Lukio lopetti koko peruskoulun kestäneen koulukiusaamiskierteen
Tyttö meni lukioon ja on saanut kavereita! Kaikki puhuvat hänelle, syövät hänen kanssa, kutsuvat kahville koulun jälkeen ja pojat ovat kohteliaita eikä kukaan kähmi tai hauku.
Koko peruskoulu oli helvettiä, nyt tyttö uskaltaa hengittää!
Kommentit (36)
Itselläni kävi myös samoin. Tosin meninkin yli 50 km päähän lukioon, kauas niistä myrkyllisistä ihmisistä.
T. Toisen vuoden lukiolainen
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Oikea valinta siis. Mihin kiusaajat menivät?
Osa amikseen, osa lukioon. Onneksi ei samalle luokalle.
Niin kävi minullekin aikoinaan, inhokkini menivät amikseen
Pahimmat kiusaajat on yleensä ammattikoululaisia.
Sama täällä. Kiusaajat menivät amikseen tai mihin ikinä, mutta lukiossa muistan tasan kerran yhden huomautelleen minulle ulkonäöstäni. Sekin päättyi niin, että joku hänen kaverinsa nolasi tämän tyypin ihan totaalisesti ja haukkui pystyyn. Eka olin kauhuissani, mutta kun ripitys alkoi, tulin onnelliseksi. Elämä alkoi lukiosta.
Kukaan ei ikinä yliopistossa olisi uskonut, minkälainen lyöty ihmisraukka olin vielä esim. kasilla.
Mikä siinä on että peruskoulunopettajat ei pysty lopettamaan kiusaamista?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että peruskoulunopettajat ei pysty lopettamaan kiusaamista?
Miten ne sen tekisi. Pienet sosiopaatin alut ei komentoja tottele ja jos liian tiukasti puutut tekemisiin niin nousee hirveä haloo ja saat potkut työstäsi, jos olet mennyt ojentamaan meidän pikku Ville-Katriinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että peruskoulunopettajat ei pysty lopettamaan kiusaamista?
Miten ne sen tekisi. Pienet sosiopaatin alut ei komentoja tottele ja jos liian tiukasti puutut tekemisiin niin nousee hirveä haloo ja saat potkut työstäsi, jos olet mennyt ojentamaan meidän pikku Ville-Katriinaa.
Höpöhöpö. Jos oppilas rikkoo järjestyssääntöjä toistuvasti, hänet voidaan erottaa koulusta. Vähän munaa nyt peliin opettajat
Lukioon menee vaan ne fiksut joten ei yllätä.
Hieno juttu jos tyttösi osaa nauttia parantuneesta tilanteesta :)
Itse sain vastaavassa tilanteessa kriisin ja masennuin. Muutos entiseen oli niin iso. Pikkukylän silmätikku jonka KAIKKI oppilaat tunsivat ja haukkuivat, itseä nuoremmatkin huutelivat. Sitten muutin pois, olin nobody ja se oli vielä pahempaa kun kukaan ei tosissaan nähnyt minua. Tarkoitan sitä, että vaikka minua oli eristetty muista pitkiäkin aikoja niin sekin on huomion antamista, itseasiassa aika extremeä sellaista. Sitten kun menet paikkaan jossa kukaan ei tunne eikä ole kiinnostunut, niin olet aivan aidosti yksin. En nyt tarkoita sitä, että erityisemmin olisin halunnutkaan huomiota, mutta olin niin orientoitunut siihen, että ihan kaikkea tekemistäni seurataan, pienestäkin virheestä tulee ilkkuja... Joten suhtauduin pelolla kaikkiin normaaleihin kommunikaatioyrityksiin koulukavereilta, eristäydyin, jäin aidosti yksin ja tunsin itseni koko maailman hylkäämäksi.
Ja tosiaan, kiusaaminen ei ollut ihan keveimmästä päästä pahoinpitelyineen ja tappoyrityksineen. Eipä niihin 90-luvun pikkukunnassa, jossa koulupäivä alkoi Jumalan sanalla ja virrenveisuulla, paljoa kiinnitetty huomiota. Lapset on lapsia ja kyllä ne siitä kasvaa oli rehtorin mielipide asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu jos tyttösi osaa nauttia parantuneesta tilanteesta :)
Itse sain vastaavassa tilanteessa kriisin ja masennuin. Muutos entiseen oli niin iso. Pikkukylän silmätikku jonka KAIKKI oppilaat tunsivat ja haukkuivat, itseä nuoremmatkin huutelivat. Sitten muutin pois, olin nobody ja se oli vielä pahempaa kun kukaan ei tosissaan nähnyt minua. Tarkoitan sitä, että vaikka minua oli eristetty muista pitkiäkin aikoja niin sekin on huomion antamista, itseasiassa aika extremeä sellaista. Sitten kun menet paikkaan jossa kukaan ei tunne eikä ole kiinnostunut, niin olet aivan aidosti yksin. En nyt tarkoita sitä, että erityisemmin olisin halunnutkaan huomiota, mutta olin niin orientoitunut siihen, että ihan kaikkea tekemistäni seurataan, pienestäkin virheestä tulee ilkkuja... Joten suhtauduin pelolla kaikkiin normaaleihin kommunikaatioyrityksiin koulukavereilta, eristäydyin, jäin aidosti yksin ja tunsin itseni koko maailman hylkäämäksi.
