Lue keskustelun säännöt.
Miehen koira - erotako vai ei?
10.09.2018 |
Ollaan oltu yhdessä noin 2 vuotta. Miehellä oli ennestään isohko, sekarotuinen koira. Pidän koirista, ei siinä mitään. Meillä oli lapsuudenkodissa kenneli, jossa äiti ja isä kasvatti kultaisianoutajia. Minulla on aikuisiällä ollut omakin koira, sheltti, joka valitettavasti kuoli noin 3 vuotta sitten. Hänen kanssaan harrastettiin tokoa ym.
Siitäpä pääsenkin ongelmaan. Miehen koira on aivan holtiton. Valtava dominanssiongelma. Koko ajan kiipeämässä portaita ylöspäin ja yrittää alistaa minua sekä miestäni. No mieshän antaa koiran kävellä ylitseen! Edes lenkillä ei saa vaatia (edes opettaa nameilla) olemaan vetämättä tai haukkumatta muita koiria, koska koirallehan voi tulla paha mieli.
Koira riehuu, tuhoaa irtaimistoa, kerjää jatkuvasti, saattaa näyttää hampaita ja järsiä, jos ei saa tahtoaan läpi. On kaksi kertaa käynyt minun jalkaani kiinni, en edes tiedä kuinka monta kertaa purrut miestä.
Haastava koira, vaatisi kouluttamista ja määrätietoisuutta. Kuitenkin miehen mielestä vika on vain minussa. Mukava mies, mutta nyt olen alkanut miettiä eroa. Olisi mukava vakavoitua ja miettiä ehkä lapsiakin joskus, mutta koira....Ja odota tässä nyt 8 vuotta, että se kuolee? Millä saisin järkeä miehen päähän?
Kommentit (25)
Eroaisin. Pureva ja kouluttamaton koira on vaarallinen.
Harmi, ettei mies osannut kasvattaa koiraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Jos ei koiraansa osaa kouluttaa on kyllä melkonen vätys.
Idiootti äijä. Miten edes harkitset lapsia hänen kanssaan, jos sillä on noin vähän järkeä päässä.
Miehellehän koira on vain "paras kaveri". Se, että kyseessä on lujatahtoinen koira ei merkitse mitään. Mies haluaa vain koiran "parasta" ja kaikki vaatimukset koiralta on liikaa. Ja minun vikani, koska minä en ymmärrä hänen koiraansa, voi taivas...
En tiedä, käyttäytyisikö mies samalla tavalla aikanaan lasten kanssa? Kivempi mennä sieltä mistä pääsee helpommalla.
Mies on ilmeisesti niin outo, että en edes yrittäisi ymmärtää tyyppiä. En siis jäisi ollenkaan suhteeseen, jossa mies ei mitään tajua. Mitä tuolta suhteelta muka saa? Tulevaisuus ainakin olisi hänen kanssaan pelkkää taistelua ja eripuraa kaikesta. Mutta jos olet niin miehenkipeä, niin älä valita enää, vaan jatka suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava mies, mitä nyt asettaa koiransa perheasteikossa korkeammalle kuin sinut.
Ja koira dominoi sinua ja puree miestä. Tähän kuvioon vauva. Kai osaat käyttää päätäsi ja päätellä, onko tämä sellainen parisuhde mihinkä kannattaa enää investoida minuuttiakaan?
Sääliksi käy koiraa, kun joutuu ottamaan johtajan paikan vätys omistajan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehessä on monta hyvää puolta, on kiltti kaikille, käy töissä, maksaa laskut, on rehellinen ja harrastamme yhdessä. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Joillekin kai väliin tulee miehen äiti, ex-vaimo, lapset ym ym. Ei tämä ole mikään ainutlaatuinen tilanne.
Mutta ilmeisesti näyttää vähän huonolta, ettei kukaan ole saanut miestä tajuamaan, että koira pitäisi kouluttaa. Enkä ilkeyttäni ole sanomassa asioita.
Jos koiran kanssa on jo tollaset erimielisyydet kasvatuksesta en ainakaan lapsia suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellehän koira on vain "paras kaveri". Se, että kyseessä on lujatahtoinen koira ei merkitse mitään. Mies haluaa vain koiran "parasta" ja kaikki vaatimukset koiralta on liikaa. Ja minun vikani, koska minä en ymmärrä hänen koiraansa, voi taivas...
En tiedä, käyttäytyisikö mies samalla tavalla aikanaan lasten kanssa? Kivempi mennä sieltä mistä pääsee helpommalla.
