Lue keskustelun säännöt.
Miehen koira - erotako vai ei?
10.09.2018 |
Ollaan oltu yhdessä noin 2 vuotta. Miehellä oli ennestään isohko, sekarotuinen koira. Pidän koirista, ei siinä mitään. Meillä oli lapsuudenkodissa kenneli, jossa äiti ja isä kasvatti kultaisianoutajia. Minulla on aikuisiällä ollut omakin koira, sheltti, joka valitettavasti kuoli noin 3 vuotta sitten. Hänen kanssaan harrastettiin tokoa ym.
Siitäpä pääsenkin ongelmaan. Miehen koira on aivan holtiton. Valtava dominanssiongelma. Koko ajan kiipeämässä portaita ylöspäin ja yrittää alistaa minua sekä miestäni. No mieshän antaa koiran kävellä ylitseen! Edes lenkillä ei saa vaatia (edes opettaa nameilla) olemaan vetämättä tai haukkumatta muita koiria, koska koirallehan voi tulla paha mieli.
Koira riehuu, tuhoaa irtaimistoa, kerjää jatkuvasti, saattaa näyttää hampaita ja järsiä, jos ei saa tahtoaan läpi. On kaksi kertaa käynyt minun jalkaani kiinni, en edes tiedä kuinka monta kertaa purrut miestä.
Haastava koira, vaatisi kouluttamista ja määrätietoisuutta. Kuitenkin miehen mielestä vika on vain minussa. Mukava mies, mutta nyt olen alkanut miettiä eroa. Olisi mukava vakavoitua ja miettiä ehkä lapsiakin joskus, mutta koira....Ja odota tässä nyt 8 vuotta, että se kuolee? Millä saisin järkeä miehen päähän?
Kommentit (25)
Jos mies huutaa sulle kun ehdotat täysin holtittoman koiran kouluttamista, niin älä missään nimessä jatka. Miehellä on jotain päänsisäisiä ongelmia, joihin et voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi antaa tällä tavalla ymmärtää, että olet liikaa? Usuttaa koiraa. Harmi jos olette naimisissa. Voi muuttaa eri asuntoon.
Noi dominanssiongelmat ja portaiden kiipeämiset on ihan höpöhöpöä viime vuosituhannelta... 2000-luku on koittanut myös koiramaailmassa.
Mitä itse ongelmaan tulee, en jaksaisi elää samassa taloudessa kouluttamattoman ison koiran kanssa. Joko meno muuttuisi koiran kanssa tai minä häipyisin. Tuolla tavalla käyttäytyvä koira ei voi hyvin. Tarjoutuisin ottamaan vetovastuun koulutuksesta, mutta miehenkin pitäisi siihen sitoutua. Jos tämä ei käy, lähtisin menemään.
Voi jeesusperkele mä taas sanon... Mikä tossu sä olet? Sulla on ollut sheltti ja harrastit _hänen_ kanssaan. Noutajistakin kokemusta oikeen.
Laita se koira ruotuun, eikö? Mitä sitten jos mies huutaa vieressä? Jos mua puree koira niin kyllä mulla tulee reaktio ihan selkärangasta, sama sen väliä kuka siinä vieressä karjuu peräsuoli pitkänä.
Mitä se mies tekee jos annat koiralle namin lenkillä? Paiskaa sut katuun, karjuu? Pystytkö noissa tilanteissa mitenkään puolustautumaan miehen hyökkäykseltä? Valitse julkinen paikka päiväsaikaan ja livautat karkin sen hurtan kitaan kuonokopan välistä.
Ois kyllä kiva kuulla sen miehenkin näkökulma tässä asiassa, vois tarina muuttua aika tavalla.
Terveisin "dominanssiongelmaisten" koirien kanssa ikäni elänyt.
Kiitos vastauksista.
Itse en tosiaan anna koiran pomottaa itseäni. Kokeili tosiaan pari kertaa, mutta minä en anna koirien kävellä ylitseni. Meille vanhempieni kotiin kenneliin palautui (ja palautuu toisinaan vieläkin) näitä käytösongelmaisia, joita sitten koulimme vanhempieni kanssa. Pidän siis koirista ja jopa väittäisin aika monipuolisesti ymmärtäväni niiden koulutusta.
Mutta jos yritän kouluttaa tätä koiraa se on mieheni mielestä väärin. Kaikki on väärin. Koira nyt vain on sellainen hassukka, on aina ollut ja se on vain sen luonne blablaaaaa. Jos sanon koiran olevan vaaraksi muille mies huutaa "kenen koira se on? Kenen? Älä puutu mun koiran asioihin". Ja se siitä.
Pitää ulkona kyllä kuonokoppaa koiralla, eli tiedostaa sen, että jotain voisi sattua. Koiraa ei ikinä pidetä vapaana. Mutta...muuten tilanne on täysin hallitsematon.