Ja tosiaan, kiusaaminen ei ollut ihan keveimmästä päästä pahoinpitelyineen ja tappoyrityksineen. Eipä niihin 90-luvun pikkukunnassa, jossa koulupäivä alkoi Jumalan sanalla ja virrenveisuulla, paljoa kiinnitetty huomiota. Lapset on lapsia ja kyllä ne siitä kasvaa oli rehtorin mielipide asiaan.
Meillä tyttö sairastui anorexiaan yläkoulussa. Juonsi juurensa kiusaamisesta. Kolme vuotta osastojaksoja, lääkitystä, pakkosyöttämistä takana enkä usko että ikinä pääsee anorexiasta eroon. Se tulee aina vaikuttamaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että peruskoulunopettajat ei pysty lopettamaan kiusaamista?
Miten ne sen tekisi. Pienet sosiopaatin alut ei komentoja tottele ja jos liian tiukasti puutut tekemisiin niin nousee hirveä haloo ja saat potkut työstäsi, jos olet mennyt ojentamaan meidän pikku Ville-Katriinaa.
Höpöhöpö. Jos oppilas rikkoo järjestyssääntöjä toistuvasti, hänet voidaan erottaa koulusta. Vähän munaa nyt peliin opettajat
Niin väliaikaisesti ja siinä puhutaan päivistä, sitäkään ei voida toteuttaa jos oppilaalle ei saada järjestettyä opetusta erottamisen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että peruskoulunopettajat ei pysty lopettamaan kiusaamista?
Miten ne sen tekisi. Pienet sosiopaatin alut ei komentoja tottele ja jos liian tiukasti puutut tekemisiin niin nousee hirveä haloo ja saat potkut työstäsi, jos olet mennyt ojentamaan meidän pikku Ville-Katriinaa.
Höpöhöpö. Jos oppilas rikkoo järjestyssääntöjä toistuvasti, hänet voidaan erottaa koulusta. Vähän munaa nyt peliin opettajat
Niin väliaikaisesti ja siinä puhutaan päivistä, sitäkään ei voida toteuttaa jos oppilaalle ei saada järjestettyä opetusta erottamisen ajaksi.
Kolmeksi kuukaudeksi voi oppilaan erottaa. Kyllä kannattaa käyttää niitä keinoja mitä on annettu huligaanin ruotuunlaittoon.
Sama juttu minulla paitsi ammattikoulussa. Kiusaajat menivät lukioon niin ei tullut juuri nähtyä.
Hyvä, että kiusaaminen loppui lukioon tyttösi kohdalla. Minulla se ei loppunut, vaikka tosiaan ne pahimmat rääväsuut, huutelijat ja tönijät siirtyivätkin amikseen. Jo ensimmäisenä lukiopäivänä sain kuulla olevani ruma ja 35 muuta oppilasta nauroi kannustavasti, siis ihan tuntemattomat, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Lukio oli iso mutta tottakai yläasteelta oli siirtynyt tuttuja lukioonkin, ja he sitten yllättäen jatkoivat näiden amislaisten perintöä. Koin lukiokiusaamisen paljon nöyryyttävämpänä kuin yläasteen kiusaamisen, vaikka se yläasteella oli joskus jopa fyysistä. Minulle oli käsittämätöntä, että hyvien perheiden fiksut lapset, tulevaisuuden toivot, pystyivät julmasti haukkumaan, ivaamaan, pilkkaamaan ja vähättelemään koko ajan ja julkisesti.
Samalle luokalle osui yläasteelta vain muutama mutta nämä muutamat saivat muun porukan mukaan ja loppupeleissä se kiusaaminen oli ihan koko luokan juttu. Joku sanoi jotain ilkeää ja kaikki muut nauroivat, joku sanoi väärän luokkatilan ja kaikki muut olivat hiljaa ja antoivat minun viettää oppitunnin etsimässä luokkaa, joku kertoi väärän koealueen eikä edes opettaja viitsinyt oikaista asiaa. Jos tulin myöhässä, luokka vaati, ettei opettaja päästä minua enää sisään (vaikka siis olin ollut terveydenhoitajalla) ja opettajahan totteli, kun "ne oli niin kauhean äänekkäitä".