Mies kuulostaa yksinkertaiselta, jos puhuu tuollaisia haluaa vain koiran parasta eikä opeta mitään rajoja.
Lähtisin heti lätkimään.
Vauvaa en siis koskaan tekisi tähän tilanteeseen, kun en luota koiraan yhtään. Siksi tämä onkin niin ongelmallista, odottaako tilanteen muuttumista,koiran kuolemaa vai lähteäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille suoraan, että koiran kanssa koirakouluun tai muuten harkitset lähtöä.
Menkää yhdessä sinne, saatte samalla yhteisen harrastuksen. Se koulutus on koiran parasta.
Jos koira on purrut -siis kunnolla purrut, eikä vain näykkäissyt- ilman mitään selvää syytä (kipu, yllätys) niin harkitsisin lähtöä. Toinen vaihtoehto on tietysti yrittää saada mies koirineen koirankouluttajan pakeille, joka voisi kertoa miehelle, mikä tilanne koiran kanssa on ja antaa ohjeita, miten koiraa voi koiraystävällisesti kouluttaa (valitse positiiviseen vahvistamiseen sitoutunut kouluttaja, varsinkin kun on kyse näin herkästä ihmisestä). Saattaa tietysti olla, että kouluttajan luona mies väittää, ettei mitään ongelmia ole, mutta kyllähän nyt tuollainen paljastuu heti, kun kouluttaja haluaa katsoa, miten lenkit ja ohitukset sujuu. Tottakai miehen pitää myös sitoutua annettuihin koulutusohjeisiin, joka on kanssa yksi iso kompastuskivi.
Harkitsisin nyt hyvin tarkkaan, teenkö tälläisen kanssa lapsia. Jos koira kävelee miehen yli niin kyllä lapsetkin tulevat käyttämään häntä kynnysmattona. Haluatko siis, että sinä olet perheessä se ilkeä vanhempi, joka vaatii ja kieltää ja lapset sanovat sitten "menen kysymään isältä, kyllä se antaa luvan"? Oletko nyt aivan varma, että haluat tämän osan?
Terv. kolmen koiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehessä on monta hyvää puolta, on kiltti kaikille, käy töissä, maksaa laskut, on rehellinen ja harrastamme yhdessä. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Joillekin kai väliin tulee miehen äiti, ex-vaimo, lapset ym ym. Ei tämä ole mikään ainutlaatuinen tilanne.
Mutta ilmeisesti näyttää vähän huonolta, ettei kukaan ole saanut miestä tajuamaan, että koira pitäisi kouluttaa. Enkä ilkeyttäni ole sanomassa asioita.
Millaisia aiemmat parisuhteesi ovat olleet, jos tuo on sinulle syy pysyä yhdessä jonkun kanssa? Itselleni nuo ovat asioita, joiden pitää olla itsestäänselvyyksiä.
Keskustelun paikka. Ei nalkuttamisen, jankuttamisen, riitelemisen vaan keskustelemisen. Istutte alas ja pohditte, kuinka koira koulutetaan eli tarvitaanko siihen ulkopuolista apua vai onnistuuko johdonmukainen, määrätietoinen koulutus teiltä itseltänne. Jos mies ei siihen sitoudu niin sitten alat varmaan katsella itsellesi uutta asuntoa.
Osaakohan kasvattaa lapsiakaan (tulevaisuudessa) jos kerran koiraakaan ei saa kieltää kun koiralle voi tulla paha mieli..
Komppaan edellistä kommentoijaa, jos koira jo kävelee miehen yli niin taatusti lapset tekevät saman!
Mies haluaa kaikille vain hyvää, on kiltti ja ihana miehenä sinulle, mutta kasvatus ja kurinpitoasioissa on liian kiltti komentaakseen ketään. Usko pois, sinulla menee hermo nyt ensin koiraan, jos tulee lapsia niin sulla menee hermo kun eihän niitäkään voi komentaa. Sitten sinä olet se "pahis" joka pitää kurin ja sitten lopulta menee hermo mieheenkin.
Ei helppo homma, ei lainkaan... Saisitko puhuttua miehelle että tarvitaan rakkautta ja rajoja molempia?
Tuossa vaiheessa on niin vähän menetettävää, että ilmoittaisin vaihtoehtojen olevan koiran koulutuksen välitön aloittaminen tai suhteen loppu.
