hoksaan nämä, ja olen yrittänyt esimerkilläni näyttää että näin olisi fiksua. Ja sitten olen yrittänyt jättää tekemättä, että toinen hoksaa siitäkin, että ehkä pitäisi tehdä. Hoksaa kyllä että pitäisi tehdä, muttei tartu toimeen. Olen jo useamman vuoden hoitanut suurinta osaa asioista itse, niin aina ei jaksa, vaan odottaa että toinenkin hoitasi. Nyt on taas mitta täynnä, ja kokeilen kauanko kestää, että toinen tajuaa siivota vessaa yms. tai ehdottaa yhteistä siivousta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.

Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.

Enemmän energiaa minulla kuluu siihen jatkuvaan huomautteluun että "tää jäi taas sulta tähän" kuin siihen että vien astian/paperin tms sinne minne se kuuluu. Vähitellen myös puoliso on oppinut siihen että välillä voi viedä jonkun asian paikoilleen vaikka ei sitä itse sitä olisi siihen jättänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Teiltä puuttuvat rutiinit, mistä johtuu, ettei kumpikaan jaksa.

Hommatkaa nyt aivan ensiksi likapyykkikori ja puhtaan pyykin kori, jotta vaatteita ei tarvitse pitää lattialla sekaisin. Vaatteita ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen, elleivät ole likaisia. Käytössä olevia vaatteitä ei myöskään säilytetä lattialla.

Kehitin uupumusjakson aikana melko hyvät rutiinit, ja hoksasin sen, että tekemällä joka päivä vähän, pysyy siistinä helpommin. Yritin miestä tähän kuvioon, mutta ei lähtenyt. Yritin sitten sitä hänen kuviotaan, että viikonloppuisin, mutta kun ei tee sitäkään, joten olen mennyt omallani. Mies säilyttää puolipitoisia lattialla. Ollaan hankittu hänelle kori niitä varten, mutta sanoo että unohtaa että siellä on vaatteita, joten ei käytä niitä. Tietty ei pestä sellaisia vaatteita jotka ei ole likaisia tai haise. Mutta fyysinen työ, niin hikoilee paljon, joten molemmilla tulee pyykkiä reilusti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yritä keskittyä itseesi ja omiin toimiisi ja saada se sitä kautta tarttumaan puolisoonkin?

Esimerkiksi ruuan jälkeen, jäljet tottakai korjataan. Alat korjata niitä ja jos ei toinen ymmärrä tulla mukaan niin pyydä että auttaisitko pistämään keittiön kuntoon.

Miten ne puhtaat pyykit päätyy lattialle? Laittakaa ne koriin mistä sitten samantien viikataan kaappiin. Siinäkin voi korin viedä vaikka sohvapöydälle toisen lähelle ja alkaa viikkaamaan, jos ei toinen ymmärrä osallistua voi nätisti pyytää.

Tämähän tunnetusti lisää miesten oma-aloitteisuutta ja viitseliäisyyttä kotitöissä, puolesta tekeminen ja työnjohtajaksi ryhtyminen. Et sitten mitään passivoivampaa keksinyt.

Onko suhteessa jotakin hyvää?

Mikä teidät sai yhteen ja miksi pysytte yhdessä?

Minusta viestisi eivät kerro hyvästä parisuhteesta. Lasten teko olisi väärin tilanteessanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.

Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.

Enemmän energiaa minulla kuluu siihen jatkuvaan huomautteluun että "tää jäi taas sulta tähän" kuin siihen että vien astian/paperin tms sinne minne se kuuluu. Vähitellen myös puoliso on oppinut siihen että välillä voi viedä jonkun asian paikoilleen vaikka ei sitä itse sitä olisi siihen jättänytkään.

Hyvä jos joskus näin. Tavallisempaa lienee että passattu osapuoli oppii kahvikuppien siirtyvän ja sotkujen siivoutuvan ihan itsestään taianomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.

Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.

Enemmän energiaa minulla kuluu siihen jatkuvaan huomautteluun että "tää jäi taas sulta tähän" kuin siihen että vien astian/paperin tms sinne minne se kuuluu. Vähitellen myös puoliso on oppinut siihen että välillä voi viedä jonkun asian paikoilleen vaikka ei sitä itse sitä olisi siihen jättänytkään.