Oli myös opettajille jotenkin ihan käsittämätöntä, että varsin fiksut ihmiset käyttäytyivät noin lapsellisesti ja luulen, että moni yritti löytää vikaa minusta, vaikka se kai aika vaikeaa olikin Olin kiltti, ahkera, tunnollinen ja hyvä koulussa. En koskaan sanonut kenestäkään toisesta mitään ilkeää. Ulkonäöllisesti en ollut mikään poikkeava, tosin en meikannut eivätkä vaatteeni olleet kovin muodikkaita.
On selvää, että kiusaamista harrastavat yleensä ne, joilla itsellään on kotona vaikeaa tai heikot lähtökohdat elämässä. Mutta on myös muistettava, että natsi-Saksassa kiusaamiseen valjastettiin koko kansakunta. Loppupeleissä kenestä tahansa voi tulla kiusaaja, kun on tarve miellyttää sitä luokan vetoivoimaisinta. Jälkeenpäin sitten syytellään, että en se minä, se oli joku muu tai kun kaikki muutkin...
¨
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kiusaaminen loppui lukioon tyttösi kohdalla. Minulla se ei loppunut, vaikka tosiaan ne pahimmat rääväsuut, huutelijat ja tönijät siirtyivätkin amikseen. Jo ensimmäisenä lukiopäivänä sain kuulla olevani ruma ja 35 muuta oppilasta nauroi kannustavasti, siis ihan tuntemattomat, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Lukio oli iso mutta tottakai yläasteelta oli siirtynyt tuttuja lukioonkin, ja he sitten yllättäen jatkoivat näiden amislaisten perintöä. Koin lukiokiusaamisen paljon nöyryyttävämpänä kuin yläasteen kiusaamisen, vaikka se yläasteella oli joskus jopa fyysistä. Minulle oli käsittämätöntä, että hyvien perheiden fiksut lapset, tulevaisuuden toivot, pystyivät julmasti haukkumaan, ivaamaan, pilkkaamaan ja vähättelemään koko ajan ja julkisesti.
Samalle luokalle osui yläasteelta vain muutama mutta nämä muutamat saivat muun porukan mukaan ja loppupeleissä se kiusaaminen oli ihan koko luokan juttu. Joku sanoi jotain ilkeää ja kaikki muut nauroivat, joku sanoi väärän luokkatilan ja kaikki muut olivat hiljaa ja antoivat minun viettää oppitunnin etsimässä luokkaa, joku kertoi väärän koealueen eikä edes opettaja viitsinyt oikaista asiaa. Jos tulin myöhässä, luokka vaati, ettei opettaja päästä minua enää sisään (vaikka siis olin ollut terveydenhoitajalla) ja opettajahan totteli, kun "ne oli niin kauhean äänekkäitä".
Oli myös opettajille jotenkin ihan käsittämätöntä, että varsin fiksut ihmiset käyttäytyivät noin lapsellisesti ja luulen, että moni yritti löytää vikaa minusta, vaikka se kai aika vaikeaa olikin Olin kiltti, ahkera, tunnollinen ja hyvä koulussa. En koskaan sanonut kenestäkään toisesta mitään ilkeää. Ulkonäöllisesti en ollut mikään poikkeava, tosin en meikannut eivätkä vaatteeni olleet kovin muodikkaita.
On selvää, että kiusaamista harrastavat yleensä ne, joilla itsellään on kotona vaikeaa tai heikot lähtökohdat elämässä. Mutta on myös muistettava, että natsi-Saksassa kiusaamiseen valjastettiin koko kansakunta. Loppupeleissä kenestä tahansa voi tulla kiusaaja, kun on tarve miellyttää sitä luokan vetoivoimaisinta. Jälkeenpäin sitten syytellään, että en se minä, se oli joku muu tai kun kaikki muutkin...
¨
Kuulostaa kamalalle. Olen pahoillani puolestasi. Meillä tytöllä aukesi ihan uusi maailma kun ihmiset ympärillä vaihtuivat, eikä kukaan ollut kusipää. Onneksi aika harvinaista tuo lukiokiusaaminen taitaa olla, ovat kasvaneet sen verran. Monesti myös erityisopettajan, kuraattorit ja opit osaavat asiansa paremmin kuin peruskoulun vastaavat. Mistä lie johtuu, resursseista ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa ei enää ole kiusaamista
Litteän maan kansan tarinioissa.
Lukioissa on ihan eri meininki kuin peruskouluissa. Erityisopetus on parempaa, opetus on parempaa, oppilaanohjaus on parempaa ja kuraattorillekin saa aikoja.
Opiskelijan äiti
Hyvä! Oikea valinta siis. Mihin kiusaajat menivät?