Sympatiseeraan kyllä, noi on hankalia hommia kun lemmikähän on aina perheenjäsen. Nyt sinkkuaikoina tullut kissat tutuiksi. Aika monella neidolla niitä lemmikkeinä ja ei voi välttyä etteikö niitä kohtaisi. Kivojahan nekin on mutta niillä tahtoo olla sellainen tyyppivika että kun sen tulevan mielitietyn kanssa yrittää jotain, niin ne vaanivat ja loikkaavat sitten mun pepaan kii :( Se droppaa vähä tunnelmaa. Tieteski yks mirri eli se mielitietty saa upotaa kynnet mun pepaan mutta kun siihen kolmanneksi pyöräksi tulee neljä tassua, eli yhteensä kaks kättä, kaks jalkaa ja neljä tassua, niin se on kyllä liikaa :(
Teitillä pitäs jonkun olla pomo sille koiralle, jos se isäntä ei ota sitä roolia, etkä sinäkään niin koira nappaa sen valtatyhjiön. Koira ei omasta mielestään tee siinä pahaa, katsoo vaan että hänen laumassaan ei oo asiat hyvin, teistä lapasista ei oo pomoksi joten hänen pitää saada laumassa hommat jiirii ja alistaa teidät alamaisiksiin.
Se sun miehes tai sinun kyllä pitää se pomon rooli ottaa, muuten aika hankalaa.
Pistä se äijäs katsomaan vaikka Cesar Milanin videoita tai kirjoja. Ne on semmosta amerikan huttua mutta on niissä ihan hyviä pointtejakin.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Jos koira on purrut -siis kunnolla purrut, eikä vain näykkäissyt- ilman mitään selvää syytä (kipu, yllätys) niin harkitsisin lähtöä. Toinen vaihtoehto on tietysti yrittää saada mies koirineen koirankouluttajan pakeille, joka voisi kertoa miehelle, mikä tilanne koiran kanssa on ja antaa ohjeita, miten koiraa voi koiraystävällisesti kouluttaa (valitse positiiviseen vahvistamiseen sitoutunut kouluttaja, varsinkin kun on kyse näin herkästä ihmisestä). Saattaa tietysti olla, että kouluttajan luona mies väittää, ettei mitään ongelmia ole, mutta kyllähän nyt tuollainen paljastuu heti, kun kouluttaja haluaa katsoa, miten lenkit ja ohitukset sujuu. Tottakai miehen pitää myös sitoutua annettuihin koulutusohjeisiin, joka on kanssa yksi iso kompastuskivi.
Harkitsisin nyt hyvin tarkkaan, teenkö tälläisen kanssa lapsia. Jos koira kävelee miehen yli niin kyllä lapsetkin tulevat käyttämään häntä kynnysmattona. Haluatko siis, että sinä olet perheessä se ilkeä vanhempi, joka vaatii ja kieltää ja lapset sanovat sitten "menen kysymään isältä, kyllä se antaa luvan"? Oletko nyt aivan varma, että haluat tämän osan?
Terv. kolmen koiran omistaja
Olen aivan smaa mieltä. Koirankasvatus ja lastenkasvatus muistuttavat kovasti toisiaan, ja jos mies ei pysty hallitsemaan koiraansa, kuinkas sitten lapsiaan? Molemmissa pitää olla johdonmukainen, vaatia hyvää käytöstä, antaa runsaasti rakkautta ja kantaa vastuuta. AP.n kuvailema henkilö ei kanna vastuuta, kun koiran sallitaan dominoida ja purra. Se on vaarallinen yhdistelmä.
Meillä on neljän lapsen perhe ja kaksi saksanpaimenkoiraa. (Yksi syy, miksi ihastuin mieheeni, oli että hänellä oli sekarotuinen koira, jota kohteli hyvin ystävällisesti ja jämäkästi. Se oli tottelevainen ja kiltti, käveli nätisti lenkillä ja kuorsasi päiväunet isäntänsä kainalossa.) Hommasta ei tulisi yhtään mitään, jos koirien sallittaisiin käyttäytyvän ap:n kuvailemalla tavalla. Eikä lapsia voi tehdä, koska purevan koiran dominanssi kohdistuu myös lapsiin, koira on nyt pomo. Lapset olisivat vaarassa.
Mun käy sääliksi sitä koiraa, koska hullut purijat joutuvat lopetuspiikille, ja sitä ennen koirahyökkäyksen alle jää ennenpitkää jonkun lapsi tai toinen koira tai vastaavaa. Ja vika oli taatusti hihnan toisessa päässä. Ei tuommoisille pitäisi koiraa edes antaa.
Exän kanssa oli sama ongelma. Koira aiheutti monia riitoja,liekö yksi eron syy..