Kuinka monta vuotta teillä tuo "vähitellen" on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan organisoitu arkemme niin, että meidän tarvitsee tehdä mahdollisemman vähän.

Itsekin näkisin, että tekemällä arkena vähän, niin viikonloppu jäisi sitten lepäämiselle, tai jollekkin harvemmin toteutettavalle siivoukselle (esim sauna). Yksinäni sain hienosti organisoitua homman, vaan ei sitä kauaa jaksanut, kun tykytti kokoajan että toinen vapaamatkustaa. Olen monet vuodet odottanut sitä, että mies siivoaa viikonloppuna, niinkuin on luvannut. Vaan ei se ole kuin se yhden asian siivous, imurointi tms ja loput jää kovasti minulle.

Ap

Enemmän tuo kuulostaa siltä että miestä sen paremmin kuin sinuakaan nyt ei vain kiinnosta noita kotitöitä tehdä kuin ongelmalta jaksamisen kanssa. Kiinnostuksen puuteeseen usein syy löytyy parisuhteesta.

Itseäni ei kiinnosta hoitaa aina suurinta osaa. Olen jo monta vuotta tehnyt enemmän ja anellut miestä tekemään osansa. Välillä tekee enemmän, mutta sitten taas luisuu tähän ettei tee juuri mitään ja sanoo ettei viikolla jaksa (muttei tee viikonloppunakaan). Nytkin pitkin viikkoa olen kysellyt mieheltä, että aikooko joskus viikata pyykkinsä kaappiin, hoksasiko että keittiö jäi siivoamatta, ja likapyykit on myös lattialla eikä korissa. Sitten viikonloppuna suutuin, kun ei taas kaan yhdessä siivottu, ja mies ihmettelee, että tulipa tämäkin purkaus taas ihan tyhjistä, ei mitään varoitusmerkkejä.

Ap

Teillä ei nyt vaan siisteyskäsitykset selvästikään kohtaa. Toista ihmistä et voi muuttaa ja jos tilanne on jatkunut jo vuosia? Oletko ikinä keskustellut miehesi kanssa suoraan siitä, että sinuä häiritsee epäjärjestys? Häntä ilmeisesti ei häiritse, joten hän ei siitä stressaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jätä nyt hyvä nainen ensimmäisenä ainakin miehen vaatteiden peseminen ja hänelle ruuanlaitto. Et kai sinä hänen äitinsä tai taloudenhoitajansa ole?

No en tosiaankaan. Siksi en siivoa hänen jälkiään. Ruokaa olin laittanut, mutta haki mielummin noutoruokaa taas, vaikka oltiin yhdessä sovittu että tehdään kotona enemmän ruokaa, säästää ja jää rahaa yhteiseen reissuun joskus. Jää sitten reissu tekemättä. Ja vaatteiden pesu myös, saati muu siivous. Taas on mitta niin täynnä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.

Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.

Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.

Enemmän energiaa minulla kuluu siihen jatkuvaan huomautteluun että "tää jäi taas sulta tähän" kuin siihen että vien astian/paperin tms sinne minne se kuuluu. Vähitellen myös puoliso on oppinut siihen että välillä voi viedä jonkun asian paikoilleen vaikka ei sitä itse sitä olisi siihen jättänytkään.

Hyvä jos joskus näin. Tavallisempaa lienee että passattu osapuoli oppii kahvikuppien siirtyvän ja sotkujen siivoutuvan ihan itsestään taianomaisesti.

Ei meillä koskaan ole toista passattu avuttomaksi vaikka se silloin tällöin tuntuukin ihan hyvältä jos toinen tekee jotakin puolesta.

En tosin koe että se olisi toisen passaamista vaikka välillä vien vaikka hänen jättämänsä kahvikupin tiskiin tai puoliso vie minulta lattialta jääneet sukat pyykkikoriin. Pikemmin se on asioiden hoitamista yhdessä. Aluksi vain puoliso saattoi eka "nalkuttaa" siitä että taas noi sukat jäi tuohon ja oikeastaan molempien energiaa hukkaan tui ihan turhaan.