Onko oikein matkia kiukuttelevaa lasta?

Aikuisen tehtävä on näyttää esimerkkiä. Jos aikuinen kiukuttelee, se vain vahvistaa huonoa mallia.

Aikuisen pitäisi aina käyttäytyä kuin aikuinen eli lasten näkökulmasta ennakoitavasti ja turvallisesti. Mitä enemmän lapsi on kiukun, vihan, turhautumisen tms. vallassa, sitä enemmän hän on myös turvan tarpeessa. Matkiminen on yleensä ivaa ja pilkkaa eli henkistä väkivaltaa.

Lähtökohtaisesti ei. Joskus olen kyllä matkinut lasta, ei hallitsemattomassa tunnekuohussa olevaa vaan sellaisessa tilanteessa jossa vinkuva puhetapa on jäänyt päälle. Silloinkaan en tee sitä mitenkään tarkoituksellisen ivalliseen sävyyn, mutta en ole keksinyt muutakaan tapaa millä lapsi havahtuisi siihen että mankuminen on jäänyt päälle, jos sanominen tai malli normaalista puhetavasta ei auta. Joskus on tehty niinkin että kun lapsi ulisee ettei osaa pyytää muulla tavalla niin olen ulissut takaisin ja sitten muuttanut puhetapani kesken kaiken normaaliksi, ja lapsi on osannut tehdä perässä ja vaikuttanut lähinnä helpottuneelta kun on saanut "naksautettua" normaaliasetukset takaisin.

Lapsen toimintaakin olen joskus matkinut, jos 6v yrittää provosoida pudottelemalla Uno-kortit kesken pelin yksi kerrallaan lattialle, niin jos tekee saman seuraksi niin se näyttää lapsesta niin hullun hommalta että häntä alkaa naurattaa.

Mutta joo, matkiminen on herkästi pilkkaavaa ja lapsen pilkkaaminen ja tahallinen häpeän kasvatus yksiselitteisesti väärin. Jos mäkimies pystyy tekemään toista kunnioittavana demostraationa tai jos tietää että siitä syntyy jaettua huumoria niin mikä ettei. Mutta edellyttää vanhemmalta lapsen tuntemista, sensitiivisyyttä ja vähän tuuriakin.